Huhtikuussa 2005.

Sinä päätit olla valmis. Valmis luopumaan kohdun lämpimästä turvasta ja valmis altistamaan itsesi tälle maailmalle, jonka on vaikea hyväksyä erilaisuutta. Tästä huolimatta päätit tulla, esittäytyä. Olla avoin tulevaisuudelle ja tuoda sen kaiken ilon mitä lapsi voi tullessaan tuoda.

Sinut maailmaan saattanut kätilö oli ilkeä. Ohitti minun, kahdesti synnyttäneen huolen siitä, että lapsi jää aina kiinni lippaan, ei tule ulos ilman apua. Ilkeili: olet kaksi lasta synnyttänyt, kyllä sinun pitäisi tämä osata Ponnista, herra jumala, ponnista oikein. Ei se osaa, luennoi opiskelijoille. Yritä edes. Minä yritin niin, että pintasuonet katkesivat ja olin pilkullinen.

Kun hän lopulta taipui soittamaan paikalle lääkärin, olin niin väsynyt, etten jaksa muistaa tämän naisihmisen nimeä. Mutta muistan, kuinka hän otti minua kädestä, katsoi silmiini ja sanoi rauhallisella äänellä; minä tulin auttamaan sinua. Työnsi pois selkänsä takana nalkuttavan kätilön ja veti sinut imukupilla maailmaan.

Maksit hiljaa, varpaat tumman sinisinä. Olit matkannut monta tuntia sitä lyhyttä matkaa kohdusta maailmaan. Olit hiljaa ja uupunut. Minä itkin, kuollut se on. Minun lapseni. Kuollut. Pikkuhiljaa opiskelija sanat saavuttivat; ei ole kuollut, kyllä selviää. Lasta autetaan hengittämään. Älä itke. Nopea, opiskelijan kömpelö puristus kädessä. Lohdutus. Lapsi pärjää. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Kätilöstä huolimatta. Kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin.

Sinä taistelit tiesi maailmaan, niin kuin soturit tekevät. Sinä selvisit, onnistuit.

Elämäsi on ollut taistelua, ponnistelua ja pinnistämistä. Et sovi siihen kapeaan muottiin, johon pitäisi mukauta. Maailmasi on laajempi, hajallaan ja vaikeasti ymmärrettävä. Sinua osoitellaan, syytellään, syyllistetään ja väheksytään.

Olet rakas. Sinä tiedät sen. Olet meille valtavan rakas ja luojan kiitos, siitä sinä ammennat voimasi. Meistä; vanhemmista ja ympärilläsi olevista ihmisistä, jotka ymmärtävät sinua, maailmaasi. Olet rohkea, rohkeampi kuin tiedät. Voimakas, voimakkaampi kuin ikinä uskot.

Olet tärkeä pala tätä maailmaa.

Hyvää syntymäpäivää rakas lapseni. Minä rakastan sinua!

Kevät sulattaa lumia, illat ovat valoisia. Mieli on valoisampi ja voimavaroja on selkeästi enemmän kuin keskellä pimeää, räntää tihkuvaa ajanjaksoa, jolloin musta asfaltti, joka imee kaiken valon, tuntuu imevän myös voiman. Jaksamisen ja motivaation.

Minä rakastan kevättä, melkein yhtä paljon kuin lämmintä kesää.

Lumi on jo paennut terassiltamme. Yhtenä päivänä istahdin sinne koiran kanssa, vielä pehmustamattomille tuoleille ja imin kevätauringon voimaa itseeni. Pohdin, että millaista on elämä, kun elää jatkuvan pelon tai epävarmuuden kanssa. Kun taistelee vastaan jotain sellaista, jota ei tunne, tiedä eikä ole odottanut. Jotain, joka on tärisyttänyt turvallisuuden tunnetta niin pahasti, että huominen tuntuu epävarmalta, pelottavalta. Kun tuntuu, ettei itse voi vaikuttaa, ei ole tarttumapintaa eikä voi määritellä lopputulosta.

Kun elää elämää, joka on myytävänä. Sille joka halvimmalla ostaa.

