Hei, kaunokainen!
Hei, kaunokainen!
Tähän tapaan näinä päivinä pyrin juttelemaan itselleni. Painoa on alkanut karista ja voin sanoa, että olen aivan älyttömän fiiliksissä siitä, että vihdoinkin omat, tutut kasvonpiirteet alkaa hiljalleen hiipiä esiin! Upeaa! Fantastista!!!
Vielä kun vähän lähtee läskiä ja pöhötystä, saan näyttää ihan itseltäni taas! Tai siltä Tanjalta, joka olin joskus kauan, kauan sitten. Siis ihan todella kauan sitten. Siltä Tanjalta, jolta en ihan oikeasti uskaltanut enää edes haaveilla koskaan näyttäväni!
En kestä! Kattokaa nyt! Kuvassa alkaa näkyä siis jotain aivan käsittämätöntä: toi on mun LEUKA! Mulla on leuka taas!! Siis minulla!
Mats esimerkiksi ei ole mua koskaan sellaisena nähnytkään, sellaisena nättinä ja ihan sopusuhtaisena. Luulin, että se onkin tyyppi, jota hän tuskin tulee koskaan edes tapaamaankaan.
Olin jo hyvän aikaa sitten luopunut toivosta, että tulisin koskaan enää ihan hyvältä näyttämään. Tarkoitus oli taistella tätä ylipainoa sen verran pois, että olisin ylipainoinen enää vain vähäsen sen viime jouluisen, painoindeksin mukaisen vakavasti ylipainoisen sijaan. Ajattelin, että on okei, kunhan pysyy terveenä ja että sisäinen kauneus riittää.
Vaan olenkin nyt tässä alkamassa jo vallan hurjaksi! Haaveilen taas siitä, että olisin täysin sopusuhtainen ja hyvännäköinen! Uskallan haaveilla siitä taas eikä se tunnu täysin saavuttamattomalta tai epärealistiselta.
Pitkään olen ajatellut, että se ihannepainoni saavuttaminen tässä vaiheessa olisi sellaisen rääkin, jatkuvan kuntoilun ja hullun ankaran elämäntavan takana, että se on jotain, mitä en edes halua tarpeeksi tavoitellakseni enää. Ulkonäkö ei ole se minun prioriteettini, se ei vain ole minulle tärkeintä tässä elämässä. Ei sitten lähellekään. Haluan, että elämäni voi olla vielä muutakin kuin pelkkää kuntoilua, kalorien laskemista ja kärvistelyä. Kiva kroppa vaatisi vain tässä vaiheessa aivan liikaa, näin ajattelin.
Ehkä niin ei tarvitse olla sittenkään. Ehkä saan pitää elämän, joka tuntuu mielekkäältä ja omaltani ja silti olla hoikka vielä jonain päivänä! Vain ehkä, mutta toivo elää taas.
Katsotaan, kuinka pitkälle pääsen ja viitsinkään lopulta jatkaa, mutta ainakin tohdin jo unelmoida isommin! Ennen en yksinkertaisesti viitsinyt. Olin jo hyväksynyt asian ja tehnyt rauhani sen kanssa, että tulen olemaan ainakin lievästi ylipainoinen tämän elämäni loppuun asti ja muut voi olla niitä nättejä.
Suunnitelmat meni uusiksi
Muuta en paljasta tässä vaiheessa kuin että suunnitelmani ovat menneet uusiksi. Tulin siihen tulokseen, etten ehkä kuitenkaan halua enää ketoosidieetille lähteä. Kyllä, minulla on siitä varsin positiiviset kokemukset taustallani, mutta olin aika paljon nuorempi silloin. Jostain luin, että äärimmäiset dieettimuodot kuten ketoosi, toki voi olla hyvä vaihtoehto, jos olet siinä 18-25v, mutta jos olet 30+, kyseessä voi olla terveysriski.
En ota väittämään kantaa, mutta se sai minut epäröimään. Ja kun kerran löysin vaihtoisen keinon, joka on järkevämpi, lempeämpi ja vaikuttaa olevan vähintään yhtä tehokas silti, miksi en tätä kokeilisi nyt ainakin ensin?
Enempää en paljasta tässä vaiheessa uudesta dieetistäni/ruokavaliostani. Haluan rauhassa tässä vielä kokeilla ja seurata tuloksia ennen kuin hehkutan ja ”mainostan” yhtään enempää. Tähän asti vaikuttaa kuitenkin todella lupaavalta!
Sen verran voin paljastaa, ettei kyseessä ole mikään taikapilleri tai vastaava ihme ratkaisu. Löytämäni ohjelma perustuu enemmänkin sille, kuinka yhdistämällä aivan tavallisia ruoka-aineita keskenään oikealla tavalla saadaan aikaan upeita tuloksia.
