Lukuviikon kirjasuosituksia!

Tällä viikolla vietetään Lukuviikkoa.

Itselle lukuviikko on jokainen viikko vuodesta, ei aina yhtä hurjalla tahdilla (olen itseasiassa melko hidas lukija, mutta tämän suhteen jonkinlainen ikiliikkuja luulen), mutta aina on joku kirja luvussa. Yleensä yksi äänikirja sekä pari muuta kirjaa jotka liikehtivät laukusta sängynviereen tai sohvalta tuolin päälle. Ja tietenkin ne keskeneräiset jotka ovat olleet kirjanmerkki välissä jo tovin. Kirjoja joiden lukemiseen ei ollut vain sopiva hetki, mutta joille antaa vielä mahdollisuuden. Joskus aika ei vaan ole oikea tietylle kirjalle, mieli ei siihen sovi tai kaipaa jotakin toisenlaista. Tiedän myös että osa jää ikuisesti keskeneräisiksi, mutta niin se vain on. Toiset kirjat taas lukee joku päivä yhdellä kertaa ja pohtii miten tässä näin kauan meni.

Tänä vuonna luen pääkaupunkiseudun kirjastoverkon Helmetin pientä lukuhaastetta sekä Hyllynlämmittäjät haastetta. Niissä on maltilliset määrät kirjoja, koska olen kuitenkin fiilislukija ja kuten sanoin, melko hidas. Lukeminen elää elämän mukana enkä voi päättää nyt mitä luen lokakuussa. Mutta minua kiinnostaa myös lukea esimerkiksi klassikoita selvittääkseni niiden roolia kirjallisuudessa. Kovinkaan kilpailuhenkinen en ole koskaan ollut (paitsi Aliaksessa) enkä motivoidu haasteilla sinänsä. Oikeastaan saan vähän kylmiä väreitä, kun joku sellaisella tietynlaisella äänensävyllä sanoo ”haasta itsesi”. Ehkä tämän vuoksi minusta ei tullut kehonrakentajaa. Mutta kuten sanoin, näissä kahdessa haasteessa on maltillinen määrä kirjoja enkä aio olla ranteet auki jos en niihin pääse (katsotaan tilannetta joulukuussa kun kuitenkin joku sisäinen lautapeli-ihminen kuoriutuu esiin).

Pientä Helmetiä luen (25 kirjaa) jotta tarttuisin vähän erilaisempiin kirjoihin, että löytyisi uusia suosikkeja. Luin esimerkiksi kohtaan ”kirjassa lennetään” Andy Weirin loistavan kirjan Yksin Marsissa jota suosittelen kaikille, myös niille jotka eivät luokittele itseäään avaruusnörtiksi. Kirja on hauska, tarkka ja jännittävä! Hyllynlämmittäjät haaste (12 kirjaa) taas kannustaa lukemaan yhden kirjan kuussa omasta kirjahyllystä jonne on kertynyt paljon ”luen kun ehdin” -kirjoja niin kirppareilta kuin poistopisteiltäkin. Nyt kun kirjastot ovat kiinni, tämä haaste saattaa jopa edetä! Tänä vuonna olen tosin lukenut omasta hyllystäni vasta yhden.. Yhdeksi lempikirjailijaksi nousseen, nyt jo edesmenneen Lucia Berlinin kolmannen novellikokoelman Ilta Paratiisissa. Siitä löytyy hyvä postaus täältä sekä oma vanha postaukseni aiemmasta kirjasta täältä.

 

Kuuntelin Rooneyn esikoisen Keskusteluja ystävien kesken pääsiäisen aikaan jolloin aavistin että tulen kuuntelemaan myös tämän toisinkoisen. Harmi että suloinen kansikuva muuttuu tässä näyttämään katkaravuilta.