Kuva: Pixbay

Monen erityistarpeisen elämä on jatkuvasti elämää vuoristoradassa, hallitsemattomia tapahtumia, vaatimuksia, joita ei kykene täyttämään, ihmisiä, jotka osoittelevat sormillaan ja moittivat, eivät huomaa mitään hyvää. Vaihtuvia sijaiskoteja, luovuttavia aikuisia.  Kun voimavarat tapetaan, lannistetaan. Tietämättömyyttään, välinpitämättömyyttään. Ummistavat silmänsä, painavat päänsä tyynyyn ja nukkuvat. Vaikka moni tässä oravanpyörässä itkee yöt, nukkumatti ohittaa eikä uni saavuta.

Vammaisten ja erityistarpeisten sekä vanhusten elämä on kuin entisvanhaista huutolaiskauppaa; kuka halvimmalla hoitaa, ottakoon. Tehköön voittoa ja vieköön heikot pois näkyvistä, kuulumattomiin. Pois silmistä ja omatunnolta. Päihdeongelmaiset, haastavat nuoret, vammaiset, mielenterveysongelmaiset, vanhukset. Numeroita paperilla, lukuja budjetissa.

Lastenkotien, koulukotien, vammaisten ja vanhusten hoivakotien huudoilta on suljettu korvat, ummistettu silmät ja puhdistettu mieli kaikilla tekosyillä, joita mielikuvitus tuottaa. Raha on sanellut, ihmisellä ei ole merkitystä. On jätetty lattioille makaamaan, eristetty, nöyryytetty ja kielletty omaisia vierailemasta. Olemasta häiriöksi, rikkana kassavirralle, ongelmana.

Oma, esimurrosikäinen ja erityistarpeinen pelkää huomista, kasvamista. Kun tuntuu, ettei millään pärjäisi omillaan. Osaa. Minua helpottaa se, että voin olla läsnä tässä pelossa, tukemassa ja sammuttelemassa pahimmat tulipalot. Luomassa turvaa ja valmiina kulkemaan samaa polkua. Käsi kädessä. Yhdessä.

Meitä on onnistanut. Juuri nyt meillä on rinnalla mahtava joukko ammattilaisia, joilla on sama suunta, samat tavoitteet ja tahto toimia lapsen parhaaksi. Silmää voimavaroille ja kykyä ohjata haasteiden yli. Kykyä aitoon yhteistyöhön ja avoimuuteen. Taito nähdä oman maailmansa ulkopuolelle ja vilpitön halu tehdä hyvää. Silloinkin kun kassa ei kilise voittorahoja lompakkoon, kun ei voi laskuttaa ja kääriä voittoja. Pieniä tekoja suurilla tuloksilla.

Kaikkia ei onnista. Nyt esille noussut myrsky vanhustenhoidon ongelmista, laiminlyönneistä ja jopa kuolemantapauksista on nostanut aaltoja myös vammaisten sekä erityistarpeisten lasten ja nuorten asumisyksiköiden ja laitoshoidon tasosta maassamme. Nöyryyttämistä, mielivaltaan perustuvia toimintatapoja ja rajoituksia. Jopa väkivaltaa. Heitteillejättöjä.

Kun mennään voitontavoittelu edellä, tavoitteena täyttää osakkeenomistajien setelisalkut, ihminen unohtuu. Hänestä tulee kuluerä johon sijoittaminen ei tuota, on itseltä pois. Kun osakkeenomistaja on kaukana hoidettavana olevasta ihmisestä, hänen ei tarvitse katsoa silmiin sitä hätää, toivottomuutta ja kurjuutta, jota hänen voitontavoittelunsa tuottaa. Hän käärii voitot, elää oman mukavuusalueensa sisäpuolella ja sulkee silmänsä. Kääntää katseensa pois ihmisestä. Katsoo lukuja.

Nyt on kevät. Vaalikevät. Köyhällä, vammaisella, vanhuksella, lapsilla ja nuorilla on puolestapuhujia. Vaalipuheissa muistetaan, tiedostetaan ja luvataan. Nekin lupaavat, jotka viimeiset neljä vuotta kiristivät, leikkasivat ja vähensivät. Puhumattakaan niistä, jotka eivät päässeet hillotolpalle viime kerralla.

Lupaukset eivät riitä, jos ne unohtuvat, kun äänet on laskettu ja eduskunnan taksisetelit lompakkoon lunastettu.

Elämä ei saa olla myytävänä vaalikauden ulkopuolellakaan.