Mieheni kävi tällä viikolla lapsettomuuspolilla antamassa oman näytteensä. Kun hän kertoi kokemuksen kiusallisuudesta, tuli mieleeni yksi kysymys: ”Niin siis olithan tietoinen, että voit joutua tekemään tuon monta kertaa uudestaan, kun hoidot alkaa?”

Ei ollut. Ensimmäinen vastakysymys oli ”Ai miksi?”. Kävi ilmi, että mies kuvitteli kaksi vaihtoehtoista etenemistapaa lapsettomuushoidoissa: 1) Hän saa kuulla, että hänen tavaransa on täysin kelvotonta ja se on sitten siinä. 2) Hän saa joitain lääkkeitä, jotka parantavat spermaa.

Käskin lukea polikutsun kanssa saapuneen vihkosen nimeltään Hedelmöityshoidot. Voisin vaikka vannoa, että olemme joskus käyneet keskustelun siitä, millaisia hedelmöityshoidot käytännössä ovat.

Täytyy myöntää, että olen hiukan ärtynyt. Minä käytän aikaa ja vaivaa tiedon etsimiseen ja hän ilmeisesti taas ei. Miksi minun täytyy olla se joka on aina perillä kaikesta ja tietää kaiken?

Ihanaa kuitenkin, että jo ensi viikolla saa soitella sperma-analyysin tuloksia. Mua ei jännitä, sillä uskon, että se on aivan hyvää. Miestä taas taitaa jännittää.