Junassa. Yritän kuvata ikkunan juoksevia vesipisaroita. Ne todellakin ovat kuin helminauhaa, joka alati muuttuu ja joista tunti, kaksi, sitten valo vielä välkehti. Mutta silmä katsoo näkymää eri tavoin. Silmät näkevät mustalle kankaalle, illan pimeyden verhoa vasten, siveltimen tavoin levitetyn pisaroinnit. Kameran silmä tallettaa heijastuksen junan sisältä. Mustan harmaat tuolit, tietokoneeni sinisen heijastuksen, oman pärstäni jähmettyneenä […]

Olin lannoittanut maamme hautaamillani aarteilla, täyttänyt sen pintakerrokset marmorikuulillani ja hampaillani ja värikkäillä kivilläni, joista kaikista oli ehkä jo tullut jalokiviä, ja niistä oli kasvanut maan alle vahva, tiheä verkko, joka ei koskaan hellittänyt vaan piti lujasti otteensa ja vartioi meitä. -Shirley Jackson, Linna on aina ollut kotimme Kuinkahan paljon Virginia Woolfin täytyi nostella kiviä […]

Ajatus Ateneumiin, Louvreen tai National Galleryyn menemisestä on ihana: astua koristeelliseen, vanhaan rakennukseen, jonka hämärissä huoneissa on hiljaisia taideaarteita, jotka koskettavat sielua, salaperäisellä tavalla. Taidehistoriallisissa museoissa vieraillaan, jotta nähtäisiin historiaan ja historian yli, ihmisyyden ytimeen, todellisuuteen ja siihen, mikä on todellisuudelta kätkössä. – Silvia Hosseini, Pölyn ylistys Ostettuani museokortin, vierailuista on tullut vapautuneempia. Voin kävellä […]

Puiden lehtien värjäytyessä oransseiksi, punaisiksi, ruskeiksi, alkavat lähes huomaamatta houkuttaa rikosmysteerit sateisilla Tukholman kaduilla, mystiset kartanot salasiipineen, ullakkoineen sekä kauhun ja romantiikan kietomat goottitarinat. Onkin harvinaisempaa, että olen tänä syksynä käännellyt sivuja nostalgian tunteissa ja toisaalta ajatellut etten ole aikoihin ollut niin kiinni tämän päivän puheenaiheissa ja ilmiöissä kuin hetkeen. Olen lukenut sarjakuvia! Meillä(kin) lapsuudessa […]

Puhumme yhä hyggeilystä, vaikka termi taisi mennä jo muodista. Mutta on ihana tiivistää pimenevät illat, glögin lämmitys ja tulitikkujen tuoksu yhteen sanaan. Se aika vuodesta kun huomaamattaan alkaa kääriä itsensä burritoksi nyppyyntyneen villaviltin sisään ja selata Netflixiin ilmestyneet uutuussarjat ja päätyä kuitenkin johonkin vanhaan. Kuten Jane Austenin esikoiseen, Järki ja tunteet, elokuvaan. Vaikka elokuvan näyttelijät […]

Kun olet jo nukahtanut, luullen että luen vielä, olenkin jäänyt tuijottamaan haikaranpuremaasi. Punaista länttiä, syntymämerkin kaltaista aluetta hiusrajassa niskassa. Niska on yksi kauneimmista kohdista ihmisessä. Niskan voi murtaa helposti. Niska voi olla eroottinen. Niska voi kutsua tai paljastaa jännittymisen. Niskasta kissaemot kantavat pentujaan. Haikaranpurema, merkki joka ei kutise, ei tunnu sormen alla. Miltähän pureman alla näyttää, […]

Tänään oli kopsahtanut postiluukusta Simpukan (Lapsettomien yhdistys Simpukka ry) jäsenlehti. Se on  ulkonäöltään hyvinkin perinteinen jäsenlehti, selkeä ja hieman luotaantyöntävän neutraali. Lehti on kuitenkin antaa lapsettomuudelle sen monet kasvot, lisää tietoisuutta, ehkä auttaa, antaa vertaistukea tai turhauttaa. Tämän numeron ajatuksista jäin pohtimaan näitä. Toisella kierroksella- Lapsenlapseton haluaa näkyä ja kuulua. Tarina kertoo naisesta joka on […]

Edellisen postauksen automatka auttoi hieman ajattelemaan sitä, ettei tee asioita väärin tai oikein verrattuna toisiin. Ei ole greippimehun juomatta jättämisestä tai huonoista tavoistaan kiinni, ettei itse ole onnistunut ”hankkimaan” lapsia. Ettei lapsi ole ansio. Lahjaksi, jotkut sanovat. Mutta on eri asia ottaa askel sitä hyväksymistä kohtaan, kuin kyetä vielä käsittelemään sitä kokonaisuudessaan. Automatkan esimerkit olivat […]

Kyselin ”miksi?”jokin päivä sitten. Tai, kysymyksiä on riittänyt jo sitä ennen, riittää yhä ja varmasti loppuelämäksi. Miksi on ihmettelyntaitoa sekä oman pienuutensa että ymmärryskykynsä ylittämisen myöntämistä. Tänään istuin autossa vieressäni ihminen joka kertoi kahdesta tyttärestään. Minua yli kymmenen vuotta nuoremmat tytöt, olivat juuri molemmat saaneet lapset. Pienen tytön ja pojan. Hän kertoi lasten kauniista nimistä, […]

Olen matkalla kotiin. ”Kotiinkotiin” eli sinne missä juuret tiukasti seisovat kaivoskaupungin maassa. Sinne missä ihmiset joista minä olen lähtöisin ja ihmiset jotka ovat olleet oleellisesti alkutaipaleellani kasvattamassa, jatkavat elämäänsä vaikka itse lähdin. Äidinäitini tuli äidiksi ollessaan alle kahdenkymmenen, mummoksi nelikymppisenä. Jos olisin silloin osannut katsoa, olisin huomannut kuinka ollessamme kaksin vaatekaupoilla myyjät päivittelivät, että ”hän […]