Puuhamaalla ei palele
Kaivinkoneen jäljiltä meidän piha vaatii pientä laittoa. Pieni on suhteellinen termi, kun määrittelijänä on hullu puutarhuri: käytännössä puolet meidän oleskelualueestamme on myllätty ja koetettu järjestää uuteen uskoon. Puupäätarhuri tietää, että parin vuoden päästä manataan tuota uutta laittoa, sillä kasvualustojen alla piileskelee joukko hyvinvoivia ja terhakoita kortteen taimia, jotka ponnistavat iloisina ylös, kunhan pääsevät kasvun vauhtiin. Nyt vain ummistan silmäni tulevalta ongelmalta ja kuvittelen, että se ratkeaa yhtä utopistisesti kuin maailmantalouden ylivelkaantuminenkin.
Siinä vaiheessa, kun piha on lähinnä ruskeaa ja lälliä, on rauhoittavaa katsella ympärillä hehkuvaa ruskaa. Mieli pysyy positiivisena eikä kivistävä selkäkään tunnu niin kovin raihnaiselta. Samalla voi sulkea mielensä siltä tosiasialta, että esimerkiksi yllä olevan kuvan istutusalue on tehty pihassa siihen kohtaan, jossa kone ei pilannut nurmipintaa. Muualta se menikin melko lailla muusiksi, joten tilannetta voi hyvin kuvata meidän pihan suunnittelijan suosikkitermillä kaikki uusiksi.
Uusi istutusalue on tehty sanomalehtitekniikalla, joka on yksinkertaisuudessaan nerokas tapa perustaa uusi kukkapenkki. Olen ehtinyt piilottaa mullan alle tilaamani sadat kukkasipulit ja jakaa päälle reiluina tukkoina kasvaneet ja väliaikaisesti turvaan istutetut perennat. Osa jaetuista perennoista kasvaa sellaista vauhtia, että ne voi hyvin monistaa joka vuosi. Katso vaikka alla näkyvää vaaleanpunakukkaista sulkaneilikkaa, joka muodostaa tällä hetkellä ruokalautasen kokoisia kasvustoja. Viime syksynä jokainen oli vain yksi tai kaksi pientä haiventa tökättynä hiekan sekaiseen multaan; nämä näkyvät oikeassa kuvassa. Kuvan alla on vaaleanpunainen syysvuokko, jonka istutin noiden kasvien kaveriksi – penkeissä on runsaasti myös muita alennuksesta hamstrattuja kasveja, sillä eihän syksyä voi viettää ilman muutamaa uutta hankintaa.
Alapihan uuden alueen lisäksi olen työstänyt pihamme murheenkryyniä, eteläisen reunan kivikkorinnettä. Alue on viimein saanut uuden kuosin, tosin vasta keväällä nähdään, onko muutos oikeasti onnistunut.
Nurmi on kuorittu pois ja olen luopunut kivikkokasvien epätoivoisesta kasvatuksesta. Kaikki kasvit, jotka nyt kasvavat tuossa korterinteessä, ovat vähintään kolmekymmensenttisiksi kasvavia, peittäviä kasveja. Kortteet saavat minun puolestani nousta pintaan, jos niiden elinvoima sen sallii. Toivon, että kortteiden tuoma vaikutelma on viehkeä ja keveä näiden muiden tuuheiden ja rehevien kasvien seassa.
Aloitin myös kivipolun muotoilun rinteen halki, kunnes tajusin pahvipohjustuksen olevan aivan naurattava ajatus: kuorin kivet uudelleen pois ja laitan alle aitoa ja oikeaa juuriestemattoa. Maa-ainesten erotteluun tarkoitettua harsokangasta sinne ei kannata edes ajatella, sillä korte puskee siitä läpi ongelmitta, mutta puutarhan ylläpitäjä on pulassa, kun ei pääse kaivamaan kiinteän kankaan alta juuria pois. Uskon, että juuriestematon kanssa kortteita ei tarvitse nirhata ja nyppiä pois kivien välistä, sillä sen pinta ei anna periksi kortteen kasvulle. Jotain rajaa tälle puupäisyydellekin pitää olla ja välillä luottaa siihen, mikä toimii varmasti.
Onneksi lämmintä on riittänyt, sillä pihatöitä on mukavampi tehdä, kun päälle ei tarvitse montaa kerrosta vaatteita. Viikonloppuna jatketaan möyrintää!