Kupponen: Kettukarkilta maistuvaa kahvia? Ihan oikeasti!

 

 

kettukahvi.jpg

Lahtelainen Kahiwa-paahtimo muisti bloggaajaa parilla kahvinäytteellä. Etiopialaisen natural-prosessoidun Galehin makureferenssiksi pakettiin oli laitettu mukaan perinteikkäitä kettukarkkeja eli Fazerin Pihlaja-makeisia, jotka tosin eivät ole enää vuosikausiin sisältäneet pihlajanmarjaa. Eipä sisällä Galehkaan, mutta silti makumaailma oli varsin rikkaasti kallellaan sinne päin. Kuulemma paahtoprofiiliin oli haettu juuri ttämän vivahteen korostusta melko pitkään.

Galeh on kotoisin Etiopiasta, Limu Kossan tilalta. Se on luomusertifioitua, mikä on etiopialaiselle kahville poikkeuksellisempaa kuin luonnonmukainen viljely sinänsä. Vaikka poikkeuksellisen iso osa etiopialaisista kahvinviljelijöistä noudattaa luomuperiaatteita viljelyssään, sertifiointiin riittää rahaa paljon harvemmin.

 

kettu2.jpg

Valmistin Galehia monella tavalla. Suodatinkahvina siitä löytyi iso nougatmainen makeus ja hapokkuus, joka toden totta oli helppo assosioida pihlajanmarjahillon tai niiden kettukarkkien kanssa. Ylipäätään voisi sanoa, että kahvi oli voimakkaan marjainen, mutta ”värimielleyhtymäni” oli tavallisten punaisen tai sinertävän sijaan oranssiin vivahtava. Kaikkein voimakkaimmin kettukarkkimaisuus tuli esiin erään aeropressillä valmistetun kupillisen jälkimaussa. Kupillisen normaali maku oli sellainen varsin hyvä mutta ei mitenkään tajuntaa laajentava, mutta noin vartin päästä huomasin ihmetteleväni, miksi suussa maistuu marmeladimakeinen. Myös kertaluontoisen espressokokeilun tein. Siinä hapokkuus korostui makeuden parina ja marjaisuus oli jo ”lonkalta vetäistyssä” kahvissa hienosti läsnä, ja kuulemma tästä kahvista on luvassa myös espressolle optimoitu paahto.

kahiwa.jpg

Toinen paketissa tullut kahvi oli nicaragualainen La Sopresa AA. Tässä lupailtiin makuvivahteisiin maitosuklaata ja karpaloa. En ollut mitenkään eri mieltä. Iso makeus ja pehmeys olivat tälle kahville leimallisia. Ja minä kun yleensä pidän pehmeyttä kahvihommissa sellaisena mainosmaakarien täytesanana. Tätä kahvia viljelee siios Nicaraguassa, Jinotegan alueella Jesús Blandon, joka myy kahvinsa suoraan paahtimoille ja pientukkureille, toisin kuin alueella yleensä on tapana. Korkeamman laadun kautta suorakaupalla saatava hinta on rohkaissut Blandonia kehittämään sekä tilaansa että kahviaan jatkuvasti, ja tulokset maistuvat kupissa.

Nämä olivat ensimmäiset kosketukseni Kahiwaan, mutta eivät suinkaan varmasti viimeiset. Sen verran hienoja kahveja Lahdessa paahdetaan. Tämän vuoden aikana tehdään varmasti vielä tarkempaa esittelyä paahtimosta, kunhan pääsen piipahtamaan paikan päällä.

kulttuuri suosittelen ruoka-ja-juoma

Kupponen: Mokkamestareiden pieneräkahvit Keniasta ja Costa Ricasta

IMG_3001.jpg

Mokkamestarit tarjosi minulle kupillisen jos toisenkin kahvia, kun maistettavaksi kolahtivat näytteet paahtimon loppuvuoden pienerähankinnopista: costa ricalainen Finca Sonora Honey Processed ja kenialainen Kiunyu AB. Molemmat kahvit olivat keskipaahtoisia, mikä viittasi siihen että ne saattaisivat totella kohtuullisen hyvin varsin erilaisiakin uuttomenetelmiä suodatinkahvista espressoon asti. Tämä lupaus löytyi myös pussin kyljestä, eikä se osoittautunut lainkaan katteettomaksi.

 

espresso lumessa.jpg

Kenia on yksi ehdottomista suosikkituottajamaistani. Kenialaisissa kahveissa maistuu usein mustaherukkainen vivahde, joka vahvimmillaan tuo kahveihin sellaisen ”kuumaa mehua hiihtolenkin jälkeen”-fiiliksen. Mustaherukkaa ja kuivattua hedelmää lupaili myös Kiunyu AB-kahvin etiketti. Valmistin suodatinkahvit Hario V60:n läpi, ja maku oli omaan suuhuni ehkä hieman tummaa verrattuna parhaisiin juomiini kenialaisiin. Mustaherukan vivahteiden lisäksi löysin kahvista pienen häivähdyksen lakritsia ja paljon sellaisia vivahteita, jotka ovat yhteisiä täyteläisen puinaviinin kanssa. Aeropressillä valmistettuna maku liikkui samoissa maisemissa.

En usko, että tämän kahvin tummuus hämää hirveän paljoa sellaisia ihmisiä jotka muutenkin nauttivat tummempipaahtoisesta kahvista. Minussa se herätti ajatuksen viritellä tämä papu kohdalleen myös espressoon. Tämä osoittautui viisaaksi valinnaksi. Kaikkein parhaimmat shotit olen saanut niin, että kahvia on ollut 17-18 grammaa ja juoman kokonaispaino on pyörinyt 40-45 gramman tienoilla.  Uuttoaika oli näissä alle kolmenkymmenen sekunnin. Tällaisena melko pitkänä espressona kahvissa korostui mustaherukkamehutiivistemäinen makeus. Myös lakritsin vivahteet löytyivät espressosta hyvin ja sopivat sinne mainiosti. Maitokahvista mustaherukkaisuus tuli myös mainiosti läpi.

latteart.jpg

 

kahvinkaato.jpg

 

Ensikosketus Costa Rica Finca Sonoran hunajaprosessoituun kahviin (tämä tarkoittaa siis sitä, että osa kahvimarjan hedelmälihasta poistetaan ennen aurinkokuivausta ja fermentointia, jolloin pavun pintaan jää hunajamainen tökötti) herätti pienet varoituskellot: tumman paahdon tuoksu. Valmistin kahvin, melko hieno jauhatus ja toisaalta Melodripin avulla lyhyehköksi jäänyt uuttoaika toivat kuppiin supermakeaa juomaa, jossa oli karamelisoidun appelsiinin ja poltetun sokerin vivahteita. Espressona kahvista nousi näiden lisäksi myös kanelin makua. Se toimi muuten tismalleen samoilla uuttosuhteilla ja myllyn sädöillä kuin tuo kenialainenkin. Harvoin olen tavannut kahveja, jotka ovat espressona näin yhteistyökykyisiä jopa kotikäytössä.

 

espresso lumessa ylhäältä.jpg

kulttuuri suosittelen ruoka-ja-juoma