Kesälomareissu Nur-Sultaniin
Mikä tämä TSE on? Olemme luovuttamassa matkalaukkujamme ruumaan ja virkailija kummastelee lentolippujemme määränpäätä. Olemme matkaamassa Kazakstanin pääkaupunkiin Nur-Sultaniin, joka vielä hetki sitten tunnettiin nimellä Astana. Kaupungin nimi muutettiin maata pitkään hallinneen entisen presidentin mukaan. Kätevää, eikö? Ennen tätä viikonloppua Kazakstanista on lähinnä piirtynyt sarveiskalvoilleni kuva Borat-uikkareista.
Lentoamme ihmettelee myös loungen vastaanoton henkilökunta ojentaessamme businekseen upgreidatut lentolippumme hänelle. Pääsemme tutustumaan ensi kertaa alkukesästä avattuun uuteen Finnair Platinum Wing -loungeen, jee! Tätä hetkeä olemme odottaneet. Matkamme pääsee alkamaan siihen kuuluvalla arvokkuudellaan 😉 Juomme Joseph Perrierin vuosikertasamppanjaa ja syömme vatsamme täyteen hyviä ruokia, joista kalakeitto jää päällimmäisenä mieleemme.
Lounge on tähän aikaan perjantai-illasta varsin hiljainen, sillä meidän lentomme lisäksi täältä non-schengen alueelta on lähdössä ainoastaan muutama Finnairin Turkin lento. Loungessa olisimme päässeet myös saunomaan sekasaunassa, mutta jätämme saunomiset toiseen kertaan. Loungen tilat hohtavat uutuuttaan ja pieniä hienoja yksityiskohtia on paljon. Rakastuin syvästi loungen ruusukultaisiin messinkihanoihin ja ovenkahvoihin.
Lentomme on suhteellisen täynnä vaikka kyseessä on tämän lentoyhteyden vuoden ensimmäinen lento. Meidän seurue saa kunnian olla yksin businessluokassa omalla ykkösrivillä, sillä ketään neljättä businessluokkaan kanssamme ei saavu. Mielestäni paras tapa käyttää Finnairin pisteitä on upgreidaukset business-luokkaan. Lentomme lähtee hieman ennen kello iltakymmentä. Syömme purserin tarjoileman kana-ateriamme ja nautimme muutaman lasin samppanjaa ennen kuin yritämme torkkua muutaman tunnin ennen Nur-Sultaniin saapumista.
Kokonaislentoaikamme on neljä tuntia, mutta kolmen tunnin aikaeron vuoksi ikään kuin menetämme perjantain ja lauantain välisen yön. Lento saapuu perille aamuviiden aikaan paikallista aikaa.
Pääsemme sujahtamaan lentokoneesta ensimmäisten joukossa ulos. Nur-Sultanin lentokenttä vaikuttaa suhteellisen uudelta. Siellä täällä meitä on vastassa lentokentän henkilökuntaa, joka ohjaa meitä kohti passintarkastusta. Viisumia emme tänne Kazakstaniin onneksi tarvitse viikonloppumatkaa varten.
Matkamme passintarkastukseen tyssää kuitenkin passintarkastuksen jononauhojen loppupäässä. Virkailija neuvoo meitä menemään täyttämään erillisen paperilipukkeen ennen kuin pääsemme passintarkastukseen. Tottelemme häntä kuuliaisesti ja menemme täyttämään paperilappuun yhteystietomme. Lipukkeessa on myös monta kohtaa kyriilisillä aakkosilla. Täytämme laput ja lähdemme uudelleen jonoon. Emme pääse edelleenkään läpi, tietoja uupuu lipukkeistamme. Lisäämme tietoja kyriilisten aakkosten ilmoittamiin tyhjiin kohtiin joissa ei ole englanninkielistä selitystä lainkaan. En ole varma saako passintarkastaja harakanvarpaistani selvää, mutta kolmas kerta toden sanoo ja pääsemme vihdoin passintarkastajien nenien eteen. Minusta otetaan valokuva ja kysytään missä asun.
