Kun lapsi ei syö

Te, jotka olette seuranneet menoamme pidempään, tiedättekin, että otsikon mukainen tilanne on tässä perheessä ollut ongelmana läpi neidin elämän. Se ruoka ei vain maistu. Miinuskäyrillä on painon puolesta menty aina. Pituutta kyllä löytyy, sopivasti korostamaan alhaista painoa. Ruokalakoista on kuitenkin aina päästy yli keksimällä pöytään jokin uusi juttu:

imetys lopetettiin neidin ollessa reilu viisi kuukautta, koska ravintoa ei tullut tarpeeksi (panikoivan äidin mielestä) ja opeteltiin pakotettiin juomaan tuttipullosta

– lusikkalakon alkaessa 6kk vanhana, alettiin harjoittelemaan sormiruokailua

8kk iässä heivattiin lusikka, puurot aamu- ja iltapalasta ja siirryttiin syömään hedelmiä, jotta edes jotain maistuisi

– 9kk iässä elettiin nuudeleilla ja keitetyllä porkkanalla, koska mikään muu ei kelvannut

– 10kk iässä siirryttiin syömään koko perhe samoja ruokia ja huomattiin, että syömistä helpottaa se, että kaikki ruoka on selkeästi eroteltu lautaselle, mikään ei saanut olla sekaisin keskenään

– 11kk:n kohdalla opin hyväksymään sen tosiasian, että lapseni on huono syömään, enkä voi häntä pakottaa, ja olin tyytyväinen kun söi edes jotain

– 12kk vanhana meillä elettiin tomaateilla, koska kts. nuudelikohta

– 1,5 -vuotiaan neiti S:n lempiruoka on kanafile, täysjyväspaghetilla ja pestolla, paljon parmesania. Jos tätä on tarjolla, todennäköisesti jotain uppoaa

– 1v 9kk neiti? – Ei syö mitään, vaan vatsa täytetään maidolla

IMG_8392.jpg

Olemme jo muutaman viikon olleet tilanteessa, jossa kaikki on EI ja POIS. Kuulen myös päiväkodista vaihtelevia ruokamenestyksiä; on päiviä jolloin hän on syönyt kohtuullisesti ja päiviä jolloin ei mitään. Lisäksi vesirokko, joka meillä sairastettiin hurjan rajuna sai päivän aikana juotavan maitomäärän nousemaan taivaisiin, nyt näyttääkin siltä, että meillä juodaan taas lohtumaitoa, jota pitää saada taas ennen nukahtamistakin(!). Viikon verran asiaa oli helppo sietää, se olisi vain taas ohimenevä vaihe, mutta kun viikot lisääntyivät ja lakko vain paheni (ja maito määrät nousivat) oli alettava keksimään taas ratkaisuja siihen, kuinka ruoka saataisiin uppoamaan.

Koska ruokapöydästä on näiden viikkojen aikana muodostunut taistelutanner ja ilmapiiri on ollut varsin tiukka ruoka-ajan lähestyessä, olemme kaikki olleet lopen uupuneita tilanteeseen. Myös päälle iskenyt uhma, antaa mukavan viimeistelyn koko perheen yhteisiin ruokahetkiin. Nyt kuitenkin luulen, että olen oikealla tiellä pattitilanteen purkamiseksi (olenhan?).

IMG_8394.jpg

Lähestytään asiaa leikin kautta.

Neiti S on jo taitava puhuja ja hänen kanssaan keskusteleminen onnistuu, kunhan ilmapiiri on sopuisa. Näiden parin sairastelupäivän aikana olenkin yrittänyt panostaa siihen, että juttelemme syömisestä ja siitä, miten ”vauvakin” tarvitsee ruokaa, jotta jaksaa leikkiä ja Pupu, ei Pupukaan jaksa olla unirättinä, jos ei välillä saa ruokaa mahaansa.

