Tämän viikonlopun postaus keskittyy intialaisiin häihin liittyviin järjestelyihin (esimerkiksi ruokailuun). Jos joku sattuu suunnittelemaan häitä Intiassa, niin ehkä tästä sepustuksesta on apua. Tarkoitus oli jälleen julkaista postaus eilen lauantaina, mutta koska meillä on vieras Intiasta, en ennättänyt.

Tämän postauksen myötä häät alkavat olla paketissa. Tästä tulikin aikamoinen sillisalaatti, koska kokosin tähän kaikki käytännön asiat, joita ei ole aikaisemmissa postauksissa käsitelty. Jatkossa ajattelin kirjoittaa lauantaisin enemmän fiiliksistäni ja esimerkiksi järjestetyistä avioliitoista ja intialaisesta kulttuurista ylipäänsä.

Lennähdetään kuitenkin vielä kerran takaisin viime elokuuhun ja aloitetaan ruuasta.

Häissämme tarjoiltiin pelkästään kasvisruokaa, kuten Etelä-Intian perinteisissä hinduhäissä on tapana. Lihaa ei tarjoilla temppeleissä, eikä uskonnollisina juhlapäivinä. Muutoinkin paikalliset syövät lihaa huomattavasti vähemmän kuin suomalaiset. Rags muistelee silloin tällöin lapsuuttaan, jolloin sunnuntai oli viikon kohokohta, koska silloin ja vain silloin oli ruokana lihaa (eli kanaa, lammasta tai kalaa).

Intia on kasvissyöjän paratiisi. Maukkaita kasvisruokia on niin paljon, että maassa saisi viettää vuosikausia, jos haluaisi maistaa niitä kaikkia. Kasvissyöjän kannalta on myös kätevää, että liharuuat ja kasvisruuat kokataan ja tarjoillaan erikseen. Eli joko ruuassa on vain lihaa (esim. chicken curry tai chicken fry, joihin ei sekoiteta kasviksia) tai sitten ruoka on puhtaasti kasvisruokaa. Viittaan tällä siihen, että vaikkapa kiinalaisissa keittokirjoissa myös kasvisruuissa voi olla pieni määrä lihaa, jos se ei ole hallitseva raaka-aine. Tai suomalaisen ravintolan kasvisruoka saattaa tarkoittaa sitä, että liha on yksinkertaisesti jätetty annoksesta pois.

En muista tai edes tiedä tarkalleen, mitä kaikkia ruokalajeja häissämme tarjoiltiin, mutta ruoka ei ainakaan päässyt loppumaan. Alla olevassa kuvassa näkyy puolet ruokalutilan tarjoiluastioista. Ruokailu hoitui niin, että vieraat saivat käteensä lautasen, joka oli peitetty banaaninlehdellä ja hakivat ruuan buffetista. Ruokia ei tarvinnut annostella itse, sillä kulhojen takana oli miehiä latomassa ruokaa lautaselle. Vieraat söivät, milloin itse halusivat. Tilassa ei ollut liiemmin pöytiä tai penkkejä, joten suurin osa söi ruokansa seisten. Ja kuten kirjoitin aiemminkin, ruoka syötiin käsin jälkiruokajäätelöä lukuunottamatta.

Pakko sanoa, että tuo halli on kyllä aika kolkko, sillä sitä ei oltu edes pahemmin koristeltu. Mutta ruoka oli maukasta, mikä lienee pääasia. Saimme vierailta oikein hyvää palautetta. Ja koska kärjistäen voi sanoa, että intialaisten häiden onnistuminen mitataan ruuan maukkaudella, taisivat meidän häämme onnistua kiitettävästi.

Minä ja Rags pääsimme syömään vasta, kun kaikki vieraat olivat ottaneet kuvat kanssamme. Tässä vaiheessa pitopalvelun työntekijät odottivat jo malttamattomina, että pääsisivät siivoamaan ja lähtemään kotiin. Meille katettiin kuitenkin pöytä (huomaa folio pöytäliinana) ja ruoka tarjoiltiin pahvilautasilta pöytään asti (tosin tästä huvista saimme maksaa ylimääräisen tipin). Kuvassa näkyy ainakin riisiä (yllätys) sekä muutama erilainen kasviscurry ja jugurttiraita. Lautasen reunalla näkyvät pötköt ovat makeita jälkiruokia. Ruokajuomana tarjoiltiin kylmää vettä. Liharuokien lisäksi myös alkoholi on edottomasti kiellettyjen tarjoiltavien listalla.

Hääpaikan etupihalle oli puolestaan katettu näyttävä vihannes- ja hedelmäpöytä. Katsokaa nyt noita kaiverruksia ja lintuja (lempparini on tuo oikean alakulman pitkäkaula sekä etualalla olevat vihreät pingviinimäiset hahmot). En ole ihan perillä siitä, mitä kaikkea tässä pöydässä tarjoiltiin, mutta ilmeisesti erilaisia hedelmiä ja ehkä myös jäätelöä, ellei jäätelötarjoilu ollut sisällä. En nähnyt tätä pöytää missään vaiheessa, mutta vieraat tykkäsivät ja onneksi kamera on keksitty.

Valitsimme hääpaikan heti sen jälkeen kun olimme saaneet kuulla papilta meille sopivan hääpäivän ja -ajan. Olisimme voineet juhlia myös suuremmassa kaupungissa, mutta siellä häähallit olivat pienempiä ja kalliimpia. Lisäksi välimatka Ragsin kotoa olisi ollut reilusti pidempi.

Pidin hääpaikastamme. Häähalli oli juuri sopivan kokoinen ja kauniisti koristeltu. Kukkakoristeet näkyvät aiemmissa postauksissa ja niistä vastasi erillinen yritys. Häähalli oli näyttävä erityisesti pimeän tultua, kun hallin ulkovalot sytetettiin palamaan. Kupuineen kaikkineen paikka henki itämaista tunnelmaa.

Erityinen vetonaula häissämme oli Keralan osavaltiosta paikalle saapunut kokoonpano, joka soitti rumpu- ja torvimusiikkia. Meno oli kuin karnevaaleissa, sillä soittajat musisoivat todella kovaäänisesti ja taitavasti. Valkoisiin lungeihin pukeutuneet ja ilman paitoja kulkeneet soittajat esimerkiksi säestivät, kun kävelimme letkassa vastaanoton aluksi häähallin pihalta häälavalle. Ryhmä näytti nauttivan soittamisesta ja antoi rytmin viedä mukanaan.

Intialaisten häiden järjestäminen sujui meidän tapauksessa yksinkertaisuudessaan jotakuinkin näin:

1. Selvitä papin avustuksella hääpäivä ja -aika. 2. Varaa häähalli. 3. Sovi pitopalvelusta, koristelusta, meikkaajasta, valokuvaajista ja musiikista. 4) Teetä kutsut ja vie ne kutsutuille (tyypillisesti vasta kuukausi tai pari ennen häitä). 5) Osta puvut ja korut. 6) Morsian: ota mehendi pari päivää ennen häitä, jotta se ehtii tummua. 7) Varaudu valvomiseen ja nuku ennen häitä mahdollisimman paljon. 8) Saavu hääpaikalle ja tee mitä käsketään.

Ei se ehkä ihan noin yksinkertaista ollut, mutta näin jälkikäteen tuntuu siltä. Rags joutui stressaamaan etukäteen paljon enemmän, koska kaikki käytännön asiat olivat viime kädessä hänen harteillaan (minun panokseni ennen häitä oli olematon). Hän hoiti homman kuitenkin mallikkaasti, eikä missään vaiheessa ei ollut ongelmia. Itseasiassa häät sujuivat yli odotusten ja vältyimme kaikenlaiselta draamalta. Kuulinpa jopa, että häitämme kehuttiin jälkikäteen, koska häät olivat suvun ensimmäiset, joissa ei riidelty (meriitti sekin).

