Tag: hyvä elämä

Eilen illalla kömpiessäni toimistolta kotiin (minun on ehdottomasti käytettävä ilmaisua ’kömpiä’, sillä olin viettänyt taas 12 tuntia akselilla kirjasto-toimisto) minut valtasi kummallinen onnentunne. Ulkona tuoksui taiaonmaiselta. Siis kertakaikkisen uskomattomalta. Kesältä, raikkaalta ja aavistuksen toiveikkaalta. Tuntui kuin sielussa asti olisi kihelmöinyt ja sain vihdoin hengitettyä syvään. Kaikkien ajatusten (mikäli ahdistusta ja itseään toistavaa voihkintaa voi kutsua ajatuksiksi) olin […]

Jos mun ja Dohan suhteella olisi tunnusbiisi, se olisi varmaankin Tšaikovskin Valse Sentimentale, Op. 51 No. 6. Sellainen vähän melankolinen mutta kuitenkin sopivalla tavalla dreamy. Tai kenties se voisi olla myös Post Malonen Go Flex (koska se on mun lempiruuhkabiisi, siis biisi, jota kykenen kuuntelemaan jatkuvalla toistolla yli puolitoista tuntia, mikäli olen juuttunut ruuhkaan). (Tiedän, miten on mahdollista, että […]

Vuodet ulkomailla ja muutot maista toisiin ovat opettaneet kaksi asiaa: (okei, olen oppinut kenties 17896 asiaa ja uudelleen oppinut toist 685 lisää, mutta täysin varmuudella voin sanoa oppineeni nämä seuraavat kaksi asiaa.) 1) Muutos on oman maailmani varmin asia*; 2) Hyvän elämän konsepti on omalla kohdallani pitkälti riippumaton asuinmaastani.  Olosuhteet, puitteet ja raamit elämälle ovat tietysti todella […]

Kävin tänään läpi viime vuoden filmikuvia. Kaiken uutuuden ja riehakkaan innostuksen keskellä myös jo tietyllä tapaa kuluneet ja vanhat tutut asiat jaksavat kiinnostaa. Kuten taide ja museot (bien sûr), pitkät kahvihetket ja myöhaiset lounaat. (Ja mikseivät kiinnostaisikaan. Eihän uusi vuosi todellakaan tarkoita, että kaikki vanha ja leppoisa täytyisi hyljätä). Hyvin nukutut yöt, omassa sängyssä tai […]

On kuulkaas todella pirskahteleva olo. Vuoden vaihtuminen tuntuu aina jotenkin erityiseltä. Tänä vuonna se vaihtui lentokoneessa. En tosin muista tarkkaa hetkeä. Yhdessä vaiheessa katsoin kelloa ja tajusin, että vuosi on vaihtunut, nyt on 2018. Tammikuu. Uuden vuoden ensimmäinen päivä.  Kaksituhattakahdeksantoista. Ajatella. Viimeisen kahden päivän aikana olen muuttanut uuteen asuntoon (hello, ikkunasta kurkistavat ihanat palmut), viettänyt […]

On joulukuu. Eli äärimmäisen otollinen aika sille kaikista tärkeimmälle kehityskeskustelulle, miten meni noin niinku omasta mielestä? Vuosi 2017…mitä siitä sanoisinkaan? Kaoottinen ja aika kiva vuosi. Kävin aika usein oopperassa ja asuin kolmessa maanosassa. Uskon, että 14-vuotias minäni olisi suht tyytyväinen. 25-vuotias minäni, nykyminäni siis, sulkee vuoden ihan hyvillä fiiliksillä. Kiitän ahkeruudesta ja unelmoinnista, kannustan säännöllisempään kirjeenvaihtoon […]

Nyt, marraskuun viimeisellä viikolla olen saavuttanut tilan, jossa luon itselleni muistutuksia luoda uusi muistutus. On siis ehdottomasti aika tehdä jonkinasteista kiirelievitystä, ja kun kerran tässä vuodenajassa elämme, päätin aloittaa jouluvalmistelut. Eli kuunnella joululauluja ja suunnitella reissua Ikeaan. Tarvitsen pipareita. Ja glögiä. Ja tähtiä! Mikäli tekisin joululahjalistan*, siellä olisi ainakin Roksandan Turlin-mekko (koska power dressing estäisi kaikenlaisen stressin […]

Rakkaus on tuoksunut koko elämäni ajan Lancômen Trésorilta. Ensimmäiset tuoksumuistoni liittyvät äitiini ja hänen silloiseen signature-hajuveteensä. Äideistä puheen ollen, rakkaus tuoksuu myös Armanin Acqua di Gioialta. Isoäitini kylpyhuoneessa oli aina Acqua di Gioiaa ja kauniissa peltipurkissa papiljotteja. YSL:n L’Homme tuo myös mieleen rakkauden ja ennen kaikkea minulle niin rakkaan isäni. Isä tuoksuu myös turvalta ja hellyydeltä, kylmäsavulohikeitolta ja mustalta kahvilta.  […]

Olen jo aikaisemmin maininnut olevani Uusi päivä -tv-sarjan fani. Perjantai on yksi lempipäivistäni, sillä silloin Yle Areenaan ilmeesty kolme uutta jaksoa. Katselen ja kuuntelen heitä onnellisena, yleensä sängyssäni, ja koen pientä haikeutta. Ah ihana Suomi. Ah ihanat suomalaiset. Ja ihana Iris, Otson lisäksi lempihahmoni.  Iriksen isällä Sakulla (joka tosin on tällä hetkellä todella raivostuttava) on eräs sanonta, jonka olen pistänyt mieleeni. Ilon kautta. […]

Tänään taksissa pohdiskelin, että mitkä asiat oikein pyörittävät arkea, joka tuntuu tällä hetkellä olevan todella kiireistä, aamukahdeksasta iltakymmeneen -päiviä. Pää on alati pyörällä. (Itselleni kiireen mittareita ovat to do -listoje pituuden lisäksi kammostuttava määrä vastaamattomia meilejä ja viestejä, hoitamattomat kynnet ja kulmakarvat sekä tietysti se, että kotona käy vain nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet.) Kun elämä on tällaista, […]