Tag: mieli

Hagostama doise armour in him and thus the oshaughnessy. Olin unohtanut ettei puhelimeni ymmärrä puhumaani suomea muistiinpanoiksi. Olin sanonut; Rakastamme tässä asunnossa toisimme enemmän. Ja sitten huusin jotakin ”woooo-u”, sillä pullataikina kohosi yli reunojen. ”Tuli kaunis taikina.” ”Kaunis?” ”Joo. Annoin rasvan jälkeen vaivaantua 10 minuuttia ja se muuttui erilaiseksi. Kauniiksi. Tuleekohan niistä yhtä hyviä kuin […]

  Silmälasit ja maski. Ärsyttävä yhdistelmä johon liittyy epämääräisiä koreografioita. Linssit huurustuvat, on muutenkin ehkä vähän kuuma. Junan patterit hohkavat ja ulkoiluhousuissa on pakkasen takia kerroksia. Lasit päälaelle paksuneuloksisen pipon silmukoihin, olen varma että joku päivä unohdan ja heitän myssyn muistamattomana. Laitan lasit taskuun, varomattomasti ilman koteloa, mutta puhelimen kauppalistaa on vaikea lukea ilman linssejä. […]

Aamu Olemme heränneet yhdeksän pintaan. Odotin ja oletin herääväni aiemmin, aurinko tulee jo kirkkaasti sisään. Olen nähnyt kahtena edellisenä yönä vauvaunia, viime yönä olin holtiton äiti joka päästi lapsensa, pojan, lähelle tulta. Mutta unessa, hetken aikaa, hän oli minun. Kirjoitan aamun ja teen ammolleen auenneista papukaijatulppaaneista jäälyhtyjä maito- ja vadelmajogurttipurkkeihin. En löydä pyykkipoikia, mutta hauenleukaisia […]

Uskomatonta, että edes omistan sukset. Kaikkien niiden kammottavan hikisten mäkinousujen, valuvien hiippapipojen, kaatumisten ja lauantaipäivien ilonpilaaja-hiihtokisat joissa ojennettiin hakaneuloilla kiinnitettävät numerot ja lopuksi kuumaa mehua. Ehkä omistan sukset siksi, että voin. Että ne menevät ”klik-klik” ja molemmissa sauvoissa on piikit. Konkreettinen merkki siitä, että olen voinut hankkia ne, etteivät ne ole eripariset ja jonkun vanhat. […]

”En mitään.” Vastaan kun aamuvuorosta tullut puoliso tupsahtaa eteiseen ennen kuin painuu päiväunille. En mitään tarkoittaa etten ole tehnyt (mukamas) mitään maininnan arvoista. Vaikka olen tehnyt valaisevan helpottavan huomion, että asiat vain vaativat aikaa, että kapasiteettini on rajallinen. (Mistä sekin johtuu, että vaikka huomaat jotakin mikä toimii itselle, oikein onnellistuu siitä, voi silti lipsahdella siitä.) […]

Terapia. Siinä sana johon liittyy oletuksien rakentamia mielikuvia. Niissä köllötellään divaanosohvalla puimassa lapsuutta ja ahdistuksia ”kallonkutistajan” istuessa lähettyvillä jalka ristittynä toisen päälle. Hänen silmälasina tahtovat valua. Harvinaista tosin ettei tuntisi ketään joka on käynyt terapiassa, oikeastaan tuntuu, että on vähän out, sulkeutunut tai jäänyt paitsi jos ei voi käyttää fbook-kuvassaan ”minäkin olen käynyt”. Tosin itsensä […]

Päätämme hyväksyä asumisoikeusasunnon, joka odottaa meitä pellon laidassa junamatkan päässä pääkaupungista. Puolisostani tulee ensimmäistä kertaa elämässään muuta kuin helsinkiläinen, miksi siis minä olen se jota vähän kauhistuttaa. Minähän olen maalaistyttö. Tottunut siihen, että ruokakaupassa ei väsytä huomatessaan, että basilika jäi alkupäästä noukkimatta ja täytyy palata takaisin. Että sukat ostetaan Tokmannilta. Minähän pidän siitä, että saan […]

Junassa. Yritän kuvata ikkunan juoksevia vesipisaroita. Ne todellakin ovat kuin helminauhaa, joka alati muuttuu ja joista tunti, kaksi, sitten valo vielä välkehti. Mutta silmä katsoo näkymää eri tavoin. Silmät näkevät mustalle kankaalle, illan pimeyden verhoa vasten, siveltimen tavoin levitetyn pisaroinnit. Kameran silmä tallettaa heijastuksen junan sisältä. Mustan harmaat tuolit, tietokoneeni sinisen heijastuksen, oman pärstäni jähmettyneenä […]

Puhumme yhä hyggeilystä, vaikka termi taisi mennä jo muodista. Mutta on ihana tiivistää pimenevät illat, glögin lämmitys ja tulitikkujen tuoksu yhteen sanaan. Se aika vuodesta kun huomaamattaan alkaa kääriä itsensä burritoksi nyppyyntyneen villaviltin sisään ja selata Netflixiin ilmestyneet uutuussarjat ja päätyä kuitenkin johonkin vanhaan. Kuten Jane Austenin esikoiseen, Järki ja tunteet, elokuvaan. Vaikka elokuvan näyttelijät […]

Pienet kädet ystäväni kaulalla saivat hänet säpsähtämään. Sen ystävän joka sanoo innostuessaan ”joojoojoo, nyt mennään, tästä tulee kivaa” ja uskaltaa mennä eturiviin jotta pääsisi opettajan kanssa tanssimaan. Säpsähtämään ja nauramaan. Sitten pienet kädet siirtyivät seuraavan ihmisen luo, minun. Kädet tuntuivat jääkylmiltä ja pehmeiltä. Hän kiersi kivistä labyrinttiä ympäri ja halaili kaikki matkalleen osuvia. Erästä reunamilla […]