Kesken -rv 6
Otsikko kertoo kaiken.
Kävimme yksityisessä varhaisraskauden ultraäänessä helmikuun lopussa. Viikkoja olisi tuolloin pitänyt olla vähintään yhdeksän, mutta alkion todettiin vastaavan vain viikkoja kuusi eikä sydänääniä löydetty. Viikonloppuna kävimme hakemassa lähetteen erikoissairaanhoitoon lääkkeellistä tyhjennystä varten. Tyhjennyksen jälkeen verta olisi pitänyt vuotaa runsaasti usean päivän ajan, mutta itselläni kesti runsasta vuotoa vain muutaman tunnin eikä seuraavina päivinä vuotoa tullut ollenkaan. Meitä oli ohjeistettu ottamaan tällöin yhteyttä päivystykseen, josta lääkkeet olimme hakeneet, mutta joka päivä terveydenhoitaja puhelimen toisessa päässä käski odottamaan ja soittamaan seuraavana päivänä uudelleen. Lopulta haimme lähetteen yksityiseltä ja viikon päästä pääsimmekin jälkitarkastukseen. Lähettävä yksityisen puolen erikoislääkäri oli suositellut uutta lääkkeellistä tyhjennystä tai kaavintaa ja samaan päätyi erikoistuva lääkäri, jonka luona kävimme, mutta hänen konsultoimansa erikoislääkäri ei nähnyt tätä tarpeelliseksi, joten edelleen odottelemme, mitä tuleman pitää. Aikaa keskenmenon toteamisesta on kulunut nyt kolme viikkoa.
Vaikka olin todella epävarma ja ahdistunut raskaudesta, oli keskenmeno silti vaikeimpia asioita pitkään aikaan. Raskausoireet jatkuivat koko ajan eikä mikään viitannut siihen, että raskaus olisi mennyt kesken. Olen nuori ja terve enkä käytä päihteitä -eihän näin voi käydä. Se pieni helpotuksen tunne, jota aluksi tunsin, väistyi nopeasti surun ja tyhjyyden tunteen tieltä. Sitä paitsi eikö keskenmenoon kuuluisi kuulua kova kipu ja verenvuoto -ei niin, että pieni on kuolleena kohdussa viikkoja ennen kuin se ultrassa todetaan kuolleeksi eikä sen jälkeenkään suostu edes lääkkeillä tulemaan ulos? (On muuten ironista, että keskenmenon lääkkeelliseen tyhjennykseen käytettävät lääkkeet ovat samoja kuin abortissa, jota raskauden aikana muutamaan kertaan mietin, mutta joka jo silloin tuntui ajatuksena pahalta.) Oli raskasta ajatella, että melkein koko sen ajan, kun olimme raskaudesta tienneet, oli pieni ollut jo kuollut.
Raskaus ja keskenmeno ovat lähentäneet meitä valtavasti pariskuntana. Ja toisaalta olisi ehkä ollut liian varhainen aika lapselle. Ehkä. Tunteet ovat nyt muutamaa viikkoa myöhemmin ristiriitaiset: järjellä ajateltuna parempi aika lapselle on myöhemmin, mutta kuitenkin elämä ja tulevaisuus tuntuu nyt paljon tyhjemmältä kuin raskaana ollessa. Aikaa tarvitaan nyt henkiseen ja fyysiseen toipumiseen, mutta olisiko sen jälkeen aika uudelle yritykselle? Blogi tulee siis muuttumaan. Nimi tulee tietenkin päivittää ja samalla muuttuu ulkoasu. Jatkossa postauksia tulee ehkä harvempaan tahtiin ja aiheet pyörivät lapsen saamisen jännittämisen sijaan yleisesti perheellistymisessä. Blogi ei kuitenkaan lopu, vaan toimii edelleen ajatusten jäsentelemisen paikkana.