Keskeneräiset tällä hetkellä

Tällä hetkellä kuuntelen Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä -kirjaa. Rooneyta on hehkutettu paljon ja hän osaa kuvata tutkivalla tyylillä jotakin sellaista ihmissuhteiden välisestä dynamiikasta ja jännitteistä, että sitä voi vain ihailla. Sekä Normaaleja ihmisiä että esikoinen Keskusteluja ystävien kesken ovat helppolukuisia, tarkoitan tällä että kirjan vain jotengin vangitsee ja etenee vaivattomasti, vaikka tapahtumat ovat melko arkisia. Dialogit möyhivät ainakin omia ajatuksiani eikä tiedä mitä seuraavaksi oikein tapahtuu. Voin jo nyt sanoa, että esikoinen on suosikkini, mutta Normaaleja ihmisiäkin saa ajatusketjun käyntiin. Mietin esimerkiksi ihastumista voimana. Sehän on ihana tunne. Kunpa siihen ei liittyisi niin paljon pelkoa itsensä nolaamisesta. Ja sekin, ettei aina ihastuminen toiseen tarkoita sitä että ollaan yhdessä, varsinkaan 4eva!  (Tuo kansikuva on mielestäni ihana, kaksi ihmistä lähekkäin sardiinipurkissa. Viehätyn noista Tom&Jerry piirrettyjen purkeista jostakin syystä.) Molemmat kirjat toimivat myös kuunneltuina.

Luen vielä Muumipappaa ja merta. Kerroinkin, että Tove Jansson oli pitkään minulle ”pelkkä” muumien luoja ja osasin katsella hänen töitään kapeasti vain kaikkille tuttujen piirrettyjen läpi. Ei siinä ole mitään vikaa, mutta se ei anna oikeutta Janssonille jonka kirjallinen tuotanto ihastuttaa. (Luin juuri lukunäytteen Kesäkirjasta enkä tietenkään löydä sitä linkkiä enää mutta lyhyempi pätkä löytyy täältä) ja kehujani Bulevardista täältä. Muumipappa ja meri kertoo perheen matkasta uuteen asuinseutuun, sinne asettumiseen ja..en ole vielä lukenut loppuun mutta uskon, että he huomaavat, että olipa mukava seikkailu. Eiköhän palata kotiin. Muumikirjoista olen lukenut  myös Taikatalven joka oli myös ihana kuunnella. Ja näitä voi lukea ääneen perheen kesken siinä missä päiväunia tavoittelevalle puolisollekin. Ääneenlukeminen on mukavaa.

Lisäksi päädyin vastikään jotenkin vahingossa ostamaan kirjakaupasta vitosen pokkarin, Jeffrey Eugenidesin Middlesexin. Näin tapahtuu minulle usein, vahingossa vaan liu’un hypistelemään kirjoja ja hankin täydennystä hyllyyn josta yritän lukea niitä hyllylämmittäjiä.. Middlesex on pulpahdellut siellä täällä tietoisuuteeni, mutta olin vältellyt kirjaa koska ajattelin sen olevan liian älyllinen minulle. Sellainen jota luetaan yliopistoissa ja ymmärretään sivistyssanoja ja teoriatermejä. Kirja on paksu, monisatasivuinen perhetarina joka kertoo hermafrodiitista. Kirjailija on kirjoittanut myös Sofia Coppolan elokuvaksikin ohjaaman Virgin suicides teoksen. Kun luin kirjan ensimmäiset lauseet, jotenkin kirja silti houkutteli, päätin ostaa sen.

Olen syntynyt kaksi kertaa; ensimmäisen kerran tyttövauvaksi Detroitissa eräänä poikkeuksellisen savusumuttomana päivänä tammikuussa 1960, ja toisen kerran nuoreksi pojaksi terveyskeskuksessa Petoskey -nimisen paikan lähistöllä Michiganissa elokuussa 1974.

Lisäksi sängyn kulmalla, yöpöydätön kun olen, on novellikokoelma Oikukkaat puutarhat. Yhtäkkiä puhelimeeni vain tupsahti varausilmoitus ja ihmettelin että miksiköhän olen varannut tämän, jännittävää. Kirja on odotellut vuoroaan levollisesti, koska jälleen mainitakseni tämän poikkeuksellisen ajan, kirjasto ei ole vielä vaatinut sitä seuraavalle lukijalle. Oli hassu hetki todeta, kun Middlesex ja Oikukkaat puutarhat olivat päällekkäin, että nehän ovat molemmat saman kirjailijan teoksia. Oho.

Eli, hups, minulla on neljä kirjaa kesken. Äänikirja, novelliteos, pitempi urakka Middlesex sekä merestä inspiroituneena Muumipappa ja meri. On tyypillistä että joku kirja on niin sanotusti iltakirja jota voi lukea lyhyenkin pätkän ennen nukkumaan menoa ja/tai reppukirja jota voi työmatkoilla lukea pätkissä. Vielä näin keskeneräisenäkin uskallan lähteä näitä suosittelemaan. Lisää postauksia ja kirja-ajatuksia löytyy (kirja)instagrammista @keskeneraistenklubi.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *