Minua kiinnostavat äärettömästi helsinkiläisten kodit. Tai kodit joita ihailee ulkopäin, pitää itselleen tavoittamattomina, ihmeellisinä ja vähän satumaisina. Eihän niiden tarvitse olla Helsingissä, myös esimerkiksi Porvoosta, Tampereelta tai Raumalta löytyy houkuttelevia taloja. Varmasti myös muualta, paikoista joita en ole vielä löytänyt. Taloja jotka ovat jotakin muuta kuin viivoittimella jaettuja Sims-kyliä muistuttavat talopaketit tai harmaan, valkoisen ja joskus ärsyttävän oranssin värisiset kerrostalot.

Pari joulua sitten kävin Loviisassa jouluun puetuissa taloissa (kirjoitus näköjään jo hylätyn blogin puolella) ja se oli niin ihanaa. Puutalokorttelit ovat myös erityisasemassa ja huokailen ihastuneena tuttavani kotia Vallilassa jossa on upeat lipeäpestyt lattiat, tummaa kukkatapettia, pönttöuuni ja kirjat kunniapaikalla. Pihalla vielä pieni maapalsta jossa istua teellä ja kuunnella kasvavien kukkien juoruilua.

Ikoniset kaupunginosat joissa vanhat kauniit kerrostalot seisovat kylkikyljessä toinen toistaan ihmeellisimmissä väreissä, ovat vielä pitäneet minut ulkopuolella. Joku todellakin asuu Töölön taivaansinisissä, pastillirasian väreillä maalatuissa kerrostaloissa. Miltä ne näyttävät, miten ne on sisustettu. Kuinka niissä syödään noutopitsaa kaari-ikkunoista sisään lankeavassa valossa, luututaan kalanruotoisia lattioita, kiinnitetään lamppuja korkeisiin  huoneisiin. Kuinka lattiat narisevat, miltä näyttävät rappukäytävät hisseineen ja mitä persoonallisia ratkaisuja asunnoissa on.

Kyläluuta pyyhkii jälleen.

Sillä sellainen olen. Kiinnostunut ja otettu jos joku toivottaa sydämellisesti ja rakkaudellisen ylpeästi tervetulleeksi omaan kotiinsa.

Ja nyt sain tilaisuuden päästä kurkistamaan miltä näyttää elämä Kruunuhaassa, Mariankadulla (mietimme äitini kanssa mikä Mariankadussa aiheuttaa kaikuja, mutta eivätkös itsenäisyyspäivän vieraaista osa saavu myös Mariankadulta linnaan). Tanssiystäväni esitteli kulmiltaan antikvariaatin jonka ikkunassa on aina vaihtuva inspiroiva sitaatti ja taidenäyttelyitä, Rosebudin kirjakaupan  ja sisustusliikkeen kivijalassa kotitalobsa tien toisella puolella. Kaupunginosa henkii jotakin käsinkosketeltavaa mennyttä aikaa, kun nousee ja kapeaa mäkistä katua, silmissä vaik korkeat rakennukset ja pala taivasta, Ystäväni talon pihalla oli pala historiaa kuvan muodossa, kylvettäjänainen saunan edustalla.

Muuttopuheita

Poikkeuksellista kiertelystä Krunikassa teki se, että ystäväni kokee samanlaista erotuskaa kuin itsekin. Tämä kerrostalo menee remonttiin, valtavasta neljän huoneen, tanssisalin kaltaisesta olohuoneesta, korkeista huoneista ja pariovellisista tilanjakajista tulee kolme asuntoa. Jotakin väistämättä häviää uuden tieltä. Näin ollen hänkin katseli uusin silmin kaupunginosaa, sen talojen ulkomuotoja, koristeita joita ei arjessa nähnyt.

Jaoimme samaa ajatusta siitä, että kodin valinta on myös tunneasia. Viikottain treeneissä tavatessa päivitimme väliaikatietoja jotka vaihtuivat epätoivosta toriostoksiin, haikeudesta kuviin uusista asunnoista. Hänen sydämensä sanoi kyllä Billnäsille, Pinjaisille. Etätyöaikaan on sama asua Karjaalla kuin Helsingissä. Nyt hän saa pönttöuunin, kodin joen vierestä, ruukkialueen vehreyden ja kattoparrut.

Ja on sitten iha