Keskikesän valon määrä on huumaavaa. Jopa minä, joka yleensä nukun vähintään kahdeksan, mielellään yhdeksän tunnin yöunia, selviän noin kuudella tunnilla. Suomalainen kesä on tuonut mukanaan myös muita ihastuttavia rutiineja ja käytäntöjä kuten terassitoimiston.

Olen myös palannut aamuiseen astangajoogaharjoitukseen ja huomannut, että jo yksikin samppanjalasillinen (tai mikä tahansa muu alkoholijuoma) edellisenä iltana saa energiat sekaisin ja vaikeuttaa aamuharjoitusta. Nyt haussa ovatkin parhaat alkoholittomat kesäjuomat. (Sillä lasien kohotus jos jokin kuuluu kesään – riippumatta siitä, mitä lasissa onkaan.)

Olin juhannusviikolla Imatralla ja Parikkalassa. Usko Nyströmin vuonna 1903 suunnittelema Imatran Valtionhotelli on upea, tosin ehkä sisältä jo hieman uudistuksen tarpeessa. Imatran lähistöltä Parikkalasta löytyy fantastinen Patsaspuisto, joka esittelee kuvanveistäjä Veijo Rönkkösen elämäntyötä. Puisto on uskomaton, siis aivan kertakaikkisen upea ja mielenkiintoinen. Itselleni tuli mieleen Antoine Bourdellen museo Pariisissa, vaikka toki taiteelliset yhtymäkohdat näiden kahden taiteilijan välillä ovat rajatut.

Rönkkösen patsaista mielenkiintoisimpia olivat mielestäni joogaavat hahmot. Rönkkönen itse joogasi aamuisin ja halusi pystyttää monumentin nuorelle keholleen. Osittain sammaloituneet kymmenet joogaavat patsaat ovat kyllä kertakaikkisen pysäyttävä ja vaikuttava näky. Myös puiston muut patsaat ovat vaikuttavia, kuten myös puistoa ympäröivä ”salainen” puutarha. Aivan ihana paikka, tuli melkein kyyneleet silmiin.

Muita miellyttäviä kesäkuisia asioita: suomalaiset mansikat (terassien sijaan taidan käyttää pennoseni mansikoihin), auringonlaskut, ruokaostosten teko korilla, kesäkori (josta lisää myöhemmin) ja uiminen järvessä (tosin rehellisesti minun on todettava, että vesi on mielestäni vieläkin aivan liian kylmää. Kenties en vain ole enää rohkea uimari.)