Une Femme: Alexandra Frosterus-Såltin

Alexandra Frosterus-Såltin (1837-1916) syntyi Benjamin ja Wilhelmina Frosteruksen perheeseen vuonna 1837. Frosterus-Såltin varttui Vaasassa, mutta muutti 14-vuotiaana Turkuun, jossa hän aloitti piirustusopintonsa Robert Ekmanin yksityisoppilaana. 19-vuotiaana ajalle tyypillisesti Frosterus-Såltin muutti Düsseldorfiin jatkamaan taideopintojaan. Düsseldorfissa häntä opetti Otto Mengelberg vuodesta 1858 vuoteen 1862. Opinnoissaan Frosterus-Såltin keskittyi lähinnä muotokuva- ja henkilömaalaukseen. Vuonna 1862 Frosterus-Såltin suuntasi Pariisiin, missä hän opiskeli Ange Tissierin ateljeessa.

Vuonna 1866 Frosterus-Såltin avioitui lääkäri Fredrik Viktor Såltinin kanssa. Pariskunta asettui Vaasaan, mikä tarkoitti Frosterus-Såltinin urakehityksen hetkellistä hidastumista. Miehensä kuoltua Frosterus-Såltin aloitti alttaritaulujen maalauksen elättääkseen perheensä. Vuonna 1874 perhe muutti Turkuun, jossa Frosterus-Såltin työskenteli piirustuskoulun opettajana.

Frosterus-Såltin teki pitkän ja hyvin tuotteliaan työuran. Hänen teoksiaan tunnetaan vajaa 300, joista lähemmäs 70 on alttaritauluja.

Frosterus-Såltinin töitä voi nähdä esimerkiksi Törnävän, Jalasjärven, Kälviän, Juvan ja Kerimäen kirkkoissa.

__

Jalasjärven kirkon alttaritaulu (1906).

kulttuuri museot-ja-nayttelyt

Belgia (Euroopan aliarvostetuin maa)

Belgia oli minulle pitkään eräänlainen henkireikä. Asuin nimittäin yli kolme vuotta Etelä-Alankomaissa aivan Belgian rajalla Maastrichtissa, joka on todella kaunis, mutta verrattain tylsä kaupunki. (Maastrichthan on tunnetusti erinomainen kaupunki keski- ja eläkeikäisille, mutta 20-vuotiaille kandiopiskelijoille kaupunki näyttäytyy hyvin toisenlaisena.) Mutta onneksi minulla oli paljon Belgiassa asuvia ystäviä, joiden luokse saatoin paeta aina tylsyyden iskiessä ja erityisesti Brysselissä nauttia big city feelz ja siitä, ettei ruokakaupassa tule vastaan yhtäkään tuttua.

Kolmen vuoden aikana Belgia tulikin melko tutuksi ja siksi en voikaan ymmärtää, miksi niin moni tuntuu olevan melko epäkiinnostunut tästä valloittavasta maasta.

Oikeastihan Belgia on täynnä helmiä. Übercool Antwerpen, idyllinen Brugge, kaunis Gent, majesteettinen Leuven…puhumattakaan erinomaisista rannikkomestoista kuten Ostend tai Knokke.

Antwerpen on muoti- ja kulttuurikaupunki par excellence. Museoista erinomaisia ovat MAAS ja nykytaiteenmuseo M HKA, Dries van Notenin lippulaiva on ehdoton, samoin kuin Zurenborg-naapurusto, jossa sijaitsee aivan uskomattomia taloja (oikeastaan pikemminkin kaupunkilinnoja). Suurin osa alueen taloista on jugendtyylisiä, mutta joukossa on myös uusgoottilaisia, uusrenessanssisia, uuskreikkalaisia ja uusklassisia. (Huomaathan postauksen ensimmäisessä kuvassa talon katolla seisova patsaan: siellä Mr Gatsby kohottaa juomalasiaan.)

Bruggea romanttisempaa kaupunkia saa taas Benelux-alueelta etsiä. Groeningemuseum esittelee flaamilaista maalaustaidetta ja Onze-Lieve-Vrouwekerk-kirkossa on Michelangelon veistos Madonna di Bruges.

Suurin osa Brysselissä asuvista ystävistäni dissaa avoimesti kaupunkia. (Ja en oikeasti voi käsittää miksi. Minulla on Brysselissä poikkeuksetta hauskaa, mutta se tietysti varmasti johtuu pitkälti siitä, että EU-kamuni kuljettavat minua after workeilta toisille ja tilaisuuksien välissä minä syön ranuja eli frietjesejä.)

Mutta, ihan oikeasti, Brysselissä(kin) on valloittavia paikkoja kuten Saint-Gilles– ja Sainte-Catherine-naapurustot, Magritte MuseumBOZAR (toinen i-h-a-n-a museo),  CINEMATEK (elokuvamuseo, myöskin tosi hauska!), söpöjä antiikkikauppoja ja antikvariaatteja, viini- ja olutbaareja, sekä tietysti eurooppalainen meininki.

Belgia ei tietenkään ole vain yksi, vaan aina vähintään kaksi. Flanderi ja Vallonia ovat hyvinkin erilaisia unohtamatta maan saksankielistä osaa. Brysselissä taas on luonnollisesti vahva EU-ulottuvuus.

Lue myös:

Bruxelles…Bruxelles

Bryssel

kulttuuri matkat museot-ja-nayttelyt