Ensimmäinen viikko imatralaisena ja ensimmäiset työpäivät ovat takana. Tuntuu hurjalta ja uskomattomalta, mutta kuitenkin niin luonnolliselta ja normaalilta. Kuluneen viikon ajan pääni on ollut aivan sekaisin ja kroppani jumissa, eikä kirjoittaminen ole käynyt mielessänikään. Olen elänyt täysillä tätä elämäni uutta taitekohtaa ja ottanut rauhassa kosketusta uuteen arkeeni.

Ennen keittolounasta kävin pitkällä kävelylenkillä Vaasan syyssäässä. Tallensin mieleeni kauppatorin ja Vaasan kirkon tornin, joka kohosi punertavien latvustojen ylle. Kävelin rantaan ja hymyilin meri-ilman tuoksulle ja rannan ravintoloille, joiden terassit sykkivät elämää lämpiminä kesäpäivinä.

Olen alkanut ymmärtää, mitä päätökseni tuo tullessaan. Mitä tämä muutos todella tarkoittaa. Heräsin tänään uuteen viikkoon jännityksen vallassa – minä muutan ensi viikolla.

Tämä on päiväkirjanomainen kertomus siitä, kuinka totuus on harvoin sitä miltä päällepäin näyttää ja siitä, miltä tuntuu palata aikuisena naisena sinne, mistä kaikki sai alkunsa.

Menneisyydessä itselle luodut ja joskus toimineet tavat eivät enää toimikaan, mieli on juntturassa, treeni ei tartu kroppaan eikä mistään tunnu saavan kunnon otetta, vaikka periaatteessa tykkään edelleen kaikesta mitä teen. Kuulostaako tutulta?

Miten olen päätynyt filosofian maisteriksi ja personal traineriksi Vaasaan, josta en todellakaan ole lähtöisin? Minne olen matkalla? Olen sydämeltäni pikkukaupungin tyttö, enkä osittain siksi ole koskaan lähtenyt paremmille ura-apajille suurempiin kaupunkeihin. En halua. Asun puolisoni kanssa kerrostalokaksiossa keskustan tuntumassa, kävelymatkan päässä kaikkialta, minne täytyy päästä. Haaveilemme isommasta kodista, mutta taloustilanteen ollessa mikä on, sen aika […]

En oikein tykkää keväästä. Vaikka onkin aivan ihanaa, että luonto pian taas heräilee ja ulkona tulvii tuoksuja, linnut laulaa ja aurinko alkaa lämmittää, tulee kaikesta siitä jotenkin tosi ahdistunut olo. Avauduin tästä kampaajalleni pari viikkoa sitten, ja koin ahaa-elämyksen – en vihaa kevättä, vaan pelkään tunnemuistoja, joita se herättää. Kevät on ollut suurimman osan elämästäni […]

Tämä maailma on täynnä valmiita muotteja, joihin olisi ihan hirveän helppo humpsahtaa. Täynnä valmiiksi suunniteltuja reittejä, jotta voi keskittyä maisemien katsomiseen. Mutta näkisikö niitä maisemia sitten kuitenkaan? Minulla on ollut aina kova tarve saada tehdä asiat omalla tavallani, mutta mitä enemmän maailmasta olen nähnyt ja ihmisiä kohdannut, sitä useampaan muottiin olen yrittänyt mahtua. Mutta kun […]

Törmäsin somessa vuosi-pari sitten aloittavan kirjailijan julkaisuun hänen kirjoitusmatkastaan. Olin pienessä maistissa ja oma suuntani oli hakoteillä ja unelmointi herkässä, joten rohkaistuin laittamaan hänelle viestiä. Halusin tukea, apua ja vinkkejä, miten päästä takaisin kynänvarteen kiinni. Tyyppi vastasi aivan ihanasti, että tärkeintä on kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa. Ja antaa muiden lukea tekstejäni. Niinpä. Ei auta kuin […]

Nämä sanat minulle sanottiin pariinkin otteeseen, toisella kerralla suomeksi. Ensimmäisellä kerralla olin hakemassa lääkärin apua 3 kuukautta myöhässä oleviin kuukautisiin (kyllä, tein myös raskaustestin, vaikka mahdollisuutta raskauteen ei oikeastaan edes ollut) ja yllättäen iskeneeseen akneen. Vuosi oli 2016, olin vaihdossa Hollannissa, ja ihan paniikissa. Puolet vaihtoajasta meni vähän pipariksi, kun stressasin tätä asiaa niin paljon. […]