Silmät lupsahtelevat. En malta mennä nukkumaan vielä, perjantai iltana jo ennen kahdeksaa. Yritän lukea ja vaikka kirja on kiinnostava, väsähdän nopeasti. Paljaat jalat torkkupeikon alla sängyllä jään kuuntelemaan kuinka paljon kerrostalosta kuuluu ääniä. Hetkeä aiemmin jokin kolahteli lattialle. Jokin vierivä, raskaasti pomppiva ehkä. Sitten haukkui koira. Tällä kertaa en kuullut kenenkään komentavan lemmikkiään. Toisinaan kuulen […]

Ihmisessä on hyvinkin intiimi kehonosa jota hän ei juuri itse pääse näkemään. Pidän siitä kohdasta jotenkin erityisesti, sillä siihen pääsee käsiksi vain aina vääristävän peilin kautta tai sokeasti käsin tunnustelemalla. Siksi se säilyy turvassa liialliselta ulkonäköpaineelta. Näen haikaranpureman illalla kun valot ovat vielä päällä ja asetun taaksesi oikealle kyljelleni. Vaikka niska on aina näkyvissä, joka […]

..kirjoittaminen vaikuttaa muistiin – toisinaan se saattaa toimia niin kuin lapsuusaikainen valokuva-albumi, jossa jokainen kuva korvaa muiston, joka sen on tarkoitus säilyttää.” -Maggie Nelson, Sinelmiä Ehkä näin. Kenties. Jotkut asiat ovat liian tärkeitä pyyhittäväksi muistista paperille. Mutta sitten on se valtava krääsän määrä jolla on tavalla tai toisella merkitystä. Lahjaksi saatu vanupuikkopurnukka jossa on päivänkakkaroita […]

Syntymäpäivääni, yhtä Runebergin suukkoa lisää, on vielä kuutisen tuntia jäljellä. Elän siinä ajattelutavassa, että syntymäpäivä ei ala vuorokauden vaihtuessa vaan silloin kun on neuvolakortin mukaan syntynyt. Eli joskus viiden aikaan aamulla. (Sitä ei kyllä uskoisi, en ole aamuihminen, luulen että olen ollut vain joko kellosta sekaisin tai sitten valvonut hyvin myöhään.) Tänään olisi ollut juuri […]

Edellisen postauksen lopusta löytyy epäonnistunut youtube -linkitys Joni Mitchellin Blue kappaleeseen. Joni Mitchell nousee aina uudelleen ja uudelleen esiin ja koska olen laiska etsimään sielun lävistävää musiikkia itse, annan sen löytää minut. Tökkiäkin aikansa ennenkuin altistun. Ei tietenkään ole mitenkään erityisen kohtalonomaista, että tunnettu ja tunnustettu artisti astelee tietoisuuteeni. Mutta on varmasti muitakin joista kuulen […]

Hän näkee paljon sinisiä unia ja uniensa kautta oppii etsimään sinisen värin ehdotonta yksinäisyyttä. Päivisin hän kaipaa uniensa syvää sinistä, mutta löytää siitä vain kalpeita pirstaleita ympäriltään: poutainen kesätaivas, nurmitädykeniitty, ruiskaunokkipehko ojan syvänteessä, luovutetun Porkkalan sinisiksi vedetyt ikkunanpielet. Silti hän sitkeästi lähes kolmenkymmenen vuoden ajan pukeutuu vain siniseen: farmareihin, merimiespaitoihin, kapteenintakkeihin, venäjänsinisiin paitoihin ja kaasunsinisiin […]

Helmi Kajasteen käsilaukkukokoinen esikoinen, Rakenna, kärsi ja unhoita, sopi juuri tähän hetkeen luettavaksi. Esseekokoelmat ovat viime aikoina nousseet omaan suosiooni ja käyn harva se päivä hiplaamassa Silvia Hosseinin Pölyn ylistys kirjasta otettua uutta painosta kirjakaupassa. Myös Maggie Nelsonin Argonautit -kirjassa oli esseemäistä tyyliä, sitä joka imaisee ja sitten laajentaa ajatusta. Oikein kuulen kuinka kutistuneet aivosolut […]

En mennytkään suoraan kotiin hieronnan jälkeen vaan pistäydyin kahvilaan. Päivä tuntuu koko ajan pidemmältä ja se saa kiireen kotiin pesemään pyykkiä tuntumaan vähemmän oleelliselta. Istahdin alas lukemaan ja odottamaan kahvia. Kirjan lukeminen on nautintoa, ajanviete ja huvi. Yhtä lailla se voi olla muutakin, ikään kuin tarve. Kansien väliin upotessa pääsee samaan aikaan jonnekin toisaalle ja […]

    Olen huomannut että shoppailu on parasta itsekseen. Ei sillä että sitä tulisi tehtyä enää kovinkaan usein tai sanan siinä merkityskessä josta tulee mieleen teinileffojen käsikynkkäkauppakeskuskierrokset ja kyynärpäihin asti paperikassitetut kädet. (Niin, teinileffoissa ei koskaan, ei edes vuosituhannen vaihteessa, roikkunut muovikasseja. Kyseessä oli ehkä viesti kalliimpien ja laadukkaiden kauppojen kasseista.) Ehkä tämä aika on […]

Luistimien terät ovat taitojeni tavoin ruosteisen hunnun peitossa. ”Miksi helvetissä edes omistan luistimet”, pohdin kun olkahihalaukku paukuttaa hiljalleen kylkeen kiertäessäni kenttää. Olen ollut aina turhamainen tuhluri. Käytin joululahjarahat kaunoluistimiin, kun jalkani oli vihdoin lakannut kasvamasta, sitä ennen ei olisi ollut mitään järkeä, eikä mahdollisuutta, ostaa joka vuosi kahden päivän koululuistelun takia uusia pareja. Enkä missään […]