Merkkejä
Eräänä päivänä minut valtasi epätoivo.
Se hyökkäsi kimppuun salaa, takavasemmalta, tarttui ponihäntään ja ravisteli. Uskotteli, ettei mitään hyvää olisi edessä. Sanoi riskinottoni johtavan hirvittäviin epäonnistumisiin. Uskotteli, ettei minusta olisi
1. mihinkään
eikä
2. kenellekään
eikä
3. yhtään mitään hyvää koskaan muutenkaan kenellekään eikä ikinä
Panikoin. En saanut henkeä. Kurkku oli kyyneleitä täynnä.
En pystynyt liikkumaan, keittiön tuoli tuntui olevan ympäröity käärmeitä vilisevillä rotkoilla, vääjäämättömillä pudotuksilla, tuhansilla kadotuksilla.
Sain tekstiviestin, jossa luki: ”No niin, ihan rauhassa. Synkät ajatukset vailla totuuspohjaa ne päässä jyllää. Älä lannistu. Kaikki järjestyy.”
Kuivasin silmäkulmat kämmenselkään, nousin, vedin lenkkikamppeet niskaan. Solmin tossut tiukoille ruseteille, sujautin kuulokkeet korviin, käänsin äänenvoimakkuuden hiukan liian lujalle.
Annoin askelten viedä. Yksi kerrallaan, oikea jalka vasemman eteen, tasaisessa rytmissä. Pääsin kulkemaan eteenpäin, turvametsään. Keskelle suuria, aurinkoa siivilöiviä, ikivanhoja kuusia, maan pehmeästi peittäviä saniaisia. Pääsin paikkaan, jossa oli helpompi hengittää.
Vedin ilmaa keuhkoihin.
Tunsin jokaisen henkäisyn. Jokaisen pehmeän askeleen. Rauhotuin.
Hetken juostuani vastaani kävelee mies. Hänen paidassaan lukee suurin sinisin kirjaimin:
YOU WERE MADE TO LOVE.
(nielen muutamia kyyneleitä)
(Menee hetki.)
Pian vastaani kävelee mies, jonka paidassa lukee suurin valkoisin kirjaimin:
LIFE IS TOO SHORT.
(minua naurattaa jo)
Kiitos merkeistä maailmankaikkeus. Niitä on sadellut joka päivä, yllättävistä paikoista, yllättävissä muodoissa. Lupaan pitää silmäni auki ja korvani herkkinä.
Mutta silti aina välillä tarvitsen sen viestin, sen lyhyen kirjainmerkkien sarjan, jossa joku kertoo ja käskee, etten saa, enkä voi lannistua.
Kiitos siis viesteistä, ystävät! Pyydän anteeksi, hukun välillä pahasti kiireeseen tai ajatuksiini ja vähinä vapaa-aikoinani katoan metsänreunoihin ja merenrantoihin. Tulkaa toki mukaan, en ehkä aina osaa pyytää seuraa.
Kuvissa (nuo ihanat naiset, jotka valavat minuun onnea ja toivoa, kiitos siitä!): Miia Haavisto / Kaunis päivä sekä Hanna Kärppä / Sunday Blondie (sekä Kanadanhanhia ja Joutsen, jotka pyysivät salaamaan henkilöllisyytensä)
-Janica