Oon pohtinut asiakaspalvelua asiakkaan näkökulmasta viime viikkoina..

Mentiin eräs ilta Selloon syömään ristorante Il Gabbiaanoon. Olin syönyt siellä aiemmin ihan hyvää pastaa lounaaksi, joten oli yllätys  kun eteeni laskettiin pitsa, jossa oli lammikko keskellä. Nostelin pitsan pohjaa nähdäkseni oliko se raaka. Pohja nousi muuten hyvin ylös, mutta keskusta jäi lautaseen, koska lammikko piti sen paikoillaan. Koetin tökkiä pitsaa ja pakottaa itseni syömään sen lammikon ympäriltä, koska olin nälkäinen, mutta lopulta huokasin, pyysin poikaystävältä anteeksi nirsouttani ja palautin pitsan keittiöön. Tarjoilijan selitys oli, että pitsa on ihan ok ja että yhtenä täytteenä oleva pepperoni päästää itsestään niin paljon nestettä, että lammikko syntyy. Katsoin häntä vähän epäuskoisesti, sillä en ole aiemmin syönyt lammikkopitsaa missään muualla ja olen ehdottomasti pitsaihmisiä. Sain vaihtaa lammikoitumista aiheuttavan pepperonipitsan margeritaksi ja hyvä näin. 

Poikaystävän pitsassa oli parmankinkkua. Ihan kamalaa sellaista, se oli paksua, sitkeää ja niin epäilyttävää, että tämä nirsokirppunen ei suostunut edes maistamaan sitä tarjottaessa. Mies söi pitsan nälkäänsä. Kun tarjoilija tuli hakemana lautasia ja kysyi maistuiko, antoi poikaystävä ihan ystävällisesti palautteen, että parmankinkku ei ollut ihan sellaista, kuin pitäisi. Minä mietin nolona, että me ollaan ihan kamala pariskunta, kun valitetaan kaikesta (mutta aiheesta, pitsat olivat aika kalliita laatuun nähden). Nolous loppui kyllä nopeasti, kun tarjoilija ilmoitti aika v-mäisesti, että parmankinkun ominaisuus on, että se on sitkeää (siihen tyyliin, että mies on niin tyhmä, ettei tajua mitä on tilannut). Mies yritti selittää, että hän on kyllä syönyt parmankinkkua ja tietää millaista se on. Tarjoilija vain intti, että mies on väärässä eikä ottanut palautetta vastaan. Tämän jälkeen hän kääntyi minun puoleeni ja tiedusteli aika hyisesti, että otammeko jälkiruokaa. Emme ottaneet, jonka jälkeen hän kääntyi kannoillaan, ja katosi keittiöön. Tämän jälkeen saimmekin istua pöydässä ihan rauhassa. Yksikään tarjoilija ei katsonutkaan meihin päin. Lopulta sain pyydystettyä kiinni miehen, joka oli kiltisti hoitanut pitsanpalautukseni ja pyysin laskun. Erikseen. Viimeinen lause taisi kaikua tarjoilijan selälle, sillä lasku tuli yhteen ja vietiin poikaystävälleni. Hän katsoi laskua, totesi että se on yhdessä ja sanoi tarjoilijalle maksavansa oman ruokansa. Maksun jälkeen minä heiluttelin pankkikorttiani tarjoilijalle, mutta minua ei huomioitu ollenkaan. Koko summa oltiin veloitettu mieheltä. No, eihän se n. 20 € toisen ruoasta ole niin paljon, mutta lähinnä kohtelu tuntui vittuilulta… Ja jos oltaisiin maksettu yhteen, niin se olisi ollut kyllä mun vuoro maksaa. Lähettiin pahoilla mielin pois.

Toinen ilta menin Sellon Chikosiin syömään siskoni kanssa. Allergialistani on pienen kauppalistan pituinen, joten pyysin että tilaamani hampparin savuchilimajoneesi vaihdettaisiin tavalliseen ja kerroin olevani chilille allerginen. Kerroin kyllä, että kestän sitä hippusen jossain kastikkeessa, mutta että chilillä maustettu majoneesia en kestä. Miniburgerit tulivat, aloitin ylikypsästä possusta ja nam oli hyvää. Otin kunnon haukun toisesta miniburgerista ja tajusin hetken päästä, että majoneesia ei ole vaihdettu ja se on vielä tulisempaa kuin olisin kuvitellut. Vein lautasen heti tarjoilijallemme ja kerroin että majoneesi on väärää. Toinen tarjoilija koetti sanoa, että kyllä se on vaihdettu tavalliseen. Totesin että he voivat tarkastaa asian keittiössä, mutta en pysty syömään tuotetta ja haluan uuden. Toimin aika tiukasti, mutta olin vähän paniikissa, sillä olin tunnin matkan päässä kotoa, jos migreeni iskisi (siinä vaiheessa haluan sairastaa kotona, oma pönttö on paras oksupönttö). Pöydässä otin heti särkylääkkeen migreenin varalta. Tarjoilijamme tuli pöytäämme, pyyteli anteeksi ja kysyi haluaisinko maitoa. En ollut edes itse osannut paniikissani ajatella, että maito auttaisi. Sain siis ison lasillisen maitoa ja hetken päästä sain myös uuden annoksen. Molemmat tarjoilijat pyytelivät vähän joka välissä anteeksi. Minä sanoin ihan yhtä monta kertaa kiitos, ei se mitään, tällaista tapahtuu ja en minä kuole tähän. Tilattiin vielä ruoan jälkeen jälkkäri minulle, koska en voinut vastustaa key lime piirakkaa.. oih. Laskua maksaessani huomasin, että he olivat hyvittäneet minulle sekä ruoan, että jälkiruoan! Huh. Todella ylitsevuotavaista. Tarjoilija vain totesi vielä vakavana, että ei näin saisi käydä.. No mutta sattuuhan sitä.

Molemmissa paikoissa mokattiin jotain. Ekassa annettiin ymmärtää, että vika ei ole heissä, vaan asiakkaissa jotka eivät ymmärrä raaka-aineita. Ymmärrän minä restonomina sen verran, että jos ei valuta artisokkia säilykeliemestä ja ostaa halvinta (rasvaista) meetvurstia, jota väittää pitsan päällä pepperoniksi, niin yhteenlasketun nesteen summa ylittää paistouunin kapasitetin. Jäi ihan paska fiilis poikaystäväni kohtelusta, eikä varmasti mennä enää ikinä tuonne syömään.. Toisessa otettiin vastuu ja pyydettiin anteeksi. Tämä olisi jo riittänyt siihen, että menisin iloisesti jatkossakin sinne syömään. Sain vastaava ruoan tilalle ja apua allergiaoireisiin (tai yliherkkyys tuo taitaa olla, aiheuttaa migreeniä). Lähdettiin tosi hyvällä mielen pois ja palaan sinne taatusti uudelleen. Ja mainostan että oli hyvää palvelua. Täällä blogissakin asti. 

Mokia sattuu. Tärkeintä taitaa olla se oma asenne niihin, kuinka hoidat siinäkin tilanteessa voiton kotiin. Näitä mä oon tässä miettinyt ja peilaillut samalla omaan työhöni yrityksen sisäisenä asiakaspalvelijana.

Kohdelkaa asiakkaitanne siis siten, kun toivoisitte itseänne kohdeltavan!