Postaussarjan aiemmat osat:

Häät Intiassa osa 1: lähtötilanne

Kuin yö ja päivä, eli miten intialaiset häät eroavat suomalaisista

Sateenkaaren väreissä, eli pukuloistoa intialaisissa häissä

Mitä intialaisissa häissä tapahtuu? Osa 1

Mitä intialaisissa häissä tapahtuu? Osa 2

—–

Look at the birds made out of vegetables, how cute are they. And the wedding hall was nice, especially during the evening when the lights were lit. The last two pics show our ”wedding band” from Kerala.

Kirjoitin viime viikolla siitä, mitä intialaisissa häissä oikein tehdään. Häätavat ja rituaalit kun poikkeavat aikalailla suomalaisista vastaavista. Postauksesta uhkasi tulla aivan liian pitkä, joten viime postaus käsitteli vain torstain häävastaanottoa ja siihen liittyviä rituaaleja. Tänään on siis luvassa jatkoa viime viikkoiseen. Nyt päästään itse asiaan, sillä esittelyvuorossa on intialainen vihkiseremonia.

***

Oli elokuinen perjantai Sullurupetassa, Etelä-Intiassa. Ulkona oli pimeää, olihan kello vasta noin puoli kolme yöllä. Olin juuri palannut hääpaikan takahuoneeseen valmistautumaan vihkiseremoniaa varten. Aikaa laittautumiseen oli noin tunti, sillä vihkiseremonia oli horoskooppiemme ja tähtien asennon perusteella merkattu alkavaksi kello 3.30. Itse en tehnyt juuri mitään, koska onnekseni minulla oli koko häiden ajan henkilökohtainen avustaja, joka hoiti meikin ja hiukset sekä auttoi pukeutumisessa.

Sillä välin kun istuin huoneessani meikattavana, oli Rags jo tositoimissa. Ensin hänen tuli suorittaa puja (uskonnollinen rituaali, jossa rukoillaan ja osoitetaan kunnioitusta jumalille), jonka jälkeen vuorossa oli jalkojenpesurituaali. Perinteiden mukaan ensin sulhasen jalat pesee tämän sisko tai naispuolinen serkku ja sitten morsiammen vanhin veli tai miespuolinen serkku. Pesu tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että jalkojen päälle kaadetaan vettä ja maitoa sekä tehdään jalkapöytiin merkit kurkumatahnalla, kuten kuvissa näkyy. Lopuksi jalkojen päälle heitetään kukkia. Morsiammen veli saa jalkojenpesun vastalahjaksi kultasormuksen.

Intiassa perheen vanhimmalla pojalla on perinteisesti tärkeä rooli. Nuorempi kahdesta veljestäni sai kokea tämän ihan konkreettisesti: hänellä ei esimerkiksi ollut osaa tai arpaa jalkojenpesurituaalissa. Myös monissa muissa tilanteissa intialaiset sukulaiset puhuttelivat ensisijaisesti nimenomaan veljistäni vanhempaa. Suomalaisittain tämä tuntuu hieman oudolta, sillä meidät on tietenkin kasvatettu niin, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Valmistavien rituaalien jälkeen tapasimme toisemme juhlapaikan lavalla. Paikalla oli myös hindupappi, joka oli pukeutunut valkoiseen lungiin (kankaaseen, joka kiedotaan alavartalon peitoksi) samoin kuin Rags ja monet juhlavieraat. Muista poiketen papilla ei tosin ollut paitaa. Seisoimme toisiamme vastapäätä niin, että välillämme oli valkoinen kangas ja Rags piti oikean jalan isovarvastaan minun varpaani päällä. Seremoniaan kuului useita rituaaleja kuten jeelakarra-bellamu, mangalsutra dharana ja talambralu. Pappi oli poikkeuksetta vieressämme ja lausui sanskritinkielisiä uskonnollisia tekstejä ja mantroja jatkuvalla syötöllä.

