Vuoden harmaa päivä oli meille enemmänkin vihreä. Sormen niveliä, rystysiä ja sukanpohjia myöten. Olen koko elämäni ihastunut kerta toisensa jälkeen vihreään väriin, vain sävyt vaihtuvat. Muistan yhä sen tunteen kuinka paljon rakastin kirkkaanvihreitä paitojani. Olin ehkä kymmenen tai yksitoista. Kuinka toisesta, siitä jossa oli valkeat kukat kaula-aukossa ja joka ostettiin kuumana kesäpäivänä, kun lyhyt mekko […]

Huomenna saamme avaimet käteen ja aloitamme muuton lihalaatikko kerrallaan. Olen ripsinyt alas fillari-aiheiset postikortit, puoliso on kauhisteluut muumi-mukien määrää pakatessaan (eikä niitä edes ole kauheasti) ja astianpesukone laitettu myyntiin. Silti, aina kun joku muuttaa, he kertovat kuinka vihaavat muuttamista. Pahin on vielä edessä. Ja ihanin. Huomenna astumme sisään ajatuksella, että tämä on meidän. Katsomme tuleeko […]

Päätämme hyväksyä asumisoikeusasunnon, joka odottaa meitä pellon laidassa junamatkan päässä pääkaupungista. Puolisostani tulee ensimmäistä kertaa elämässään muuta kuin helsinkiläinen, miksi siis minä olen se jota vähän kauhistuttaa. Minähän olen maalaistyttö. Tottunut siihen, että ruokakaupassa ei väsytä huomatessaan, että basilika jäi alkupäästä noukkimatta ja täytyy palata takaisin. Että sukat ostetaan Tokmannilta. Minähän pidän siitä, että saan […]

Minä täällä näin. Minä olen se huono feministi. Kiitos Roxannen, uskallan myöntää sen. Kun Maria Veitola kysyi Sara Siepiltä suorassa tv-lähetyksessä ”oletko feministi?”, olisin ollut yhtä ahdistunut kuin haastateltava. Ei siinä voi vastata ei, tietenkään. Eikä aikoisikaan. Mutta hiki puskeutuisi pintaan studiolamppujen lisäksi jatkokysymyksille jos vastaan kyllä. Määrittelw, tarkenna, miten. Voiko niihin vastata väärin? Olen […]

Tuntuu mukavalta poiketa pitkästä aikaa keskustaan. Forumin kylkeen on auennut joulukauppa, mutta en löydä sieltä ainakaam täydellistä paketointipaperia. Kädet ovat hileessä koristeisen tutkimisesta ja tuoksuvat jollekin kaipan käsirasvoista. Rautatieasemalla on juliste tohtori Jekyllistä ja herra Hydesta. Balettia. En ole koskaan käynyt baletissa, mutta tahtoisin kovasti. En tunne myöskään aluperäistä tarinaa, kauhu- ja rikoskertomusta josta on […]

Patalakki, kalotti. Patamaknenineninen, lieritön päähine. Lähestulkoon pipomainen, mutta koristeellisempi ja joustamattomampi. Luulen ja äättelen nähtyäni karjalaispuodin kauppavalikoiman ja kaiveltuani muistoja kuinka ortodoksipappi siunasi pääsiäisvitsamme. (Silkkipaperiin ripsahteli pyhää vettä ja levisi musteläiskän tavoin ruusukkeisiin.) Yritin kirjoittaa tätä postausta ehkä kuusi kertaa. Mutta paino pään päällä levittyy kuin kalotti. Patalakki joka elinvoimaa soimaa. Olen aivan jumissa, lähes […]

  Mielen, hartioiden, elämän. Korvakorujen, ajatusten, repun. Nyt ajattelen kyllä sitä konkreettista, näkyvää, yksityistä ja samalla julkista painoa. Elopainoa. Luen kappaleen sieltä, toisen täältä Virpi Hämeen-Anttilan kirjasta Paino. Kuusikymmentä vuotta, selkärikko, kymmeniä kiloja ylipainoa, sitten kymmenien kilojen edestä energiavajetta ja jumppaa, syömishäiriöitä, masennusta ja lapsuudesta kasailtua pohjaa jonka päällä tasapainoilla. Olen kaksi kolmasosaa elämästäni miettinyt […]

Minulla on sitkeä kummityttö. Hän on ajatuksissani hieman pelokas sekä itsepäinen, josta ei tullut vaaleanpunaista prinsessaa. Ei tarvinnutkaan, tietenkään, tässä kummi oppii kummilapseltaan. Minähän se olisin halunnut vähän hörsöillä ja satujumppaan. Hän löysi oman lajinsa, nyrkkeilyn. Siinä on jotakin hurjaa kun näen videolta tuon pieneltä (tosin joka kerta vähemmän pieneltä) tuntuvan ranskanlettipäisen tytön nousevan kehään. […]

Ruijanpallasta Norjan kalareissulta. Katsomme kuvia kalasaaliin kanssa kuin olisimme itse olleet mukana. Hieman turhan rapeaksi paistunutta kanaa perunoiden dippi joka melkein unohtuu kaappiin. Valkkaria Kuopion viinijihlien viinilaseista. Onnellinen ilme Arnold’sin donitseista. Pakopeli pöydän ääressä josta lakkaa hilseilee, jonka ääressä on luettu Aku jos toinenkin. Pähkäilyä, ratkomista. Volyyli noisee kuten usein väsyneenä. Emme poikkea lapsista siinä. […]

Kerrostaloalueemme näyttää dekkarin miljööltä. Mustaa katuvalossa sateesta kiiltelevää asfalttia. Pystyyn nostetyt kaulukset, vesipisarat silmälasin linsseissä, tuulta ja kiirehtiviä askeleita. Dekkareissa on lähes aina kylnää ja kolkkoa. Syksyistä. Erik Axl Sunf kertoo jälleen yhden uuden kylmäävän tarinan Nukkemestarissa. Mitähän Lars Keplerin Peiliniehessä tapahtuu, pysyykö Joona Linna yhä suosikkihahmonani. Miksi pienikin suomalaisviittaus, on kyse Baywatch-tähdestä tai fiktiivisestä […]