Parveke-elämää

Kasvihormoni

Kissanpäivät ovat täällä, käpertyneenä kanssani parvekkeelle. Itse kissa tosin on näkynyt vain vilaukselta pihan poikki loikkiessaan (niin, naapurien, ei meidän) mutta lainakoira näyttää nauttivan elämästään lämmössä. Otin sen kuvausmalliksi, sillä ihmisemmät vaihtoehdot viilettävät jossain naapurustossa nauttien kesän vapaudestaan.

Yksi ystäväni katseli pihaamme ja tiedusteli hieman arasti kysellen, että missä meillä ollaan pihalla. Oli lukenut blogia ja ilmeisesti päätteli, että pihan täytyy olla jatkuva työleiri, kun ei edes penkkiä ole asetettu takamuksen lepuuttamista varten. 

Ei olekaan, ei tuonne pihan puolelle, vaan penkit ja oleilu löytyy parvekkeelta. Isolta sellaiselta.

Alkukesästä kerroin, kunka parvekkeelle on tarkoitus vihdoin tehdä jotain, kun sitä ei enää tarvita puupäätarhurin tomaatinkasvatustilaksi. Sinne päätyi pari istutuslaaria näkösuojaksi ja vanha puutarhakeinummekin löysi paikan ilta-auringon puolelta. Keinun katos toimii kaivattuna näkösuojana, niin että parveke tuntuu omaan käyttöön tarkoitetulta tilalta eikä lintujen ja naapurien bongaustornilta. Jopa tällaisen yksityisyydestä piittaamattoman tarhurin on myönnettävä, että onhan se kiva. Tosi kiva.


Kotoisuutta lisäävät itä- ja eteläpuolten väliin asettuneet suojaistutukset, joissa ensimmäiset kukat ovat avanneet nuppunsa täyteen terään. Eteläpuolella on keinun ja makoilun paikka, itäpuolella puolestaan ruokapöytä. 

Nyt tulee muuten mieleenpainettava vinkki niille, jotka vasta suunnittelevat kesäoleilunsa järjestämistä:

Ulkona olevan ruokapöydän kannattaa olla 1. lähellä keittiötä ja 2. aamuauringon puolella.

Tässä käytännön opettamat perustelut vinkilleni: Suomessa aamut ovat viileitä, jolloin pöytään helottava aurinko mahdollistaa jo aamujen aloittamisen pihalla, tänä vuonna jo huhtikuun alkupuolella! Mikä onkaan kätevämpää kuin kävellä kippojensa kanssa viisi askelta sisäruokapöytää edemmäs ja istahtaa pihan puolelle. Ah! Toisaalta keskipäivän jälkeen paahtava aurinko kuumentaa ruokapaikan niin, että ilman varjoa pöydässä ei voi istua nautinnollisesti, voikin sulaa puolessa minuutissa kippoonsa. Illalla varjon puolelle jäävä pöytä on siis optimaalinen, ja sehän tarkoittaa, että pöydän pitää olla siellä aamuauringon puolella. 

Minä haaveilen siitä, että jos vielä joskus pääsen suunnittelemaan uutta kotia (tai hankkimaan sitä muuten vain), sijoitan keittiön kylkeen sopivan kokoisen parvekkeen tai terassin niin, että siinä on täysin avattavat kaksoisovet. Tietysti terassi saisi jatkua pitkälle ja samanmoiset kaksoisovet voisivat olla ihan hyvin vielä olohuoneenkin puolella, niin sisä- ja ulkotilojen välin voisi häivyttää kokonaan niinä päivinä, kun se Suomessa on mahdollista. Se olisi kesän maksimointia, sitä kun on kuitenkin jaettu tänne meille niin pienellä kauhalla.

Parvekekuvissa näkyy myös kasvi, jota olen ihaillut tässä viime aikoina: ensimmäiset punasävyiset auringonkukat ovat auenneet. Vihdoin tapahtunut kasvupyrähdys johtunee siitä, että on ilmoja pidellyt.

Aiemmat parvekkeelle sijoittuneet postaukset löytyvät näistä linkeistä:

Parveke kauneudenhoitolana

Parveke puuhapisteenä

Parveke tuunattavana

Parveke kasvihuoneen korvikkeena

Kommentit

Fee- (Ei varmistettu)

Ihanaa - parvekecorgi! Meiltä löytyy myös - ihan omana. On oiva apu puutarhanhoidossa ja varsinkin sadon syönnissä. Mansikatkin on oltava nykyään amppeleissa, maasta häviävät nopeasti. Ihmettelin, että linnutko ne syö, mutta corgi kyllä paljastui pian syylliseksi..

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Oho, melkoinen koiruus teillä! Meidän lainakoira syö vain heinää ja putsaa pöydän alusen kiitettävästi. Pitääkin katsoa seuraavalla kerralla, että häviääkö sieltä myös mansikkatahrat. Kun koira on kotonaan, tarvitsee kaivaa imuri esiin, mikä ei näin hiostavilla keleillä ole ollenkaan mukavaa.

Tämäkin corgi muuten osaa auttaa kiitettävästi puutarhan kaivuutöissä, sopivia monttuja löytyy aina sieltä täältä, yleensä varjon puolelta.

Kommentoi