Blogi jää kesätauolle

Elän kesää varten. Näin se on vähän aina ollut. Kesä on siis se, mistä nautin täysin siemauksin. Talvi taas on se, mistä lähinnä selviydyn. Talvella kuihdun; kevät aurinko sitten elvyttää ja herättää taas henkiin. Kesä on aivan ihanaa aikaa, josta on otettava kaikki irti. Syksystä onkin jo vaikeampi nauttia, kun se lähestyvä talvi ahdistaa. Ja sitten lopulta talvi ja sen jatkuva, ainainen pimeys onkin jo ihan tappoa.

Talvelle on laadittu jo selviytymissuunnitelma

Onneksi ensi talvelle on sentään selviytymissuunnitelma: säästän kesälomastani viikon talvelle, jotta keskellä pimeintä talvea voidaan viikoksi paeta etelän aurinkoon. Tämä on siis jotain, mistä olen oikeasti aina haaveillut. Ihanaa, että nyt on talvessakin jotain, mitä odottaa! Uskon, että tällaisella viikon irtiotolla tulee olemaan ihan valtavan suuri vaikutus mielialaan ja yleiseen jaksamiseen ja näin se tulee silloin kuin sitä eniten tarvitaan!

Tännepäin saa siis mielellään vinkkailla, jos tietää hyviä budjettimatkakohteita. Nimenomaan kohtuuhintainen aurinkoloma talvelle olisi hakusessa. Entä osaako kukaan kertoa, kuinka saa lomalleen sen parhaan hinnan? Kannattaako matka varata tosi reilusti etukäteen vaiko äkkilähtönä?

Instagramissa olen aktiivinen

Kesälomaa pidin tuossa juuri tosiaan viikon, täksi viikoksi palasin töihin ja nyt edessä onkin sitten kaksi viikkoa lomaa. Pidän sormet ristissä sen puolesta, että sää suosii suomalaisia juhannuksena! 

Ollaan avon ja kisujen kanssa menossa mökille juhannukseksi saaristoon. Paljon olen tässä arpoillut, mitä nämä lomaviikot tarkoittavat blogi- ja instapäivityksieni kannalta. Viime viikolla päivitin blogia normaalisti ja Instagramia sitäkin ahkerammin.

Olen oikeasti näinä päivinä ihan super aktiivinen Instagramissa! Jotenkin en ole kokenut sitä raskaaksi ollenkaan enkä yritä väkisin. Instapäivitykset syntyvät nyt tosi luontevasti täysin omalla painollaan. Instan päivittämisestä on tullut tapa ja tällä hetkellä jaan sinne tosiaan melko paljonkin sisältöä, ihan noin enimmikseen kuulumisia ja sellaisia aivan arkisia juttuja elämästäni.

Ylipäätänsä olen huomannut, että tämä oma someaktiivisuuden tasoni vaihtelee kausikohtaisesti melko paljonkin. Joskus sitä vain on aktiivisempi ja tämä tapahtuu aivan kuin itsestään ja joskus taas sitä joutuu vähän jo itseään pakottamaan jotain jakamaan useamman päivän radiohiljaisuuden jälkeen.

Tulevaisuudessa tarkoitus olisi alkaa panostaa enemmän myös Instan stories-puolelle.

Tulevat kaksi viikkoa haluan pyhittää lomailulle

Viime viikko erosi tulevasta kahdesta viikosta sillä, ettei avopuolisoni Mats lomaillut kanssani. Tästä syystä saatoinkin hyvin päivittää blogia hänen ollessaan päivät töissä ja illat ja viikonloppu jäi sitten sitä yhteistä aikaa. Seuraavat kaksi viikkoa lomailemme nyt yhdessä, ja teinkin sen päätöksen, että blogi jää kesätauolle lomani ajaksi.

Yhteistä aikaa meillä ei ole kuitenkaan mitenkään liiaksi eikä minulla ylipäätään valtavan paljon ole lomaakaan. Ja lopulta kesäkin on lyhyt. Lomallani en halua ollenkaan ottaa paineita tai stressiä tai joutua huolehtimaan mistään, kuten vaikka tästä blogin päivittämisestä. Tulevat kaksi viikkoa haluan keskittyä nyt täysin nauttimaan vain tästä kesästä ja yhteisestä vapaa-ajasta oman kullan kanssa. Haluan olla 100 % kaikissa hetkissä läsnä. Tämän ajan pyhitän täysin lomailulle.

Pitkään mietin, jättäisinkö kännykän kokonaan kotiin ja viettäisin sen täysin somettoman juhannuksen. Sitten ajattelin, että no netin laitan ainakin pois päältä. Lopulta tulin siihen tulokseen, etten välttämättä ehkä kuitenkaan tarvitse nyt varsinaista somelomaa tai -taukoa.

Siitä aion pitää joka tapauksessa huolen, ettei kännykkä tule olemaan koko ajan käsillä ja huomio siinä kännykässä. Hienoja hetkiä voi kokea myös kaikkia niitä taltioimatta. Toisaalta, jos eteen tulee nyt se ihan selkeä kuvan paikka, miksi ei kuvaa voisi ottaa muistoksi ja jaettavaksi? Se ei myöskään vie kauaa, jos tuon kuvan julkaisee jossain sopivassa välissä, kun se ei häiritse mitään muuta.

