Odotan joka vuosi tulppaanien aikaa. Tunnen arkista onnellisuutta siitä, että välillä unohdan tulppaanit ja saan kaupassa huomata, että on taas niiden aika. Tiedän mistä ihastus alkoi. Eräästä joulusta, kun kotona tuoksui siivouksen jälkeinen raikkaus. Lakanat rapisivat pakkasesta tuodusta ilmasta. Ihon pinnassa sävähteli vilpoisuus tuuletuksen jälkeen, mutta sinne tänne ripotellut joulukoristeet lämmittivät mieltä. Kuuntelin Shrek elokuvien soundtrackeja joilta Dana Glover ja Eels lauloivat. Valkoisen lintukuvioisen kaapin päällä kurkisteli maljakossa valkoisia tulppaaneja.

Joka kevään saapuessa, ostettuani kimppu toisensa jälkeen tulppaaneja, haaveilen matkasta Amsterdamiin. Pyöräilisin niittyjen ohi ja imisin kukkaloistoa itseeni välittämättä siitä, että kuulostan ja näyttäisin kliseiseltä matkustajalta tuulimyllyidyllissä.

Puhtaasti tulppaanihullutuksesta johtuen nappasin Valamon luostarin Lafkasta, kirpputorilta, Tulppaanikuume -pokkarin. Myös kannen kuva oli kaunis, vaikka pehmeäkantisen kirjan reunat käperöityivätkin ylöspäin. Tulppaanikuume eli tulppaanimania on oikeasti Alankomaiden historiassa 1630-luvulla tapahtunut sijoituskupla, jolloin tulppaanisipuleiden hinnat kohosivat ennätyslukemiin. Syynä olivat virustenaiheuttamat värimuutokset. Ja ihmisten taipumus hullaantua. Ja hulluuntua.

Deborah Moggachin kirjassa Tulppaanikuume nuori tyttö naitetaan taloudellisen turvan vuoksi avioliiton turvasatamaan vanhemmalle miehelle. Nuoren Sophian ja tuoretta avioparia (kerrottakoon ettei aviomies ole niin tuore) ikuistamaan tulleen muotokuvaamaalarin välille syntyy kiihkeä, eroottinen ja yllätyksellinen tarina, joka kääntää tapahtumat trilleriksi ja lopulta sanattomaksi jättäväksi satiiriksi. Loppua kohden mietin miten kirja säilyttää tarinan niin ettei se lässähdä, masenna tai muuten vain jää harmittamaan. Tilanne jännittyy lopussa ja yllättää. Kirjasta on tehty myös elokuva, jota tähdittävät upeat Alicia Vikander, Judi Dench ja Christopher Waltz.

Tulppaanikuume muistuttaa tunnelmaltaa Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru -kirjaa, joka kuvaa miten taiteilija Jan Vermeerin kuuluisin maalaus olisi voinut syntyä. Piikatytön avustamana, joka ei saanut paljastaa hiuksiaan ja joka teki salaa reiän toiseen korvaansa, koska Vermeer tahtoi hänen pitävän kallista (muistaakseni vaimonsa) korvakorua maalauksessa. Oma pokkari kalpeni lainatusta kirjahyllystä löytyneeseen versioon, jossa on mukana kuvia muistakin Vermeerin teoksista. Kutsun niitä aikuisten kuvakirjoiksi. Alan tuntea vuosi vuodelta yhä enemmän vetoa taidemaalauksiin. Tästäkin kirjasta on tehty elokuva, jossa Scarlett Johansson esitti piikayttö Grietiä ja herra Darcy Vermeeriä. Tarkoitan siis Colin Firth. Suosittelen elokuvaa, vaikka Firth sopiikin paremmin Darcyksi, Harry Hartiksi ja jopa kuningas Yrjö VI:ksi.

Tarinoita joissa on vastaavaa tunnelmaa, tunteita, salaperäisyyksiä, taiteilijoiden maalauksien henkiin heräämistä, upeita pukuja ja kankaita sekä historiasta poimittuja henkilöitä ovat ainakin..

David Eberhoffin Tanskalainen tyttö. Tositapahtumiin perustuva tarina kertoo taiteilijapariskunta Einarista ja Gretasta. Vaimo Greta pyytää miestään pukeutumaan kerran naismallikseen jonka seurauksena Einar huomaakin viihtyvänsä naisena, Lili Elbenä. Miten suhtautua rakastamaansa ihmiseen, kun rakkaus tarkoittaa samalla oman miehensä menettämistä. Lili Elbe on oikeasti ensimmäinen sukupuolensa korjannut ihminen.

Jessie Burtonin Nukkekaappi. Yle näytti BBC:n kolmiosaisen minisarjan taannoin, toivottavasti näyttävät sen vielä uudelleenkin. Sillä välin voi lukea kirjan jossa taiteilijalle naitettu Petronella Oortman (jälleen kerran nuori ja jälleen kerran avioliitto pelastaa nuoren ihmisen tulevaisuuden ja kunnian), saa häälahjaksi hellyyden ja läheisyyden sijaan nukkekodin johon mystinen miniatyristi toimittaa lisää osia ja joilla on voodomaisen pelottava tapa ennustaa tulevaa. Mitä salaisuuksia Nellan uuteen perheeseen ja kotiin liittyy. Myös Petronella Oortman on ollut todellinen henkilö.

Ps. Lue sisarteksti taiteenostamisen oppaasta täältä.