Päämääräni oikeastaan kaikessa on hyvä ja ennen kaikkea kaunis elämä. Pyrin oikeastaan aina maksimoimaan arjessani kauneuden, sillä se on yksi elämäni tärkeimmistä arvoista.

Kauniin elämän tavoitteleminen ei vaadi mitään sen erikoisempaa. Oikeastaan kyse on vain harmoniasta ja siitä mihin kiinnittää huomiota.

En sen kummemmin erottele arki- ja juhlakamoja, vaikka tietysti joitakin astioita ja vaatteita säästelen erikoistilaisuuksien varalle, koska ne ovat jo niin vanhoja ja siksi vähän hauraita. Mutta esimerkiksi koruja ja juomalaseja käytän ristiin rastiin arjessa ja juhlissa.

Eli toisin sanoen ostan maitoa kimallekorviksissa ja juon aamuisin inkiväärishotin kristallisesta liköörilasista jos siltä tuntuu.

(Itse asiassa huomasin elämänlaatuni kohentuneen ainakin 20% kun aloin juomaan aamuisen inkiväärijuomani kaikista kauneimmista laseistani. Liköörilasit toimivat erityisen hyvin.)

Juon teetä lähinnä ohutreunaisista kupeista ja oikeastaan pelkästään irtoteetä. (Olen teefanaatikon kasvatti, joten pussitee ei tule kysymykseenkään kotioloissa.) Teefanit liputtavat ohutreunaisten kuppien puolesta maun takia. Itse suosin ohutreunaisia kuppeja esteettisistä syistä. Ne ovat vain yksinkertaisesti mielestäni paljon kauniimpia. Suosikkini on Lomonosovin verkkokuppi. (Ja on myös todettava, että kyllähän ohutreunainen kuppi noin yleensäkin tuntuu paljon miellyttävämmältä huulilla.)

Kangaslautasliina lounaalla – eikä pelkästään illallisella – piristää arkea myös. Paperilautasliinoista minulle tulee aina hieman ristiriitainen olo. Osa kuoseista on toki kauniita, mutta miksi paperisia kun kankaisiakin olisi tarjolla…

Talvisin kietoudun kashmiraamutakkiin (joka on kyllä myös muussa käytössä – ja itse asiassa se lienee kaikista käytetyin vaatteeni noin ylipäätään.) ja kesäisin silkkisiin. Ehkä hieman turhamaista, mutta…no kun kerran on päässyt silkin ja kashmirin makuun, on hankala siirtyä muihin materiaaleihin.

Toki listalla ovat myös kukat ja viherkasvit. Suosin sekä marketteja että kukkakauppoja. Haaveissa olisi viherkasveilla (ja taiteella) täytetty koti, hieman sellainen viidakkomainen.

Ostan lähinnä vanhoja tavaroita. Yleisesti ottaen vanhat asiat ovat mielestäni kauniimpia, mutta niillä on myös historia, joka minua kiinnostaa. Mielestäni on myös hurmaavaa ajatella, että koti on täynnä tarinoita eri vuosikymmeniltä. Sellaista kerrostuneisuutta ei yksinkertaisesti saa, jos hankkii vain uusia asioita.

En juo kotona oikeastaan ollenkaan viiniä, mutta haluan silti nauttia kauniista viinilaseistani. Siispä juon laseistani vettä ja erilaisia mehuja sekä limonaadia. (Paras kuohojuoma on muuten mielestäni Pommac. Voi sitä onnea, kun on Pommacia lasissa. Bliss.)

Isoäitini opetti minut arvostamaan kauneutta ja siksi se on itselleni niin tärkeää. Kyseessä on oikeastaan elämäntapa: arvostus kauniita asioita kohtaan olivat ne sitten naapurin tai omia – tai luonnossa tai museossa nähtujä. Sellaista kauneutta, jossa on oikeastaan kyse sielukkuudesta ja harmoniasta, muttei kuitenkaan täydellisyydestä.

Lue myös: 

Kaikki on rakkautta

Lempituotteet ja luottojutut

Kuinka tuoda elämään lisää taikaa?