Aika jälleen ryhdistäytyä – aktiivisuusranneke avuksi
Pitkä hiljaisuus blogissa
Joulun alla tehtailin villasukkia oikein urakalla pukinkonttiin. Muutaman päivän se oli nimenomaan jo sitä urakoimista. Aamusta iltaan istuin puurtamassa pitäen vain pienet vessa- ja ruokailutauot. Siinä en tosiaan muuta ehtinytkään.
Sitten tulikin joulu ja pirun ikävä flunssa puhkesi joulupäivänä ja piinasikin sitten kaksi viikkoa. Työpäivistä selviydyin joten kuten, mutta lopun aikaa sitä sitten melkein nukkuikin. Siirryin selviytymismoodiin.
Siinä vaiheessa päätin, etten edes miettisi blogia tai someaktiivisuutta ylipäätänsä. Tuntui hyvältä ottaa pieni aikalisä, ottaa ihan rauhassa ja olla ihan rauhassa.
Viimeiset kaksi viikkoa kuitenkin voin myöntää olleeni vain saamaton. Tarkennus: sain käsiini the Sims 4:n ja lopun varmaan voikin arvata. Teinivuosien vanha pelisuosikki toimii edelleen ja jaksaa koukuttaa rikollisen paljon.
Ehkäpä tämä voimakkain alkuhuuma alkaa tässä hiljalleen laantua ja mieleen mahtuu taas muutakin kuin ajatus siitä, milloin pääsee taas pelaamaan.
Vuosikin on tässä välissä vaihtunut. Annoin sen vaihtua turhia lupailematta. Sen sijaan tavoitteita minulla kyllä on, ensisijaisena nyt nuo vanhat tutut painonpudotukseen liittyvät tavoitteet.
Ryhdistäytyä tässä pitää niin painonhallinnan kuin blogiaktiivisuudenkin suhteen.
Pukilta aktiivisuusranneke
Joulupukki toi Huawein Band 4 -aktiivisuusrannekkeen (tai sitten se oli tuo avopuoliso…) Joka tapauksessa tällainen ranneke löytyy nyt omistuksestani – ja vaaleanpunaisena, totta kai.
Tähän asti ranneke on ollut kyllä enemmänkin passiivisuusranneke käytössäni: en ole vielä muuttanut tottumuksiani juurikaan aktiivisempaan suuntaan. Olen tyynenrauhallisesti jatkanut kuin ennenkin antaen rannekkeen kerätä dataa toimistani. Onpa sitten, mihin verrata, kun alan tosissani petrata erinäisten asioiden suhteen.
Mistä laite sitten kerää dataa? Automaattisesti ranneke kerää tiedot päivän askelten määrästä sekä unen määrästä ja laadusta. Nähtäväksi tulee mm. mikä on nukutusta ajasta syvän unen, kevyen unen ja REM-unen osuus. Laite kirjaa myös yöllisten heräämisten määrän (tosin olen huomannut, että käytännössä se ei kyllä oikeasti välttämättä ihan jokaista heräämistä kirjaa). Syvän unen määrän lisäksi seurataan myöskin sen jatkuvuutta sekä unenaikaisen hengityksen laatua.
Kännykän sovellus kertoo kohdille ns normaalin viitearvot ja vertaa sinun arvojasi niihin antaen sitten erillisen arvion joka kohdalle (matala, normaali tai korkea).
Lisäksi rannekkeella voi mitata halutessaan sykkeen tai paikantaa kateissa olevan kännykkänsä. Tunnin mittaisen yhtäjaksoisen istumisen jälkeen ranneke kehoittaa verryttelemään.
Aktiivisuusrannekkeen pääanti minulle tähän mennessä
Jokaiseen päivään tulisi lisätä liikuntaa ainakin hiukan, toisiin vähän reippaamminkin. Työpäivinä minulle kertyy askeleita 6.000-8.000, vapaapäivinä yleensä sitäkin vähemmän. Tavoitteeni olisi 10.000 askelta per päivä.
Tähän asti tosin olen kuvitellut, että 10.000 askelta päivässä olisi se ehdoton minimisuositus jokaiselle päivässä. Nyt päätin tarkistaa asian netistä.
Mikäli Duodecim Terveyskirjastoa on uskominen, ei se onneksi aivan näin kuitenkaan ole! Terveyskirjaston mukaan alle 5.000 askelta päivässä merkitsee passiivista liikkujaa ja sitä ns sohvaperunaa. 7.500 – 10.000 askelta päivässä sen sijaan kertoo siitä, että ollaan jo liikunnallisesti aktiivisia.
Mukava kuulla, etten nykyiselläkään aktiivisuustasollani ole sentään täysin passiivinen sohvaperuna – en ainakaan useimpina päivistä! Jos ja kun saavutan 10.000 askelta päivässä -tason, voinkin olla jo ylpeä ja ymmärtää olevani melko aktiivinen sen sijaan, että ajattelisin, että vihdoinkin teen tässä sen ihan vain jokaisen aivan ehdottoman minimin ja normimäärän.
Ranneke on ehdottomasti auttanut hahmottamaan paremmin, missä niin sanotusti mennään. Tarvitsen lisää liikuntaa, se nyt ei ole mikään yllätys. Nyt kuitenkin ymmärrän, että muutoksen ei tarvitse todellakaan olla suuren suuri ja tuskallinen, vaan pienikin muutos jo riittää hyvin, kuten esim. 10 min lisää reipasta kävelyä päiviin ja voin olla jo tyytyväinen.
Mitä taas tulee unensaantiini, määrällisesti nukun nykyään paljon, monesti jo liikaakin. Laadullisesti uni ei useimmiten kuitenkaan ole parasta mahdollista.
Tulevaisuuden tavoite on siis vähentää yöunen määrää ja parantaa laatua: on mahdollista, että vähempikin riitää, jos se on sitä laadukasta unta. Ylinukkumisen kerrotaankin itse asiassa tekevän heräämisestä vaikeampaa ja päivistä vedottomampia. Mielenkiintoista!
Olen kuvitellut nukkuvani pitkiä unia sen takia, että olen itselleni armollinen, koska tiedän, kuinka helkkarin vaikeaa herääminen minulle yleensä on. Mieleeni ei ole juolahtanut, että se vaikea herääminen onkin ehkä seuraus eikä syy. Toisaalta samaan aikaan olen välillä huomannut, että herääminen tuntuu helpommalta lyhkäisemmiltä unilta. Nyt tiedän, miksi näin. Täytyypä kokeilla, jospa sitä olisikin itse asiassa pirteämpi ja herääminen helpompaa vähän lyhkäisemmillä yöunilla!