Olen tästä valtavan innoissani, sillä ohjelma on nimenomaan laadittu naisten painonpudotusta silmällä pitäen ja avainasemassa on naisten hormonitasapainon tukeminen oikeanlaisella ravinnolla, yhdistelmillä, ajoituksella ja sopivilla määrillä, mikä taas edesauttaa ylimääräisen painon hupenemista.
Tässä vaiheessa painan 88 kg. Olen siis kolmen kilon päässä itselle keväällä asettamastani välitavoitteesta -10 kg. Tosiaan 95,5 kg oli se, mistä lähdettiin liikkeelle. Painon karistus alkaa tässä hiljalleen näkyä ja tuntua- ja tunne on yksinkertaisesti aivan mieletön!
Mitä seuraavaksi?
Ensi viikolla koittaa odotettu irtiottomme Kööpenhaminan reissu. Tässä Köpistä ennen keskityn lähinnä ylläpitämään nykyistä painoa/ pudottamaan painoa ihan hiljakseltaan. Matkan jälkeen on tarkoitus painonpudotuksen kanssa pistää isompaa vaihdetta silmään ja näin jatkaa aina joululomaan asti, jolloin pidän taas loman mittaisen dieettibreikin. Joululoman jälkeen jatkuu taas kurinalaisuus, kunnes koittaa talvilomamme ja viikon irtiotto johonkin aurinkoiseen lomakohteeseen.
Seuraava välitavoitteeni on pudottaa pois seuraavat 10 kg. Tämän jälkeen painoa olisi minulla 75 kg ja aiemmasta kokemuksesta tiedän tämän sanoa, että siinä vaiheessa minun on jo varsin hyvä olla itseni kanssa, näytän omalta itseltäni, voin hyvin ja koen oloni sopusuhtaiseksi, vaikka painoindeksi vielä pientä ylipainoa näyttääkin.
Sinne asti, kun päästään, niin saapa nähdä, mikä on fiilis sitten. Olenko tyytyväinen vai lähdenkö vielä viimeistä kymmentä kiloa pudottamaan ollakseni se ns normaalipainoinen. Voi hyvin olla, että siinä vaiheessa en jaksa murehtia liiaksi painoindekseistä sun muista. Silloin alan olla itse tyytyväinen ja viihtyä kehossani eikä minulla siis ole muutenkaan koskaan havaittu liikapainoon liittyviä terveyshaittoja. Olen siitä onnekas, ettei terveys ole alkanut ihan tosissaan missään vaiheessa reistata, vaan sen ylipainonkin keho on kestänyt hyvin.
Vielä viimeinen paljastus
Instagramissa (ja samalla Facebookissa) sivumennen tässä eräänä päivänä vähän jo vinkkasinkin muista tulevaisuuden suunnitelmista ja haaveista.
Olo on tulevaisuuden suhteen todella innostunut ja en sano edes toiveikas, sanon LUOTTAVAINEN.💛✨
Tunnen, kuinka kutsun upeita asioita ja mahdollisuuksia puoleeni ja ne tulevat luokseni.✨
Monelle tämä varmaan kuulostaa ihan kahjon puheelta, mutta minulle se käy täysin järkeen. Universumi on hyvä ja se haluaa antaa minulle, mitä toivon ja tarvitsen. En vain ennen ole tätä ymmärtänyt, osannut pyytää ja vetää puoleeni.
Uskoin, että kaikki pitää ansaita ja tehdä sen eteen kovasti töitä. Tämä uskomus muuttui todellisuudekseni.
Mitä enemmän opin energioista, sitä vakuuttuneempi olen näistä asioista ja mitä enemmän teen puhdistaakseni energioitani ja nostaakseni omaa värähtelyni tajuutta, sitä enemmän hyvää elämääni tuntuu ilmaantuvan.✨
Onnellinen olin jo ennenkin, mutta päivä päivältä tulen onnellisemmaksi ja luottavaisemmaksi maailmankaikkeutta ja sen hyvyyttä kohtaan ja uskon, että minullekin on varattuna synnyinlahjana ja -oikeutena upea ja yltäkylläinen elämä mahdollisuuksineen antaa maailmalle takaisin✨ – en vain aiemmin ole osannut sitä itselleni lunastaa. En vieläkään täydellä potentiaalilla ja kaikilta osa-aluein osaa – mutta alan päästä kärryille!
Näen polun edessäni ja polkua kulkiessani eteenpäin yhä enemmän polkua ja hyvyyttä avautuu edessäni. Haluan tällä polulla ehdottomasti jatkaa.✨
Tässä vielä viimeinen kahjo ajatus: haluan päästä energiahoitoon parantamaan energioitani ja minuun tarttuneita negatiivisia energioita – ja lisäksi tulevaisuudessa haluan tulla energiaparantajaksi vielä itsekin.💛✨
Sellaisia ajatuksia minulla tässä mielen päällä. Elämä hymyilee ja niin teen minäkin!

Kuvat: Tanja Burtsoff