Otamme ystäväni J:n kanssa molemmat omat Reissunetit käyttöömme matkapuhelinliittymissämme hintaan 19,90 euroa, jotta pääsisimme tilaamaan Yango-taksit hotelleillemme. Netti on turkasen hidas, mutta toimii viikonlopun aikana juuri ja juuri taksin tilaukseen. Muusta nettiaktiviteetista sen yhteyden avustuksella saamme vaan haaveilla. J toteaa ettei ole missään maassa törmännyt yhtä huonoon Reissunetti-yhteyteen. Hän on lukenut myös netistä, että valtio saattaa myös säädellä internetyhteyksiä ”tarpeen vaatiessa”.
Meinaamme saada uuden ystävän päästyämme tullin ovista läpi. Sitkeä paikallinen mies yrittää tarjota meille kovasti taksipalveluitaan. Kieltäydymme jämäkän kohteliaasti useaan kertaan ennen kuin pääsemme hänestä eroon.
Saamme nopeasti Yango-taksin ja ihailemme vaaleanpunaisena hohtavaa taivaanrantaa. Aurinko on juuri nousemaisillaan. Nur-Sultanin lentokenttä sijaitsee suhteellisen lähellä kaupunkia. Kaupungista on vain noin 15-30 minuutin ajomatka lentokentälle. Yango-taksimme hinta ei päätä huimaa, 1900 tengen hintaan (eli noin 4,50 euroa) saamme kyydin lentokentältä hotelleillemme. Maksoin bussilipustani kotoa lentokentällekin enemmän! Nyt samaan hintaan kolme henkilöä pääsee ovelta ovelle matkatavaroineen. Halpaa.
One day in Nur-Sultan
Hotellille päästyäni kellahdan leveään sänkyyn väsyneenä ja nukun nelisen tunnin yöunet ennen siirtymistäni hotellin aamiaiselle ja kohti päivän nähtävyyskierrosta. Syön hotellilla aamukymmenen jälkeen 6,5 euron hintaisen aamupalan, joka on varsin kattava, mutta ei ehkä täysin länsimaiseen makuun. Maukkaan näköisestä patongista en meinaa millään leipäveitsellä saada palan palasta irti. Oliko se vain koristeena?
Kävelen hotelliltani noin kymmenen minuutin matkan ystävieni hotellille ja otamme Yango-taksin kohti päivän ensimmäistä nähtävyyttä, Hazrat Sultan moskeijaa.
Emme pääse vierailemaan moskeijan sisälle hellevaatteissamme ja jatkamme matkaa mahtipontisen moskeijan ohi kävellen kohti Kazakstanin kansallismuseota. Sisäänpääsyn uudehkoon museoon lunastamme itsellemme neljän euron hintaan. Museossa korostetaan rakkautta omaa isänmaata kohtaan ja maan sankareita nostetaan jalustoille. Onhan tämä Kazakstan valtavan kokoinen maa, se on maailman suurin sisämaavaltio. Venäjän kanssa maalla on rajaviivaa 6 467 kilometriä, Kiinan kanssa 1 460 kilometriä, Uzbekistanin kanssa 2 300 kilometriä ja Turkmenistanin kanssa 380 kilometriä. Kazakstan on läntisen Euroopan kokoinen maa eli lääniä riittää!
Etäisyydet kaupungissa ovat pitkiä ja siirtyminen nähtävyydeltä toiselle vaatii joko HOHO-bussin tai taksin. Museolta otamme Yango-taksin kohti Bayterekin tornia. Jono tornin huipulle johtavalle näköalapaikalle on kuitenkin pitkä joten päätämme kävellä kohti vieressä sijaitsevaa korkeaa Ritz-Carltonin hotellia. Löydämme hotellin yläkerroksista Selfie-nimisen ravintolan, jossa pääsemme lounastamaan Nur-Sultanin maisemia ihaillen. Syömme kevyehkön lounaan kohtuuhintaisesti. Otan maukasta porkkanakeittoa ja salaatin kananmaksalla noin 15 euron hintaan. Olisitko uskonut pääseväsi syömään tuohon hintaan yhteen kaupungin parhaimmista hotelleista? Hotellin saniteettitilat on vuorattu tyylikkäästi marmorilla.
