Musahaaste

Voi Katri minkä teit.. ”Laita statukseesi 10 biisiä, jotka jollain tavalla ovat koskettaneet sinua. Älä mieti liikaa, biisien ei tarvitse olla hienoja tai suuria. Merkitse sen jälkeen 10 kaveria joiden listat haluat nähdä sekä minut jotta näen listan”

1. Mew – Am I Wry? No 
Tää lähtee soimaan, kun sisintä riistää ja haluan palautua takaisin itsekseni. Yleensä se on mukana lenkillä, repeatilla.

2. Queen – Bohemian Rhapsody
En edelleenkään voi kunnioittaa yläasteen musamaikkaa siitä, että se laittaa heleä-äänisen tyttölapsen laulamaan tällaista mestariteosta. Tää biisi kuuluu Freddielle ja se on vain Freddien laulettava.

3. Scandinavian Music Group – Hölmö Rakkaus
Tää kuuluu kesään, festareihin ja niihin öihin kun vain hengaillaan.

4. Ryan Adams – La cienega just smiled
Tästä tulee mieleen Hannu ja Petri joltain meidän ihan random keikalta vuosia sitten. Sain poistua lavalta ja pojat jäi soittamaan. Ja voi että ne soitti hyvin!

5. Sigur Rós – Hoppipólla
Tätä mä kuuntelen, kun haluan kaivaa toiveikkuuteni esille, kun elämä on lätkinyt sen maahan.

6. Metallica – Whiskey in the Jar
Tää on nuoruutta. Aivoja. Hotelli Pyhää ja niitä autoajeluja, hihittelyä Krissen kanssa. AMM mietintää ja sitä kun täytti 18 ja oli 19.

7. Avicii – Wake me up
Tänne tuli nyt monta viime kesän biisiä. Tää on vain niin täydellinen. Halusin herätä. Heräsinkin, mutta vasta syksyllä.

8. Jenni Vartiainen – Missä muruseni on
Tästä tulee vähän itku. Tää soi radiossa, kun ajoin sairaalalta kotiin. Isi oli juuri kuollut. En tiennyt missä mun Isi-murunen oli. 3,5 vuotta ja silti tulee itku. En tiedä loppuuko ikävä ikinä.

9. Artic Monkeys – I wanna be yours
Kuuntelin tätä jo kesällä, mutta tää oli kyllä tammikuun pahimpien taistelujen soundtrack. Halusin ja en halunnut. En halunnut. Nyt on hyvä fiilis.

10. Marzi Nyman – Kotosalla
No kyllä te tiedätte miksi <3

 

 

Haastan Tyynen, Annan ja Rosannan. Ni.

Suhteet Oma elämä Musiikki Suosittelen

Miksi muilla on helpompaa kuin mulla

Miksi oi miksi en osaa vain olla hiljaa.

Miksi pitää aina sanoa.

Miksi pitää olla se tyyppi, joka taistelee oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

 

Miksi pitää olla se tyyppi, joka on niin herkkä että itkee vähästäkin.

Miksi pitää olla se tyyppi, joka turhautuu jostain niin, ettei voi jatkaa tekemistä.

Miksi pitää olla se tyyppi, joka kerää kaiken sisäänsä niin, että se lopulta räjähtää.

Ja sitten kaikki tosiaan räjähtää käsiin.

 

Miksi pitää pelätä auktoriteettejä? 

Siksi että niillä on valtaa. Sun pitää tehdä mitä se sanoo. Vaikka se olisi kuinka tyhmää ja aikaavievää.

Mutta on kyllä niin hankala pitää nokkansa kiinni, kun jotkin asiat vain toimii nopeammin, tehokkaammin ja käytännöllisemmin mun tavalla. 

 

Miksi pitää kysyä ääneen ne hankalatkin asiat? Miksi mä olen tällainen.

Olisin niin paljon onnellisempi, jos rajaisin tontin tiukasti. En kurkkisi aidan yli. En puuttuisi mihinkään. En kehittäisi mitään. 

Mutta sitten en olisi minä. 

 

Ehkä en yritä olla olematta minä. Ehkä opettelen sanomaan asioista suoraan ja avoimesti, niillekin ihmisille jotka suuttuu. 

Ehkä lopetan pelkäämästä suuttuvia ihmisiä.

Ehkä opettelen rakentamaan sillat uudelleen sen jälkeen, kun ne on räjäytetty käsiin. 

 

En kyllä ikinä tule ymmärtämään sitä, että asiat tehdään hankalasti vain siksi, että ”minä sanon niin”. 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Työ