Voimaannuttavia asioita

Kun en ole viime aikoina oikein jaksanut kirjoittaa kunnollisia lauseita: hädin tuskin tekstiviestejä, meileistä puhumattakaan, olen väsännyt listoja kuin mikäkin Sei Shōnagon. Fyysisiä, henkisiä, digitaalisia, lappusille, puhelimeeni, muistikirjoihin, sinne sun tänne. Listoja asioista, joita minun täytyy tehdä ennen muuttoani; listoja asioista, joita on näytettävä vieraille; listoja asioista, jotka on varmistettava; listoja asioista, joita ei saa unohtaa.

Tässä on lista asioista, jotka tuntuvat (juuri nyt) erityisen voimaannuttavilta:

Se kun turisti kysyy New Yorkissa reittiohjeita (tässä on vähintään kaksi tasoa: se että vaikuttaa newyorkilaiselta ja se että osaa ohjeistaa New Yorkissa.)

Carla Brunin musiikki,

uuden kielen oppiminen (ja erityisesti se, kun käyttää sitä onnistuneesti ensimmäisen kerran esimerkiksi kahvin tilaamiseen, oh la la),

kohteliaisuuksien saaminen muilta naisilta,

se kun käy mielenkiintoisen keskustelun tuntemattoman kanssa.

Omien pelkojensa voittaminen (ah mikä cliché, mutta niin totta. Annan itselleni pienen kultamitallin joka kerta, kun uskallan kiivetä jonnekin metriä korkeammalle. Kärsin hirvittävästä korkeanpaikankammosta.)

Se kun kykenee liikkumaan uudessa kaupungissa ilman karttaa,

esitelmistä ja muista esiintymisistä kunnialla selviäminen,

se kun jaksaa lähteä kotoa (ihan minne tahansa!) vaikkei ollenkaan huvittaisi,

mutta myös se, että kykenee sanomaan, ettei jaksa, ja jää kotiin.

Lue myös: 

Tahmeudesta (eli kun on vaikeaa)

Ympäröin itseni oikeilla asioilla

New Yorkissa taisin kasvaa aikuiseksi