Ensimmäinen rituaali oli jeelakarra-bellamu. Jeelakarra viittaa kuminaan ja bellamu raakasokeriin. Rituaalissa sekä morsiammelle että sulhaselle annetaan lehti, jonka päälle on aseteltu kuminasokeritahnaa ja tahmea tahna painetaan vuoron perään kummankin päälaelle. Rituaali symboloi sitä, että pari pitää yhtä (englanninkielinen ilmaus stick together sopii tähän yhteyteen loistavasta, sillä tahma ei meinaa lähteä pois edes suihkussa) läpi elämän ylä- ja alamäkien (jälleen englanninkielinen ilmaus toimii paremmin ”through bitter and sweet phases of life”, koska tahna on sekoitus karvaita ja makeita makuja).

Seuraavaksi vuorossa oli keltaisen nauhan sitominen kaulaani (mangalsutra dharana). Alla olevassa kuvassa näkyy kaksi keltaista nauhaa, joissa toisessa on metallinen kiekko ja toisessa mustia helmiä. Näistä ensimmäinen sidottiin kaulaani seremonian tässä vaiheessa ja jälkimmäinen seremonian lopuksi. Myöhemmin (useampi päivä häiden jälkeen) molemmat nauhat yhdistetään siten, että helmet ja metallikiekko pujotetaan pitkään kultaiseen kaulakoruun ja tämä kokonaisuus muodostaa mangala sutra -hääkorun toisen osan (mangala sutran toinen osa on erillinen kultamusta kaulakoru, joka näkyi esimerkiksi viime hääpostauksessa).

Keltaisen nauhan sitominen on oleellinen osa seremoniaa ja sitä voidaan pitää hetkenä, jolloin pari on naimisissa. Rags kuiskasikin korvaani nauhaa sitoessaan: ”So this is it”, samalla kun vieraat iloitsivat ja heittivät päällemme kurkumariisiä. Nauha sidotaan kiinni kolmella solmulla, jotka symboloivat sitä, että avioliitto on fyysinen, psyykkinen ja hengellinen. Kolme solmua viittaavat myös siihen, että aviomies lupaa pitää huolta vaimostaan ja olla satuttamatta tätä ajatuksin (manasa), puhein (vacha) tai teoin (karmana).

Nauhan sitomisen jälkeen valutimme riisiä toistemme käsiin ja lopuksi kaadoimme kaiken riisin toistemme päälle (talambralu). Ja tässä ei todellakaan puhuta pienestä määristä, sillä riisiä oli yhteensä kaksi suurta vadillista. Riisiä varisi sarini uumenista vielä monta tuntia seremonian jälkeenkin. Riisin heittäminen symboloi iloa ja vaurautta. Puhalsimme toistemme kasvoille myös pieniä värikkäitä muovipalloja, ja se vasta hauskaa olikin. Lopuksi laitoimme toistemme kaulaan kukkaköynnökset.

Seuraavaksi pääsimme pesemään vanhempiemme jalat. Rituaalinen jalkojen peseminen on yksi tapa näyttää kunnioitusta.

Tuli on tärkeä elementti intialaisissa häissä. Seremonian loppuvaiheessa rukoilimme pienen nuotion äärellä ja suoritimme erilaisia rituaaleja. Rukoilemisen jälkeen nousimme ylös ja kiersimme pyhän tulen seitsemän kertaa. Sarini huiviosa oli sidottu kiinni Ragsin huiviin ja lisäksi pidimme toisiamme pikkurilleistä kiinni.

Tulen kiertäminen (saptapadi) symboloi seitsemää valaa:

1. Pari pyytää jumalilta puhdasta ja ravitsevaa ruokaa sekä hyvää ja kunniallista elämää.
2. Pari rukoilee fyysistä ja psyykkistä voimaa sekä tervettä ja rauhallista elämää.
3. Pari toivoo jumalilta hengellistä voimaa ja apua hengellisten tehtävien täyttämiseen.
4. Pari pyytää onnellista, harmonista ja pitkää yhteiseloa, joka on täynnä molemminpuolista rakkautta ja luottamusta.
5. Pari rukoilee hyvinvointia kaikille universumin elolliselle olioille ja toivoo saavansa jaloluontoisia lapsia.
6. Pari toivoo hedelmällisiä (sato)kausia kaikialle maailmaan. Pari rukoilee myös, että elämä on heille armollinen ja että he tukevat toisiaan läpi eri kausien ja vaiheiden, läpi elämän ilojen ja surujen.
7. Pari pyytää jumalilta ymmärryksen, lojaalisuuden, yhtenäisyyden ja ystävyyden täytteistä elämää sekä rauhaa koko universumille.

Tulirituaalin jälkeen naimisissa olevat vieraat tulivat pareittain luoksemme ja valuttivat roppakaupalla riisiä eteemme levitetylle kankaalle. Lopuksi Rags sitoi toisenkin keltaisen nauhan kaulaani ennen kuin kävelimme lavalta häähallin pihalle.

Ulkona oli edelleen pimeää. Pappi pyysi Ragsia osoittamaan minulle taivaalla loistavat Vashishta ja Arundathi -kaksoistähdet, jotka symboloivat onnellista ja omistautunutta avioliittoa (sain vasta hetki sitten tähtien nimiä googlettaessani tietää, että Vashishta-tähti tunnetaan länsimaissa nimellä Mizar ja se on yksi Otavan tähdistä). Todellisuudessa emme kyllä nähneet yhtäkään tähteä aivan vieressämme loistaneen kirkkaan pihalampun takia. Tihrustelimme kuitenkin hetken taivaalle, jonka jälkeen palasimme takaisin häälavalle.

Seuraava osuus oli leikkimielinen kilpailu. Istuimme lavalla vierekkäin ja pappi pudotti kaksi sormusta saviruukkuun. Me yritimme kumpainenkin saada sormukset itsellemme. Tämä toistettiin kolme kertaa. Voittaja kuulemma määrää avioliitossa kaapin paikan. Ensimmäiset kaksi kertaa menivät tasan, mutta viimeisellä kerralla minä vein pidemmän korren ja ongin ruukusta molemmat sormukset (pitänee muistuttaa Ragsia tästä aina tasaisin väliajoin).

Sormuskisan jälkeen otimme vielä yhden tärkeän valokuvan. Lavalle nousi Ragsin äidin vanha koulukaveri lasisen Thums Up -kolapullon ja kahden pillin kanssa, ja niin me sitten poseerasimme ja joimme pilleillä kolapullosta, jota mies hymyillen piteli. Tämä on Ragsin suvu oma perinne, joka alkoi Ragsin vanhempien häistä ja jota on toistettu monissa häissä siitä lähtien.

Seremonian lopuksi otimme ryhmäkuvia. Taisimme kaikki olla aika väsyneitä vain muutaman tunnin yöunien takia. Aurinkokin ehti nousta ennen kuin vieraat pääsivät vihdoin hotellille nukkumaan.

Vieraiden päästyä hotellille, minä lähdin Ragsin perheen mukana ihka ensimmäistä kertaa heidän kotiinsa. Tykästyin pikkukylän kauniiseen miljööseen, josta ajattelin kirjoittaa oman postauksensa myöhemmin.

Loppuun vielä toivotus: hyvää sankrantia kaikille sitä viettäville! Meillä ei kummemmin juhlita, mutta haluaisin ehdottomasti kokea tämän kolmipäiväisen sadonkorjuujuhlan joskus Intiassa.

Postaussarjan aiemmat osat:

Häät Intiassa osa 1: lähtötilanne

Kuin yö ja päivä, eli miten intialaiset häät eroavat suomalaisista

Sateenkaaren väreissä, eli pukuloistoa intialaisissa häissä

Mitä intialaisissa häissä tapahtuu? Osa 1

—–

Our Telugu wedding ceremony was truly a memorable and beautiful experience. Tying the knot with the love of your life, what else could you ask for?