Vatsa täynnä ruokaa reippailemme kävellen kohti seuraavaa nähtävyyttä, suurta jurttaa muistuttavaa Khan Shatyr-kauppakeskusta. Jännä, että kaupungin yksi päänähtävyyksistä on kauppakeskus! Kauppakeskuksessa on hulinaa lauantaina iltapäivänä ja kauppakeskuksen katolla pääsisi trooppisempiin uintimaisemiin jos päättäisi vierailla kauppakeskuksen ylimpiin kerroksiin rakennetussa kylpylämaailmassa.
Kauppakeskus on nopeasti kierretty. Pikaisella katsauksella kauppakeskuksen liikkeet toimisivat parhaiten teini-ikäisille tytöille. Ostimme muutamia tuotteita japanilaisesta Tiimarista eli Minisosta. Itselle matkaan tarttui patterikäyttöinen kasvojenpesemiseen tarkoitettu laite. Laite on edelleen kylpyhuoneen kaapissani käyttämättömänä.
Uber-takseja mainostettiin eri turistikartoissa, mutta en saanut ainakaan omaa Uber-sovellustani Nur-Sultanissa toiminaan vaan käytimme liikkumisiin J:n Yango-sovellusta.
Lauantaina illalla illastimme paikallisten herkkujen (lue: hevosenliha) parissa. Meille oli varattu pöytä Qasaq Gourmet -nimisestä ravintolasta. Tilasimme useita eri ruoka-annoksia ja maistelimme niitä. Vanhana heppatyttönä minulla ei ollut mitään ehdotonta nou nouta hevosenlihaa kohtaan, mutta toisaalta ei siitä tullut uutta lempparianikaan.
Ravintolassa meitä palveli ammattimainen tarjoilija ja saimme nauttia ravintolan henkilökunnan esittämistä lauluesityksistä ja taustalla pyörivistä paikallista luontoa ylistävistä videopätkistä. Hevoset laukkasivat siis ravintolassa niin taulutelevisioissa kuin lautasillamme. Hevosenlihan huuhtelimme alas kurkuistamme hyvillä viineillä ja erittäin suolaisella vedellä. Jos olet Kazakstanissa ja sinulle tarjotaan Borjomi-nimistä vettä niin valitse jokin toinen vesilaatu ellet pidä erittäin suolaisen veden mausta. Saimme veden muodossa makumatkan merenrantalomalle.
Lazy Sunday
Sunnuntaina päivä lähti liikkeelle hyvällä aamiaisella ystävieni St. Regis -hotellissa. Lauantain aikana olimme nähneet kaikki kaupungin päänähtävyydet ja pohdimme auton vuokraamista päästäksemme kaupungin rajojen ulkopuolelle.
Autonvuokraus ei ollutkaan helppoa. Olimme löytäneet pari tarjousta päiväretkistä omalla kuljettajalla, mutta 600 dollarin hinta kolmelta hengeltä, ottaen huomioon paikallisen hintatason kuulosti ryöstöltä. Varsinkin kun polttoainelitran saa tankista 30-40 sentillä.
Hotellin henkilökunta teki hyvää työtä ottaessaan selville eri autonvuokrauspalveluita. Melkein onnistuimme saamaan yhden auton 19 000 tengen (noin 45 euron) hintaan, mutta lopullisessa ”turvatarkastuksessa” vuokraamo ei autoa suostunutkaan meille vuokraamaan, kummallista. Hotelli löysi toisen vaihtoehdon, mutta hinta olisi noussut 19 000:sta 90 000:een, autoluokkaan vaikuttamatta.
Kiitimme hotellin henkilökuntaa tehdystä työstä ja päätimme ottaa Yango-taksin läheiselle keskitysleirimuseolle. Maksoimme Yango-kuskillemme 10 000 (23 euroa) tengen setelin edestakaisesta matkasta. Museolle ajoi hotellilta noin puolen tunnin verran ja maksoimme kuskille vasta päästyämme takaisin kaupunkiin Silkway-ostoskeskukseen. Alzhirin keskitysleirille tuotiin alkaen vuodesta 1938 isänmaansa pettäneiden miesten vaimoja ja lapsia. Nyt paikalla on muistomerkki ja museo.
