
Muistiinpanoja surusta ja menetyksestä (osa kaksi)
1. Kuolemaa on yllättävän vaikea ymmärtää. Surun lisäksi tunnen hämmennystä ja ihmetystä. Siis mitä oikein tapahtui? Missä hän on? Siis hän on kuollut? K-U-O-L-L-U-T? WTF!?!?!? En tiedä milloin kuoleman oikeasti ymmärtää. Sen kyllä muistaa ja tietää, mutta että ymmärtää…välillä tuntuu, että koko kuoleminen on aivan liian abstraktia aivoilleni ja ajatus siitä, ettei isä tule enää koskaan kotiin kaikessa uskomattomuudessaan […]