Ensimmäisenä päivänä vauvakaan ei halunnut syödä (kiva). Toisena päivänä vauvalla oli kuitenkin jo kiljuva nälkä! Niinpä vauvalle pitikin antaa ruokaa. Ja uskokaa tai älkää, mutta tämän jälkeen myös Neiti S:lle tuli yllättäen nälkä, ja lounasta syötiin enemmän kuin viikkoihin. Mitenköhän tämän saman tekniikan saisi hyödynnettyä siihen maidon lipittämiseen? Vauvakaan ei juo maitoa, vain vettä?

IMG_8396.jpg

Seuraavana ahaa -elämyksenä olikin sitten tämä: kun lapsen ottaa mukaan valmistamaan ruokaa, on sitä paljon mukavampi syödä! Iltapalaksi meillä syödään pääasiallisesti muroja, ja kun ne saa itse kaataa kippoon ja maidon päälle, maistuvat ne paljon paremmille (tietysti). Ja sitten joskus syödään jotain ihan muuta:

eilinen iltapala koostui pizzan täytteistä valmistusvaiheessa eli kinkusta, herkkusienistä, tonnikalasta, juustosta ja pizzataikinasta. Päälle vielä äidin välipalakikkakolmonen eli marjasmoothiesta tehty mehujää, muumitikusta (kukaan ei ole niin kekseliäs, kuin ruokkimisvietin valtaan joutunut äiti).

IMG_8412.jpg

IMG_8413.JPG

IMG_8417.jpg

 

Tänään pöytäämme päätyy tacoja päivälliseksi, ihan noin testimielessä: vaikuttaako se, että saa itse pöydällä olevista vaihtoehdoista valita, mitä lautaselle ottaa?

 

 

Sitten se maito. Miten ihmeessä siitä päästään eroon??!

 

M, jolle kaikki vinkit ovat tervetulleita!

 

PS. Muistakaahan käydä osallistumassa Pilvi -tabletti arvontaan, huomenna on viimeinen päivä!

Kommentit (43)
  1. Mulla on 2-vuotias poika jolla maitoallergia ja rakenteellinen refluksi ja syöminen on ollut juuri tollasta. Maito maistuu erityisesti sillon kun ruokatorvi on tulehtunut. Meillä ollut lääkitysjaksoja jolloin syö tosi hyvin,kun lääke tauotetaan meneen. 1kk ja taas ei syödä. Allergiastahan refluksi ei aina johdu. Itse kävisin varmistamassa asian osaavalla lääkärillä tai ainakin seutaisin tavallista enemmän mahdollisia refluksin oireita(nieleskely,ruoan nousut,imelä haju hengityksessä). En halua lietsoa että on varmasti refluksi mutta omalla kokemuksellani tuo voisi olla mahdollinen syy ruokalakkoiluun.

  2. Tuli ihan nain omasta kokemuksesta aikuisialla mieleen, etta eihan lapsella ole mitaan allergioita tai esim. refluksia tai muuta vastaavaa, joka aiheuttaisi sen, etta ruokailun jalkeen tulee huono/epamiellyttava olo ja lapsi yhdistaisi sen syomiseen ja sen takia kieltaytyy syomasta? Toki jos nuo ruokalakot on sellaisia kausia niin sitten tuskin mistaan tammoisesta on kyse.

    Ja pitaako sen juoman olla nimenomaan maitoa, esim. mikaan smoothie tai vastaavakaan ei uppoa? Jos kaikki on kunnossa niin kyllahan se lapsi varmaan jossain vaiheessa syo 🙂 mutta stressaavaahan tuollainen varmasti on.

    1. Erittäin hyvä ja tärkeä huomio!

      Ja meillä itseasiassa ainoa allergia, joka pikkuneidillä on, on laktoosi-intoleranssi 🙂 Eli näiden en usko olevan aiheuttajana, vaikka pitkään epäilinkin vauva-aikana, että omat allergiani ovat periytyneet. Tiedä sitten vaikka olisivat kuitenkin lievänä, niitä tarkkaillaan jatkuvasti oman ”ruokavammaisuuteni” takia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *