Ruusuja ja kirjasuosituksia

Ruusuja ja kirjasuosituksia

Kurtturuusujen tuoksu on lähes väkevä kun levitän uudelleen suljettavan pakastepussin sisällön uuninpellille jolla olimme lämmittäneet tortillapohjia tuntia aiemmin. Samaan aikaan tuoksu on myös huumaava. Samaan aikaan äklö, imelä ja satumainen. Olen löytänyt paikan jonka villiintyneet ruusut ovat ”ei kenenkään” ja muutenkin vieraslajina leviävä kurtturuusu on paheksunnan alla joten en usko kenenkään heräävän aamulla ja vetävän […]

Kaoottisuus – huomioita kirjoittamisesta

Kaoottisuus – huomioita kirjoittamisesta

Olen kaoottinen kun järjestelen. Kaapinovia jää auki, vesilaseja on ympäriinsä jonkun kolmetoista kappaletta vesilaseja ympäriinsä (silti päänsärky) joissa lämmennyttä kuplavettä. Lämmitän samaa kahvia uudestaan kun löydän kupin tuolin päältä, aloitan pilkkomaan paprikoita, vaihdan juuston raastamiseen, tyhjennän astianpesukonetta ja jatkan pilkkomista. Muistan että tomaatille piti antaa vettä. Aloitan jostakin ja jatkan toisesta. Lopulta saan paljon tehtyä,  […]

Litra piimää

Litra piimää

2dl. Kesän ensimmäinen raparperipiirakka. Miten hyvältä tuntuu koskea ja aistia koko kämmenellään. Löytää notkean sormenliikkeet kymmensormijärjestelmän jälkeen, jauhaa voi ja vehnäjauho muruksi. Maistaa vähän väliä. Raparperin suikaleet kiharoituvat kiiltävän punaisena ja vihreinä pöydälle ja mielikuva kirpeydestä saa suun tihkumaan. Mihin kaikkeen raparperia voisi tänä kesänä kokeilla. Valkosuklaata ja ruusua voisi yhdistää raparperin kanssa. Ja tietenkin […]

Korkeanpaikankutka

Korkeanpaikankutka

Sanotaan että korkeanpaikankammoiset kokevat järjenvastaista tunnetta, että esimerkiksi Puijon torniin kiivetessään vain hyppäisivät alas. Seisoisivat täysin tukevasti kahdella jalallaan (olivat ne rupiset asfaltinpolttamat sandaalijalat eli kesäjalat tai tukevien lenkkareiden syleilemät jalat) ja nojautuisivat yli. Huolimatta lasista, huolimatta älyttömyydestä. Korkeus tekee kummia asioita. Se saa tuntemaan, että hallinta väreilee jossakin lähettyvillä, mutta kuitenkin erillisenä itsestä. Tai […]

Keskeneräisten klubi

Kesäjalat

Jalkani näyttävät samalta kuin pikkuveljelläni vuonna ysiviisi. Mustelmaiset, hyttysennjäytämät, naarmuiset ja varpaanväleistä valkoiset. Ne ovat seikkailijan jalat joilla ei pelätä kiipeämästä Pikkukosken kallioille vaikka astuukin ohi kivenrakoihin. Ne polkevat etsimään uusi reittejä ja ympäriinsä kiikutettuja paketteja postiautomaateista. Aurinkorasvaa Suutarilasta ja Tove Janssonin kirjoja Tapulikaupungista. Ne jarruttivat kun reittiä kännykän näytöltä hakiessa meinasi törmätä porttiin ja […]

Keskeneräisten klubi

Kielellä pörräävät vieraslajit

”Aina jotain jää”, pohdiskelin vasta. Enkä puhu siitä tavasta kuinka jätän vierailulla aina jonkin konkreettisen asian. Hiusharjan, silmälasit (sitä tapahtuu harvemmin nykyään kun en juuri ole enää ilman), pyyhkeen tai collegelappuhaalarit. Vaan siitä kuinka minuun on jäänyt, iskostunut, tarttunut, muista jotakin ilman että olen ihannoivasti ja aktiivisesti halunnut imeä jostakusta valovoimaisesta ihmisestä piirteitä. Ikäänkuin jonkun […]

Kesän tuoksuja

Kesän tuoksuja

Aurinko lämmittää kesän tuoksupotpuriksi. Mitä paksumpaa on ilma, sitä sakeampaa myös ruusujen, kielojen ja tietenkin myös pyöräreitin jätelaitoksen pisteliäisyys. Eikä ainoastaan nenä vaan myös herkkyys kuulemaan ja aistimaan kaikin puolin ympäristöä korostuu. Siinä on jotakin läsnäolevaa, kaivattua pysähtyneisyyttä ja lomalle tarpeellista energian latautumista. Hiillostuvan grilliruuan tuoksu, jalkapohjaan painuvat pikkukivet ja hikeä pyyhkivä tuuli. Pyörän renkaan […]