Tag: kirjoittaminen

Näen unta, nyt olen jo menettänyt muistikuvan siitä mitä. Valkokangas on jo pimeä, verhot vedetty eteen. Näytös katoaa lopullisesti. Joku unessa oli. Tuttu vai itse luotu, siellä kuitenkin täysin luonnollinen, sitä en saa enää kiinni vaikka jotakin tuntumaa, tunnetta unen kirkkaasta kohdasta vielä on. Kello soi. Olen siis jossakin niissä unen kerroksissa joista on helppoa […]

  Ja sitten tulee seuraava inspiraatio, aallonkaltainen, jossa on hieman hullutuksen miellyttävää makua. Merenneitoja. Huomaan Elina Jokisen Säröjen kauneuden lukemisen jälkeen avautuneeni tarinoille ympärilläni. Näen tarinoita, joita ihmiset kertovat itsestään. Niitä, joissa he ovat itsevarmoja ja minä pienennän itseni, koska ajattelen että olen epäpätevämpi. Sitten huomaan, että he osaavat puhua itsensä omien tarinoittensa sankareiksi. Tunnen […]

Säröjä Minulla oli hetken aikaa työkaveri, joka oli rauhallinen, miellyttävä ja hymyili salaperäisesti silmissään jotakin sitä mitä voi kutsua pilkkeeksi. Ja rasvainen tukka, mutta se on sivuseikka. Hän väisteli kohteliaasti kaikkea henkilökohtaista. Kuin saippua, joka lipesi aina käsistä. Oikeastaan sellainen metallinen saippua, jonka on tarkoitus poistaa kalanhajua käsistä ja joka aina säilyttää muotonsa. (Hassua että […]

Hagostama doise armour in him and thus the oshaughnessy. Olin unohtanut ettei puhelimeni ymmärrä puhumaani suomea muistiinpanoiksi. Olin sanonut; Rakastamme tässä asunnossa toisimme enemmän. Ja sitten huusin jotakin ”woooo-u”, sillä pullataikina kohosi yli reunojen. ”Tuli kaunis taikina.” ”Kaunis?” ”Joo. Annoin rasvan jälkeen vaivaantua 10 minuuttia ja se muuttui erilaiseksi. Kauniiksi. Tuleekohan niistä yhtä hyviä kuin […]

  Silmälasit ja maski. Ärsyttävä yhdistelmä johon liittyy epämääräisiä koreografioita. Linssit huurustuvat, on muutenkin ehkä vähän kuuma. Junan patterit hohkavat ja ulkoiluhousuissa on pakkasen takia kerroksia. Lasit päälaelle paksuneuloksisen pipon silmukoihin, olen varma että joku päivä unohdan ja heitän myssyn muistamattomana. Laitan lasit taskuun, varomattomasti ilman koteloa, mutta puhelimen kauppalistaa on vaikea lukea ilman linssejä. […]

Aamu Olemme heränneet yhdeksän pintaan. Odotin ja oletin herääväni aiemmin, aurinko tulee jo kirkkaasti sisään. Olen nähnyt kahtena edellisenä yönä vauvaunia, viime yönä olin holtiton äiti joka päästi lapsensa, pojan, lähelle tulta. Mutta unessa, hetken aikaa, hän oli minun. Kirjoitan aamun ja teen ammolleen auenneista papukaijatulppaaneista jäälyhtyjä maito- ja vadelmajogurttipurkkeihin. En löydä pyykkipoikia, mutta hauenleukaisia […]

Nyt. Ärsyttää. Tai ei kenties enää niin paljon. Mutta pari päivää olen mököttänyt sitä, että kadotin päivät loppiaisen ja viime viikonlopun välistä. Eli ne vuoden alun kauneimmat päivät. Minun piti kertoa aina hurmaavasta Porvoosta jonka idylliseen B&B Ida-Mariaan pääsin majoittumaan. Kuinka ei harmittanut enää lainkaan, että kahden ystäväni kanssa suunnitellut pikkujoulut siirtyivät tammikuulle ja luminen […]

Minä, päälle kolmekymppinen, sain äidiltäni H&M:n paperikassin täynnä pieniä numeroituja lahjoja. Joulukalenterin josta olen innoissani. Joulussa, kuten monessa asiassa, parasta on valmistautuminen, odottaminen, laskeutuminen. Esimerkiksi vanhojen tansseissa ihaninta oli harjoittelu ja puvun suunnitelman piirtäminen fysiikan vihkoon (numero olikin sen mukainen) sekä ompelu mummon kanssa. Se oli vuosi jolloin tsunami pyyhki Thaimaan yli. Moni projekti on […]

Päätämme hyväksyä asumisoikeusasunnon, joka odottaa meitä pellon laidassa junamatkan päässä pääkaupungista. Puolisostani tulee ensimmäistä kertaa elämässään muuta kuin helsinkiläinen, miksi siis minä olen se jota vähän kauhistuttaa. Minähän olen maalaistyttö. Tottunut siihen, että ruokakaupassa ei väsytä huomatessaan, että basilika jäi alkupäästä noukkimatta ja täytyy palata takaisin. Että sukat ostetaan Tokmannilta. Minähän pidän siitä, että saan […]

Olin lannoittanut maamme hautaamillani aarteilla, täyttänyt sen pintakerrokset marmorikuulillani ja hampaillani ja värikkäillä kivilläni, joista kaikista oli ehkä jo tullut jalokiviä, ja niistä oli kasvanut maan alle vahva, tiheä verkko, joka ei koskaan hellittänyt vaan piti lujasti otteensa ja vartioi meitä. -Shirley Jackson, Linna on aina ollut kotimme Kuinkahan paljon Virginia Woolfin täytyi nostella kiviä […]