Lomalla enemmän elämistä, vähemmän somea

Uskon, että mökillä myös pitkästymistä voi tulla vastaan ja tekemisen puute iskeä. Inspiraatio, jos silloin iskee myös ja ihan siltä sattuu tuntumaan, voinhan kirjoittaa blogipäivityksiä valmiiksi varastoon ja hahmotella  vähän julkaisusuunnitelmaa. Ihan ajattelin katsoa sen mukaan, mikä on sitten oma fiilis ja miltä tilanne siellä sitten paikan päällä näyttää.

Olen sen tyyppinen ihminen, että kun jotain alan tekemään, se helposti vie täysin mukanaan. Silloin puhelin voi ja saakin unohtua aivan jonnekin syrjään tuntikausiksi tai jopa koko päiväksi. Myös päiväkausiakin voi kulua hiljaiselolla somessa. Välillä tulee näitä aikoja, kun sitä vain yksinkertaisesti unohtaa kaikki sellaiset kokonaan, ja mielestäni se on vain varsin tervettä. Loppujen lopuksihan siellä puhelimessa ei ole mitään, mitä minun pitäisi oikeasti koko ajan vahtia ja tarkistella. Arjessa se tarkistelu tuntuu olevan lähinnä jotain, mitä teen, kun ei ole oikein tekemistä esimerkiksi bussissa tai bussia odotellessa.

Mielestäni mökillä kuitenkin on hyvä laittaa se puhelin ihan kokonaan syrjään ja opetella olemaan ilman, että sitä jatkuvasti räplää tai tarkistelee. Sitä voi lueskella vaikka kirjoja (niitä onkin mukaamme lähdössä aika läjä) tai havahtua ihan vain kuuntelemaan linnunlaulua ja aaltojen liplatusta. Siis rakastan fiilistellä ja on ihanaa välillä tosissaan rauhoittua ihan vain olemaan.

Se on mun tulevan lomani teema: enemmän elämistä, kokemista, tekemistä, yhdessä- ja läsnäoloa – vähemmän puhelinta, nettiä ja somea. Näin uskon, että siitä lomastakin saa enemmän irti. Sitä somea ehtii kyllä harrastaa kyllästymiseen asti taas talvella.

Bloggailu on ainaista tasapainoilua työn ja vapaa-ajan kanssa

Tämä on ainaista tasapainoilua. Instagramin olen saanut otettua haltuun, mutta blogin kanssa olen vielä hakemassa sitä omaa, itselleni parhaiten sopivaa tapaa ylläpitää blogia. Tämä on välillä haastavaa. Oikeastaan minulla on periaate, että en kirjoita, jos mitään sanottavaa ei ole, jos ei tunnu siltä. Ja sitten taas toisaalta, mitä pidempänä pidän päivitysväliä, sitä korkeampi kynnys kasvaa palata blogin pariin. Se alkaa tuntua vaikeammalta, hommasta jotenkin katoaa se tatsi ja se täytyy lähteä hakemaan kokonaan uudestaan. Rutiini siis häviää puhumattakaan lukijoista.

Ehkä myös rima tuntuu olevan korkeammalla, jos pitkään aikaan ei ole päivittänyt mitään. Silloin minusta aina tuntuu siltä, että seuraavan postauksen onkin parasta olla tosi hyvä, kun sitä näin pitkään on annettu odottaa. Siinä vaiheessa ei viitsisi ihan postata mitään tyhjänpäiväistä diipadaapaa. On myös mahdollista, että olen liiankin kriittinen sen suhteen, mikä on ylipäätänsä postaamisen arvoista ja mikä ei. Tämä nimittäin johtaa aina hyvin pian siihen, että blogissa tulee hiljaista. Siitä tietää, että nyt itsesensuurini on iskenyt armottomana päälle ja torppaa joka ainoan postausideani alkuunsa niin, että mikään ei pääse tänne blogiin asti.

Odotan palaavani lomaltani täynnä uusia ideoita, tarmoa ja inspiraatiota ja toivon mukaan onnistun myös selättämään nämä haasteellisiksi kokemani asiat. Ehkäpä loman jälkeen asioita katsoo ihan ”uudella päällä” eikä saata edes muistaa, mikä se oli se ongelma, jonka ennen lomaa alkoi jo kokea lähes ylitsepääsemättömäksi?

Tällä postauksella blogi jää tästä tosiaankin kesätauolleen ja lomani ajan olen ihan erityisen tarkkana siitä, että elämä menee sometuksen edelle. Varmaan menetän tässä lukijoita, mutta sen kanssa minun vain täytyy olla valmis elämään.

Mikäli vieroitusoireet kuitenkin iskee tällä välin kovana, Instagramini puolella tosiaan on enemmän elämää (@kohtiparempaaelamaa_blogi). Sinne on jotenkin huomattavasti matalampi kynnys tehdä päivityksiä, kun siihen ei uppoa tuntikausia!

Haluan toivotella ihanaa kesää kaikille lukijoille, niin lomaileville kuin töitä paiskiville!

Kuvat: Tanja Burtsoff