Yhteistyössä: Wilfa Nokkelimmat teistä ovat saattaneet hoksata, että minä tykkään kahvista. Ihan sillä lailla maltillisesti tietenkin (KAHVIADDIKTI!). Olen ympäröinyt itseni kahviaiheisilla sitaateilla, kirjoilla ja tauluilla, puhumattakaan kahvimukeista, joita meillä roikkuu vähän siellä sun täällä, koska kahvimukeissa on jotain niin ihanaa. Psykiatrit varmasti kilpailisivat siitä, kenen sohvalle saisin kellahtaa analysoitavaksi, niin kovasti minä kahvia ja kahvikulttuuria […]

Esikoinen täyttää huomenna jo kolme vuotta!  Listasin jo viime vuonna esikoisen aakkoset, joista näkee kivasti, mikä on ollut in kaksivuotiaan elämässä. Nyt onkin sitten aika kirjata muistiin kolmevuotiaan koomikon ABC:   A niin kuin askartelu. Milloin tahansa esikoiselta kysyy, että mitä hän haluaisi puuhailla, vastaus on askartelu. Aina. Tässä(kin) puuhassa mieheni on minua kärsivällisempi ja vaikka ei askartelusta itse […]

Esikoisella on ruvennut olemaan isompi ikävä. Ja mitä isompi ikävä hänellä on, sitä isomman palan joudun itsekin nielaisemaan lähtiessäni aamulla töihin. Minä pärjään kyllä. Saavun toimistolle, teen työni. Välillä syön, juon kahvia, vaihdan pari sanaa työkavereiden kanssa. Lähden kotiin. Kun avaan oven, vastassa on joko innosta hyppelevä esikoinen, joka puhua pulputtaa päivän puuhailunsa yrittäessään samaan […]

Sosiaalisessa mediassa puututaan ärhäkästi sellaiseen diskurssiin, joka pyrkii joko räikeän avoimesti tai rivien välistä vähättelemään naissukupuolta.  Ja hyvä niin. Sitä vähättelyä nimittäin on, eikä se katoa, jos sen annetaan olla. Minä haluaisin, että sosiaalisessa mediassa ja sen ulkopuolellakin puututtaisiin ärhäkästi myös niihin alentuviin, paapoviin ja holhoaviin asenteisiin, joista isät joutuvat usein kärsimään. Hyvänä esimerkkinä toimii […]

Perjantaina se iski, kävellessäni aamuvarhaisella Yliopistonkatua pitkin keskustassa sijaitsevalle toimistolle. Nimittäin kesäpaniikki. Tiedättehän ne kesäperinteet, joita ihmisillä tapaa olla, kuten vaikkapa suvivirren tahdissa itkeminen, terassikauden korkkaaminen ja ensimmäistä kertaa kesäkengissä ulos lähteminen? Ja osaatte varmaan ulkoa sen vanhan hokeman, että pääskysestä ei päivääkään kesään. No, omalla kohdallani se hokema menee jotakuinkin näin: Kuu kiurusta kesään […]

Tänään oli ensimmäinen päivä töiden aloittamisen jälkeen, kun lasten kitinät ja kiljumiset koettelivat hermojani. Olen viettänyt edelliset kolme viikkoa jonkinlaisessa hattaraisessa kuplassa, polkenut kiireellä kotiin lapsia suukottelemaan ja työpäivän jälkeen lähinnä keskittynyt silittelemään, halailemaan ja olemaan lempeästi läsnä. Oma hengähdyshetki ei ole tuntunut erityisen tarpeelliselta, tärkeintä on ollut läheisyys. Mutta samalla, kun huomaan kehittäneeni jo joitakin […]

Kuopuksella tulee huomenna täyteen 10 kuukautta, minkä kunniaksi ajattelin kirjoittaa hiukan siitä, millaiseksi lastemme sisarussuhde on näiden kuukausien aikana kehittynyt. Tuuliajolla-blogin Jeba kyselikin tässä taannoin, että tulevatko tytöt hyvin toimeen keskenään, ja on aivan mahtavaa voida todeta, että he eivät pelkästään tule toimeen tosi hyvin vaan he myös silmin nähden nauttivat toistensa seurasta! Mistään järjestelmällisistä […]

Tämän viikonlopun teemana on ollut #puutalobabygoestitinalle. Meillä on ollut aivan älyttömän hauska viikonloppu, ja olen niin iloinen siitä, että päätimme lähteä mukaan Puutalobabyn lukijatreffeille!  Tulimme pari tuntia sitten kotiin ja toisin kuin reissujen jälkeen yleensä, olo on jotenkin oudon energinen ja virkistynyt. Meininki Ikaalisten kylpylässä ja nalletalossa oli tosi rentoa, mukavaa ja lastentahtista ja tästä […]

Tuntuu, että olen viime aikoina kirjoittanut vain siitä, että ikävöidäänkö meillä ja kuka ikävöi eniten ja ikävöikö joku minua. Ymmärtäähän tämän, sen verran isosta muutoksesta on ollut kyse, mutta enempää en jaksa ikävöintejä ihmetellä. Tai sanottakoon siitä vielä sen verran, että esimerkiksi oma ikäväni lapsia kohtaan on työpäivän aikana kyllä läsnä, mutta ei mitenkään häiritsevästi ja […]

Kaksi ensimmäistä (vajaata mutta omasta mielestäni ihan sopivan pituista) työviikkoa on nyt takana ja on aika pysähtyä miettimään, miten meillä oikeasti on tämä suuri vaihdos sujunut.  Uskon, että töihinmenoni on kirpaissut eniten minua itseäni ja juuri niiden aiemmin kuvailemieni nostalgiasyiden vuoksi. En osaa lähestyä tätä hommaa yksinkertaisesti, siten, että okei, iskä on nyt lasten kanssa kotona ja […]