Juhannus. Vielä niin täynnä onnellista lämpöä ja suomalaisuuden ainutlaatuisia puolia että tätä täytyy vielä hieman vaalia ja ajatuksia koota. Juhannussauna Juhannussauna Ensimmäisinä ajatuksina ovat suuret ikkunat jokaisen suuntaan. En voi olla mitenkään päin niin, että liiterin taakse huussiin kulkeva näkisi vain parhaan puoleni jos sattuisi katsomaan. Ikkunat ovat niin suuret, ettei piiloon jäävää nurkkaa ole […]

Kun kesäyönä huomaa kuinka paljon kello on. Ja kun muistaa ettei sillä oikeastaan väliä. Sillä syreeni tuoksuu niin lauan kuin huvittaa. Voin nukkua kielojen ja alppiruusujen ohi, mutta se on valinta. Kun on löytänyt toisen kesäyön vaeltajan joka kaipaa niin paljon festareita, että pystyttää stageja niin Pikkukosken uimarannalle kuin Savelan Nuorisopuistoon. Tunkee kanssasi kukkia kenkiin […]

Kun kohtaamme muita ihmisiä, sirottelemme osia itsestämme kuin tomusokeria. Välillä tuuli tarttuu kevyeeseen kerrokseen niin rajusti, ettei meistä jää selkeitä jälkiä. Toisinaan muistamme läheisen ystävän, kun hänen lemmikkinsä pitkiä valkoisia karvoja löytyy vielä monen pyykkikerran jälkeen mustista sukista. Yksi lumenvalkea karva saa meidät muistamaan sen miksemme itse ota koiraa, mutta myös ne kerrat kun istuimme […]

Kevät on keltaisten kukkien aikaa. Ei suurien ja vahvojen keltaisten. Auringonkukat kun kasvavat tähyilemään helposti päätäni korkeammalle ja seisovat parkkipaikan penkissä vielä keskellä talvea, vaikkakin runkona. Ei vaan pienten matalien keltaisten kukkien kuten voikukkien. Minulla on viime päivät toistuvasti sakannut päässä J. Karjalaisen Voikukkia päässä jossakin hitaasti liikkuvien ajatusten kanssa. Kappale ei pääse eteenpäin levyllään, […]

En osaa lukea kämmenviivoja. Elämänviivoja, onnellisuuden ennusteita tai lapsia. Mutta kädet kiehtovat tarinankuljettajina valtavasti. Ei niinkään ne uurteet jotka vahvistuvat käsien painuessa nyrkkiin, pidellessä ostoskassia, puristaessa balettitankoa tai hapuillessa ystävän kättä. Vaan sormusten jättämiä painaumia. Arpia kun kaatui uudella pyörällä tai leikkasi ohi purjosipulin. Kovettuneita sormenpäät jotka ovat pidelleet kitarankieliä paikoillaan. Nypittyjä kynsinauhoja hermostuessa. Pienet […]

Rakastan raidallisia paitoja niiden kaikissa olomuodoissa. Ikonisen ranskattaren tyylissä, kun kaulaan sidottu huivi lennähtelee tuulessa skootterin painaessa menemään, baskeri on elegantisti vinossa, huulet punaiset ja croissantteja pussissa. Vankien asuissa, tasaisen paksuissa mustavalkoraidoissa, poikittaisissa kaltereissa. Jopa siitä vangin”baskerista”! Miimikoiden asuissa joihin kuuluu ohuet henkselit, valkoiset hanskat, ällistynyt ilme. Suuret selälleen rävähtäneet silmät. Sirkustaiteilijoiden raidoissa ja Beetle […]

Mainitsin jo olkatoppaukset. Sarjassani ”never” vaikkakin löydän vielä joku päivä itseni peilin edestä sanomasta ”never say never” kuten kävin pillihousujen kanssa. On toinen juttu jonka ei olisi tarvinnut löytää muodin pariin uudelleen. Pyöräilysortsit. Violetit pyöräilysortsit, Spice Girls huuman innoittamat paksupohjaiset sandaalit (tai, läppöset kuten silloin sanottiin) ja R-collectionin paksusta puuvillasta valmistettu suurehko t-paita. Sekä itsepintaisesti […]

Niin luki aikoinaan erään työpaikkani pihalla, yrttipuutarhassa. Silloin viis veisasin salviasta, tutustuin vasta timjamiin ja riivin kehäkukan lehtiä vihersalaattiin. Ja nyt olen löytänyt uuden vihreän värin. Vihreä on ollut yksi lempiväreistäni jo iänkaiken. Muistan limenvihreän kauden. Olin onnellinen eräästä kiiltävästä paidasta jonka vihreys oli samaa kuin pieni vanha Fiatimme ja ruoho keväällä. Tai koivunlehdet. En […]

Kello on yksitoista ja minä odotan raparperi-kermateen jäähtymistä pariinkymmeneen asteeseen, että saan heitettyä sinne ”scobyn” eli lasipurkissa kelluvan niljakkaan näköisen kombuchan alun. Kerta toisensa jälkeen yllätän itseni innostumasta milloin mistäkin. Leivänjuureen leipomisesta, kunnes juuri homehtuu. Viherkasveista kunnes joko kastelen tai kuivatan ne hengiltä. Tomaattien kasvattamisesta joihin ei tule kukkia. Entisöinnistä kunnes maalipurkit kuivuvat kaappiin. En […]

Olen ottanut muutaman pienen pienen askeleen kohti ”uusi minä, parempi olo ja elämä” muutoksia. Niin pieniä, että niitä hädin tuskin erottaa jos eteneminen tyssää.kuten aina jännittää. Miten mikään mikä ei ole onnistunut ennen, onnistuisi tänään. Askeleet ovat niin pieniä, että jos tämä olisi välituntien Väri -leikkiä jossa edettiin harpoilla ja pyörähdyksillä, pelaisin ”jos sinulla on […]