Hulluudesta, kirjallisuusterapiasta ja säröistä
Säröjä Minulla oli hetken aikaa työkaveri, joka oli rauhallinen, miellyttävä ja hymyili salaperäisesti silmissään jotakin sitä mitä voi kutsua pilkkeeksi. Ja rasvainen tukka, mutta se on sivuseikka. Hän väisteli kohteliaasti kaikkea henkilökohtaista. Kuin saippua, joka lipesi aina käsistä. Oikeastaan sellainen metallinen saippua, jonka on tarkoitus poistaa kalanhajua käsistä ja joka aina säilyttää muotonsa. (Hassua että […]