Sunnuntaina illalla lähdimme kävelemään Isim-joen vartta löytäen ihanan rantabulevardin. Söimme paikallisessa Ali-Baba -ravintolassa, jossa ruoka ei vetänyt hinnaltaan eikä maultaan lauantai-illan ravintolallemme, mutta saimme mahamme kuitenkin täyteen ennen kuin suuntasimme lyhyille yöunille.
Nukuin lentoa edeltävät vähäiset tunnit levottomasti. Lentomme takaisin Helsinkiin tulisi lähtemään aamulla kello 5.40 joten lähdimme hotelleiltamme kello 3.45 aikaan.
Päätimme viikonloppumme tyylillä: meitä tuli hakemaan musta Lada-auto, jonka sisälle mahduimme juuri ja juuri matkatavaroidemme kanssa.
Neljän tunnin lento takaisin Helsinkiin täydessä lentokoneessa sujui torkkuen ja valmistautuen uuteen lomaviikkoon. Ystäväni J suuntasi suoraan lentokentältä kohti uutta työviikkoa eli Kazakstanin reissu on mahdollista suorittaa viikonloppureissunakin.
Kannattiko käydä Nur-Sultanissa?
Ilman muuta kannatti! Näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että sunnuntaille meidän olisi pitänyt valita jo etukäteen jokin päiväretki lähistöllä sijaitseviin kansallispuistoihin tai ottaa lento maan kakkoskaupunkiin Almatyyn.
Nur-Sultanissa rakennetaan kovasti. Kaupunki oli varmasti erilainen Expo 2017 aikaan ja se tulee varmasti olemaan täysin erilainen taas parin vuoden kuluttua. Yhteisen kielen löytäminen ei aina ollut helppoa ja venäjän kielen osaamisesta olisi ollut reissullamme suuri hyöty.
Tässä muutamia hyviksi havaittuja kohteita Nur-Sultanissa:
SYÖ
Qasaq Gourmet
Selfie-ravintola Ritz-Carltonin yläkerroksissa
Ritz-Carltonissa olisi sijainnut myös kaupungin Tripadvisorin ykkösravintola Mökki
ASU
Pihistä: Comfort Hotel (kolme yötä tässä keskitason hotellissa maksoi 111 euroa)
Panosta: St. Regis
SHOPPAILE
Khan Shatyr
Silkway Shopping center
KOE
Isim-joen rantabulevardi auringonlaskun aikaan <3
Tein pientä yhteenvetoa kuinka paljon minulla kului rahaa näihin kahteen kokonaiseen päivään Nur-Sultanissa ja summa oli noin 135 euroa. Missä muualla pääset kokemaan näin hienoja asioita tuolla summalla?
Paluulennolla vieressäni istuu paikallinen mies, joka on matkalla Manchesteriin tapaamaan sukulaisiaan. Hän kehuu tätä Finnairin kätevää yhteyttä. Finnair lentää Nur-Sultaniin nyt loppukesästä 2019 parin kuukauden ajan. Ehkä pitempäänkin jos reitin suosio jatkuu? Lennoilla meidän suomalaisten osuus oli vähemmistössä. Suurin osa oli kazakkeja matkalla eteenpäin muihin Euroopan kohteisiin ja mahtoi mukana olla yksi jääkiekkojoukkuekin matkalla harjoittelemaan Suomen jäähalleihin.
Viikonlopun jäljiltä olin monta kokemusta rikkaampi, uusi maa plakkarissa ja hieman univelkaa yölentojen ansiosta.
Opin, että Kazakstanissa naiset juovat oluensa pillillä (why, oh why?), autoissa suositaan istuinpäällisiä ja venäjänkielentaidosta olisi erittäin paljon hyötyä reissatessa näissä itäisemmissä maissa.
Suosittelen lämpimästi Nur-Sultania, mutta varaudu keksimään myös muuta tekemistä reissullesi jos aiot kaupungissa useamman päivän viettää.
Reissun pakolliset kulut:
Suorat Finnairin lennot 320 euroa
Kolmen yön majoitus keskitason Comfort Hotel Astanassa 111 euroa
