Kauneuden näkemisestä

Ystävä kertoi eilen tositarinan.

Pitkään aivotutkijana työskennellyt nainen tajusi eräänä päivänä olevansa juuri saamassa aivoinfarktia.

Hyvin poikkeuksellisesti – niinkuin kai vain aivotutkija voi – nainen ajatteli: AIVAN MAHTAVAA! Olenkin pitkään tutkinut aivoinfarktin vaikutuksia ja nyt saan kokea sen itse! 

Naisen infarkti vaikutti hänen vasempaan aivopuoliskoonsa; teki hänestä liikunta- ja puhekyvyttömän, eli käytännössä kahlitsi hänet sänkyyn ja teki hänen kommunikaationsa (tai kuten me kommunikaation ymmärrämme) mahdottomaksi.

Nainen kertoi luulleensa kuolleen ja päässeensä paratiisiin! Hän tunsi olleensa tuolloin maailman onnellisin; hän näki maailman sellaisena kuin se oikeasti on: hänet ympäröi alati mieletön, rajaton kauneus! Ihmiset olivat uskomattoman upeita ja koko maailma näyttäytyi värikkäänä ja oli täynnä upeita mahdollisuuksia, KAIKILLE. Jokaikiselle, kun vain katsoi.

Nainen näki kaiken ikinä kuvittelemansa hyvän olevan mahdollista. Hän näki asioita, jotka järkemme päivittäin sysää syrjään, ohittaa tarpeettomina, yhdentekevinä. 

Jos hän näki määrättömän määrän kauneutta ja mahdollisuuksia maatessaan sairaalan sängyssä puhe- ja liikuntakyvyttömänä, mitä kaikkea ihanaa meillä on mahdollisuus kokea jokaikinen elämämme päivä liikkuessamme elämässä, keskustellessamme toisten kanssa, halatessamme kohdatessa?

Nainen toipui. Pikkuhiljaa hänen vasen aivopuoliskonsa alkoi toimia jälleen, hän pystyi syömään, liikkumaan, puhumaan.

Mutta.

Hän ei koskaan unohtanut kokemaansa. Hän kiertää luennoimassa uskomattomasta tarinastaan, tahtoo että ihmiset ymmärtäisivät, miten ainutkertainen ja upea lahja tämä elämä on. Ja miten mielettömän kauniissa maailmassa me elämme ja miten paljon hyvää saamme kokea joka päivä.

Luvatkaa kaikki rakkaat siellä ruutujenne takana minulle yksi asia minulle: ajatelkaa edes tänään, edes hitusen enemmän oikealla aivopuoliskolla. Yrittäkää nähdä kaikki maailman värit, jokainen hymy, jokainen kädenojennus. Ja tarttukaa teitä kohti ojentuviin käsiin, halatkaa, suudelkaa, naurakaa, luottakaa!

Kaikki tämä on tehty teitä varten.

Avatkaa silmät ja nähkää kauneutta kaikessa! Älkää koskaan lannistuko! Uskokaa hyvään! Uskokaa teille tapahtuvan hyviä asioita!

(ja tahdon kertoa: minä olen aina nähnyt maailman noin ja pitänyt jostain syystä itsestäänselvyytenä, että kaikki muutkin näkevät. Siksi joskus minun on vaikea ymmärtää, kuinka joku voi ohittaa katsomatta merenrannan, auringonlaskut, onnenkyyneleet, puiden väriä vaihtavat lehdet, kuin taikaiskusta metsään ilmestyneet kärpässienet, lempeän tuulen, muuttolintujen mustat silhuetit vasten vaalenharmaata taivasta.)

 

Kuvat: Hanna Kärppä/Sunday Blondie 

 

-Janica