10+1 askelta ihanampaan kotoiluun

pillows-820149_1280.jpg

1. Puhtaat (valkeat) lakanat

Aloita kotoilupäivä jo edelllisiltana vaihtamalla puhtaat lakanat. Mikään ei ole ihanampaa, kuin nukahtaa puhtaisiin lakanoihin ja herätä niistä. Vaikka tosi moni näyttää suosivan valkoisia lakanoita, niin itselleni ei värillä ole väliä. Sen sijaan Singaporen reissulla heräsin niin pehmeistä lakanoista, että piti selvittää mitä matskua ne olivat. Kyseessä oli bambu-viskoosi, jota olen reissun jälkeen tilannut muun muassa Ebaysta. 

Kannattaa muuten myös rasvata jalat ennen nukkumaanmenoa, sillä se tuo vielä ekstramukavuutta, kun aamulla heräät pehmeine jalkoinesi vällyjen välistä. 

2. Maailman helpoin kehonhuolto

Kaikkien ei tarvitse joogata pitäkseen kroppansa vetreänä. Tee maailman helpoin kehonhuolto ja aloita venyttelemällä sängyssä. Itse koitan venytellä  joka aamu herättyäni, mutta yleensä menee aika hätäiseksi. Kotoiluaamuna venyttelyajan voi huoletta tuplata, sillä ei ole kiire mihinkään. Esimerkiksi täällä on hyviä venyttelyliikkeitä aamuun. 

3. Tuoksuja luonnosta

En ole oikein koskaan innostunut tuoksukynttilöistä. Sen sijaan kaikki luonnolliset tuoksut ovat lemppareitani. Pidän usein peittoa tai päiväpeittoa parvekkeella tuntikausia, jolloin siihen tarttuu ihanasti raikas ilma. Kannattaa jättää päiväpeitto yöksi ulos tuulettumaan, jolloin voit nostaa sen aamulla sisälle ja koko huone täyttyy raikkaasta ilmasta, ilman että sinä jäädyt, kun tuuletat huonetta.

Toinen vinkki miten saa tuotua ihanaa tuoksua kypyhuoneeseen, on koivuvihta. Ripustin sellaisen kylppäriini ja kun vihdan kastelee, tulee siitä ihana koivun tuoksu kylppäriin. 

4. Pimp your aamusuihku (or even better, aamusauna!)

Kaikilla meillä ei ole kotispata, mutta ei syytä huoleen. Sytytä kynttilöitä kylppäriin sen verran, että et tarvitse sinne muuta valoa. Taustalle Spotifyn rauhoittumislista (hyviä ovat esimerkiksi Vaivu uneen luonnon äänillä tai 60 relaxation spa music sessions). Luonnon ääniä kuunnellessa voi melkein kuvitella olevansa mökillä (huom! tässä toimii myös kohdan 3 saunavihta). Itse laitan vedenpainetta pienemmälle, sillä jo se tuo hitautta suihkuhetkeen ja rauhoittaa mieltä eri tavalla, kun silloin kun pitää kiireessä käydä suihkussa.

Jos tuntuu, että kroppa on vielä jumissa, niin jatka venyttelyä suihkussa sen aikaa, kun kasvo tai hiusnaamio vaikuttaa.  

FullSizeRender 2.jpg

5. Kynttilät

Jokaisen kotoilijan perustravikkeisiin kuuluu tietysti kynttilät. Aamu, päivä tai ilta – ne palavat kotoilijan himassa alituiseen. Nyt kun olet jo valmiiksi sytyttänyt kylppäriin kynttilät, siirrä ne muihin huoneisiin. Älä nuukaile kynttilöiden määrässä, enempi parempi. 

6. Vähän parempaa Alepaa

Ostan itse aina kotoiluaamuihin vähän parempia juttuja, koska muina kuin kotoiluaamuina, ei ole koskaan aikaa nauttia kunnon aamupalaa. En kuitenkaan ala tuhlaamaan aikaani monimutkaisiin aamiaisherkkuihin ja hifistelemään, vaan panostan laatuun. Jauhan kahvipavut, puristan mehun tuoreista appelsiineista ja syön jotain sellaista mikä on vähän kallimpaa, kuin normaalisti söisin, koska tulen siitä hyvälle mielelle. Yksi kotoilun aamupalavinkeistä on uppomuna. Sitä ei ole ikinä muulloin aika valmistaa, mutta kotoiluaamuina siitä voi tehdä vaikka mitä variaatioita.

Kotoiluaamun uppomuna 

 Tarvitset: 2 munaa, tuoretta jyväleipää tai ciabattaa, voita, salaattia, hyvää juustoa, soijaa, mätiä, suolaa & pippuria. Valmista uppomunat ohjeen mukaan (netistä löytyy kymmeniä). Kun uppomuna on valmis, laita se hetkeksi soijalla täytettyyn kuppiin. Soijan ja kananmunan liitto on särkymätön. Voitele sillä välin leipä, lisää salaatinlehti, juustoviipale ja aseta päälle uppomuna. Päälle vähän mätiä, ripaus suolaa ja pippuria ja Voilá! 

IMG_2010.jpg

7. Viikon aikana lukematta jääneet lehdet ja blogit

Tässä vaihessa kömmin joko takaisin sänkyyn tai teen pesän lattialle, tyynyistä ja peitoista. Tässä on sitten hyvä mussuttaa aamupalaa ja lukea viikon aikana lukematta jääneet artikkelit, blogit ja muut jutut. 

8. Kellot piiloon

Koska kotoilupäivänä ei ole kiire mihikään, otan yleensä kellot pois näkyvistä. Tämä takaa, etten koe suorituspainetta mistään, vaan voin ihan vaan olla. 

9. Tee käsillä

Kun kaipaat tekemistä, on paras kotoiluvinkki tehdä jotain käsillä. Maalaa, neulo, väritä värityskirjaa tai hoida viherkasveja. Tee vaan sitä mikä itsestä hyvältä tuntuu. Jos viherkasvien hoitaminen ei kuulu lemppareihisi, unohda se ja tee jotain muuta. Kotoilupäivänä ei pidä hoitaa pakollisia tai väkinäisiä juttuja, ne ehtii tehdä huomennakin.

10. Päätä kotoilupäivä inspiroivaan leffaan

Valitse joku sellainen leffa, josta voimaannut. Koko kotoilupäivän tarkoitus on mielestäni kuunnella itseään, tehdä itselle hyvää ja kerätä voimia. Valitse siis myös inspiroiva elokuva, josta saat voimaa seuraaviin päiviin ja viikkoihin. 

+1. Tanssi

Mikään ei ole parempaa, kuin tanssia kotona sydämensä kyllyydestä just niin oudosti ja hullusti, kuin haluat. 

Ihanaa kotoilua toverit! Onko teillä jotain hyviä kotoiluvinkkejä?                                                                   

Lue myös: 

Kuinka onnelliseksi tullaan?

Et tule enää koskaan olemaan yhtä kaunis kuin tänään

 Ensimmäinen kuva: Pixaby

Hyvinvointi Sisustus Hyvä olo Mieli

Pitääkö muiden kuin vanhempien sitoutua lapsen elämään? Mielestäni ei.

IMG_7193.jpg

Sain jokin aikaa sitten erikoisen viestin. Siinä sanottiin, miten lapsen elämään tulee sitoutua läpi lapsen elämän. Kyseessä oli siis lapsen vanhempi, joka laittoi minulle tämän viestin. Hän syytti minua siitä, että en ole enää läsnä hänen lapsensa elämässä vaan suosin enemmän toisia saman tuttavapiirin lapsia. En siis ole sitoutunut hänen lapseen. 

Ja jotta asia aukeaisi paremmin, kerron vähän taustoja. Vietin vuosia sitten hyvin tiiviin kuukauden tämän perheen kanssa, koska asuin heillä. Väistämättä olin siis paljon tekemisissä perheen lapsen kanssa. Lapsi on hyvin ujo ja vaikeasti lähestyttävä, meni päiviä ennenkuin hän edes uskalsi puhua minulle ja sain luotua häneen jonkintasoisen siteen. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle ja näin tätä perhettä muutaman kerran vuodessa. 

Taas tämä toinen tuttavapiirin lapsi, jota äidin mukaan suosin, asuu samalla paikkakunnalla, kuin minä. Näen siis luonnollisesti tätä perhettä enemmän. Koska lapsi on myös hyvin sosiaalinen, tulee hän itse ottamaan kontaktia ja oleminen hänen kanssaan on muutenkin ”soljuvaa”. 

Tämä äidin vaatimus siitä, että minun tulisi olla läsnä hänen lapsensa elämässä herätti itsessäni paljon ajatuksia. Ensinäkin, on mielestäni täysin kohtuutonta olettaa, että muut kuin lapsen vanhemmat tulisivat aina olemaan läsnä lapsen elämässä. Minä en ole mitään sukua tälle lapselle, en ole edes kummi. Hän vain sattuu olemaan läheisen tuttavani lapsi. Täytyykö minun nyt siis ajatella myös tuttavani lasta, jos haluan esimerkiksi muuttaa ulkomaille? Tai jos muutan toiselle paikkakunnalle, onko minun vastuullani käydä vierailulla tuttavani perheen luona hänen lapsensa takia? Tai mitä jos haluan vain nähdä tuttavaani ja jutella aikuisten kesken, eikä kiinnosta leikkiä barbi- tai autoleikkejä? Tai mitä jos satun sinä päivänä olemaan poissaoleva, eikä todellakaan kiinnosta olla läsnä lapselle.

IMG_6465.jpg

Onko syy minussa, jos toiset lapset ottavat minuun helpommin kontaktia, kuin toiset? En näe miten se on minun syytäni, jos tuttavani ujo lapsi (jota tosiaan näen muutaman kerran vuodessa, koska asumme eri paikkakunnilla) ei ota minuun samalla tavalla kontaktia, kuin se toinen sosiaalinen lapsi. Ei se ole mitään suosimista minun puoleltani, lapsi itse tekee siinä valinnan. En näe miten on minun vastuullani viihdyttää vierasta lasta ja ottaa häneen kontaktia, vain koska hän sattuu olemaan tuttavani lapsi. Enkä todellakaan näe miten on minun vastuullani ollaa läsnä lapsen elämässä vain siksi, koska vuosia sitten asuimme lyhyen ajanjakson yhdessä ja olimme silloin lapsen kanssa tiiviimmin tekemisissä. 

Mistä lähtien vanhemmilla on ollut oikeus vaatia muita ihmisiä olemaan läsnä lapsensa elämässä? 

Tottakai ymmärrän, että uusia puolisoita ei noin vain esitellä lapsille, mutta onko oikein vaatia ystäviä, tuttavia tai sukua olemaan sitoutunut lapsen elämään? Mielestäni ei. Itse olen lapseton, enkä suuremmin (vielä) haikaile omien enkä toistenkaan lasten perään. En tunne vauvakuumetta, enkä saa muutenkaan erityistä tunnereaktiota, kun joku tuo vauvan lähelleni. Ei tule awww:ta eikä tule myöskään pakokauhua, toisin sanoen ei vaan tunnu missään. Lapset on minulle siis aika neutraali maaperä. 

Aloin myös miettimään kummiutta ja siihen liittyviä vaatimuksia. Se, että joku valitsee toisen ihmisen lapsensa kummiksi, ei missän nimessä tarkoita, että nyt tulee olla superkummi ja olla läsnä lapsen elämän kaikissa käänteissä. Ei todellakaan. Kukin toimii omalla tavallaan. Toiset lähettävät lahjan syntymäpäivänä, toiset kysyvät viikottain kuulumisia. On todella väärin vanhemmilta laittaa painetta kummin harteille siitä miten hänen tulisi kummiutensa hoitaa. 

Tai mitä jos kummin ja lapsen vanhempien elämät, kiinnostuksen kohteet ja toimintatavat menevät eri suuntaan? Mitä jos toisesta tulee pullantuoksuinen supermutsi ja toisesta villi ja vapaa sinkku? Täytyykö kummin silti olla jatkuvasti tekemisissä perheen kanssa ja olla läsnä kummilapselle, koska hänet on aikoinaan valittu lapsen kummiksi ja hän on lupautunut kummiksi? Mielestäni ei. 

Uskon, että tässä omassa tapauksessa on kyse siitä, että äiti tietää lapsensa olevan vähän erilainen tapaus ja että monen on vaikea saada lapseen kontaktia. Ja koska minä aikoinani bondasin lapsen kanssa, olettaa äiti, että minä olen tulevaisuudessakin aina se joka on lapsen kanssa, kun näen perhettä. Ja on minun vastuullani ottaa lapseen kontaktia, vaikka lapsi ei sitä itse tekisikään. Tällaisen vastuun vierittäminen harteilleni, on kuitenkin täysin kohtuutonta ja väärin, ja ei todellakaan lisää haluani olla läsnä lapsen elämässä. 

Mutta millaisia ajatuksia tämä teissä herättää? Koetteko samanlaista painetta ystävien tai muiden läheisten lasten seurassa? Täytyykö aikuisen (muiden kuin vanhempien) olla läsnä lapsen elämässä loppuun saakka, sen jälkeen kun lapseen kerran tutustuu? 

Lue myös:

Sanoin heipat pitkäaikaisille ystävilleni ja oloni on parempi, kuin vuosiin 

Kuinka onnelliseksi tullaan?

Suhteet Oma elämä Mieli Vanhemmuus