Tag: lapsettomuus

Luen junassa loppuun Ayòbámi Adébáyòn kirjan Älä mene pois. Hieman loikkien, hyppien, turhautuen. (Mutta opettelen kovasti lopettamaan kesken kirjat jotka eivät vie mukanaan.) Pureskelen ajatuksia. Kirjaa on kommentoitu kehuvin sanoin. Kuinka se pitää otteessaan, kuinka häikäisevä tai vetävä tai kuuma se on. Jopa Dystopia kuningatar Margareta Atwood on sanonut niin. Mutta minulle se on jälleen […]

Verenpunainen. Kaksi vuotta sitten luulin, että nyt se on sattunut kohdalleni. Muistan lämpöisen onnen mahdollisuuden, onnen oletuksen, kuten eräs kurssikaverini muotoili oman elämänsä alkua. Kuukautiset olivat myöhässä ja otin vain pienen lasillisen punaviiniä jota en juuri juonut. Sain kuulla, että serkkuni odotti toistaan ja kaakelilattian lämmittäessä minäkin ajattelin, että ensi jouluna sitten tämä juhla alkaa […]

Kun olet jo nukahtanut, luullen että luen vielä, olenkin jäänyt tuijottamaan haikaranpuremaasi. Punaista länttiä, syntymämerkin kaltaista aluetta hiusrajassa niskassa. Niska on yksi kauneimmista kohdista ihmisessä. Niskan voi murtaa helposti. Niska voi olla eroottinen. Niska voi kutsua tai paljastaa jännittymisen. Niskasta kissaemot kantavat pentujaan. Haikaranpurema, merkki joka ei kutise, ei tunnu sormen alla. Miltähän pureman alla näyttää, […]

Tänään oli kopsahtanut postiluukusta Simpukan (Lapsettomien yhdistys Simpukka ry) jäsenlehti. Se on  ulkonäöltään hyvinkin perinteinen jäsenlehti, selkeä ja hieman luotaantyöntävän neutraali. Lehti on kuitenkin antaa lapsettomuudelle sen monet kasvot, lisää tietoisuutta, ehkä auttaa, antaa vertaistukea tai turhauttaa. Tämän numeron ajatuksista jäin pohtimaan näitä. Toisella kierroksella- Lapsenlapseton haluaa näkyä ja kuulua. Tarina kertoo naisesta joka on […]

Edellisen postauksen automatka auttoi hieman ajattelemaan sitä, ettei tee asioita väärin tai oikein verrattuna toisiin. Ei ole greippimehun juomatta jättämisestä tai huonoista tavoistaan kiinni, ettei itse ole onnistunut ”hankkimaan” lapsia. Ettei lapsi ole ansio. Lahjaksi, jotkut sanovat. Mutta on eri asia ottaa askel sitä hyväksymistä kohtaan, kuin kyetä vielä käsittelemään sitä kokonaisuudessaan. Automatkan esimerkit olivat […]

Kyselin ”miksi?”jokin päivä sitten. Tai, kysymyksiä on riittänyt jo sitä ennen, riittää yhä ja varmasti loppuelämäksi. Miksi on ihmettelyntaitoa sekä oman pienuutensa että ymmärryskykynsä ylittämisen myöntämistä. Tänään istuin autossa vieressäni ihminen joka kertoi kahdesta tyttärestään. Minua yli kymmenen vuotta nuoremmat tytöt, olivat juuri molemmat saaneet lapset. Pienen tytön ja pojan. Hän kertoi lasten kauniista nimistä, […]

Olen matkalla kotiin. ”Kotiinkotiin” eli sinne missä juuret tiukasti seisovat kaivoskaupungin maassa. Sinne missä ihmiset joista minä olen lähtöisin ja ihmiset jotka ovat olleet oleellisesti alkutaipaleellani kasvattamassa, jatkavat elämäänsä vaikka itse lähdin. Äidinäitini tuli äidiksi ollessaan alle kahdenkymmenen, mummoksi nelikymppisenä. Jos olisin silloin osannut katsoa, olisin huomannut kuinka ollessamme kaksin vaatekaupoilla myyjät päivittelivät, että ”hän […]

Lapsettomuus maksaa. Aikaa, sietokykyä, mielenterveyttä ja rahaa. Euroja, säästöjä, kenties lainaa. Ovulaatiotestejä, raskaustestejä, hedelmällisyystietokoneita, rautatabletteja, folaattia, lääkärikäyntejä, hoitoja, pistoksia ja uusia kierroksia ja yrityksiä. Kun HS julkaisi lukijan mielipiteen lapsettomuushoitojen jonoista ja artikkeli päättyi ”jos ja kun rahat kolmen yrityskerran jälkeen loppuvat”, joku kommentoi että on erikoista vaatia pääsyä vanhemmaksi jos rahat loppuvat jo hoitoihin. […]

Lapsettomana on helppo arvostella heitä joilla on lapsia. Sitä äitiä joka sanoi mielestäni julmasti ostoskärryissä itkevälle lapselle ”äiti ei palkitse sua nyt ottamalla syliin, sä saat uuden ulkoiluhaalarin, äiti ei saa mitään”. Sitä isää joka tarrasi lastaan tiukasti eikä kuunnellut lapsen asiaa. Sitä vanhempaa joka työnsi kasvot kireällä ylämäkeä vaunuja joogamatto selässä. Te sentään saatte […]

Alakouluikäisenä, ala-asteelaisena, oli trendikästä pyytää joululahjaksi Usko-Toivo-Rakkaus-kaulakorua. Pieni risti, ankkuri ja sydän kilkattivat toisiaan vasten kultaisessa ketjussa pyhäpäivien jälkeen kouluun palatessa. Ankkuri tarttui t-paidan kauluksen lankoihin koukkuväkäsillään vähän väliä. Toivo on ihmeellinen asia, kuin täysin muista erillinen olento. Se on sitkeä pirulainen joka pitää hengissä. Ankkuroi kun myrskyää, hilautuu kyytiin kun on myötätuulta. Kun jysähtää, […]