Tiesitkö tämän Pietarista?

Kirjoitan taas Pietarista…en voi itselleni mitään. Joskus mietin, että perustinko tämän bloginkin vain kirjoittaakseni kaupungista. (Mutta jos yhtään lohduttaa, puhun Pietarista nykyään aina myös treffeillä ollessani. Miesparat.) Tässä kirjoituksessa kokoelma erilaisia Pietari-faktoja, joita olen kerännyt vuosien saatossa muistikirjoihini (jotka kesällä muuten digitoin – go figure!)

Kaupunki perustettiin vuonna 1703 ja pääkaupungiksi se julistettiin vuonna 1709.

Pietarin perusti tsaari Pietari Suuri, joka aloitti tietoisen ja laajan hankkeen, jonka pääasiallinen tavoite oli istuttaa eurooppalaiset tavat ja tottumukset venäläiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä lienee pitkien partojen (=ortodoksinen perinne) kieltäminen. Mikäli partansa välttämättä halusi pitää pitkänä, oli maksettava vero.

Kaupungin nimi vakiintui Sankt-Peterburgiksi 1700-luvulla. Puhekielessä nykypäivänäkin käytetään sanaa Piter, joka viittaa Pietari Suuren nimeen sen hollantilaisessa muodossa. Peter, tai puhumattakaan Pjotr, eivät ole käytössä. Sankt-Peterburg puolestaan ei viittaa Pietari Suureen, vaan kaupungin suojelijaan, Pyhään Pietariin.

Vuonna 1914 keisari Nikolai II muutti kaupungin nimeksi Petrograd (grad on muinaiskirkkoslaavilainen muoto venäjän kaupunkisanasta gorod – hän ei ollut suuri Pietari Suuren fani, sanotaanko vaikka niin, joten kaupungin nimen muuttaminen oli keisarille verrattain tärkeää.) Vuonna 1924 kaupungista tuli Leningrad ja vuonna 1991 kaupunki otti käyttään taas oman, alkuperäisen nimensä.

Vanhan Pietarin keskus ei suinkaan ollut Nevski, vaan Pietari-Paavalin linnoitus.

Pietarin vanhin rakennus puolestaan on Pietari Suuren mökki. Pietari Suuren aikana talossa oli kolme makuuhuonetta: kirjasto, makuuhuone ja ruokasali.

Kaupungin ensimmäinen suuri kivinen palatsi taas on Menšikovin palatsi Vasilinsaarella. Palatsi edustaa sekatyyliä: siinä on nähtävissä barokin ajan Italian palazzon piirteitä, Pariisin klassisen hôtelin vaikutteita, mutta myös venäläistä tyyliä, esimerkiksi pohjakerroksen asehuoneessa on kaarevista holveista muodostuva katto. Pietari Suuren aikana palatsissa pidettiin tärkeät neuvottelut ja juhlavastaanotot. Aleksandr Menšikov oli alun perin leipurin apulainen, jonka Pietari Suuri korotti lähimmäksi avustajakseen ja Pietarin ensimmäiseksi kuvernööriksi ja myöhemmin amiraaliksi.

Vaikkei Nevski olekaan vanhinta Pietari, se on kaupungin keskus ja sydän. Katu alkaa Amiraliteetilta ja jatkuu Aleksanteri Nevskin luostarin portille.

Nevskilla numerossa 18 (joka taitaa nykyisin olla Literaturnoe Kafe) sijaitsi aikoinaan Wolff et Berangén konditoria ja kahvila, missä Aleksandr Puškin nähtiin viimeisen kerran. Hän nautti lasin limonadia ja tapasi siellä sekundanttinsa ja ystävänsä Danzasin ennen kaksintaisteluaan ranskalaisen diplomaatin Dantèsin kanssa.

Nevski on myös tunnettu lukuisista kirkoistaan. Kadulla sijaitsee mm. Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkko, jonka takana on Pietarin saksalainen koulu, jossa mm. Edith Södergran opiskeli aikoinaan.

Pietarin palatseista kerrotaan vaikka mitä! Šuvalovien palatsissa järjestettiin kaupungin viimeiset tanssiaiset ennen ensimmäisen maailman sodan puhkeamista vuonna 1914. Palatsin viimeinen hallitsija Elizaveta ”Betsy” Šuvalova oli kuuluisa juhlien järjestäjä.

Jusupovien palatsi lienee yksi kaupungin upeimmista. Jusupovit ovat vanhaa tataarisukua, alkuperäiseltä nimeltään Jusuf. 1800-luvun alkupuolella Jusupovit omistivat suuren määrän koristeltuja veneitä ja alkusia, joilla he ajelivat pitkin Pietarin kanavia ja jokea. Veneet olivat venetsialaistyylisiä, niitä kuljettivat hopeajakkuihin puetut soutajat ja keulassa lauloi kuoro. (Jep…kuoro.) 

Venäläinen museo sijaitsee Carlo Rossin suunnittelemassa palatsissa, joka alun perin rakennettiin tsaari Paavali I:n nuorimmalle pojalle suuriruhtinas Mihailille. Mihailin kuoleman jälkeen vuonna 1849 hänen leskensä suuriruhtinas Jelena Pavlovna piti palatsin valkoisessa salissa taide- ja musiikkisalonkia, jossa esiintyivät mm. Franz Liszt ja Hector Berlioz. Jelena Pavlovnan sanotaan olleen keisari Aleksanteri II:n lempitäti. ”Hän ei rupatellut, vaan keskusteli”, suuriruhtinattaresta sanottiin myös. (Ja se lienee hyvä ohjenuora meille kaikille.)

Lue myös:

Taas Pietarista

20 asiaa Pietarista

Eremitaašista

kulttuuri matkat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *