Millainen ihminen löytyy blogin takaa?

Kuka olen?

Olen Tanja, 31-vuotias ikinuori. 

Untitled-1.jpgDSC_8268.jpg

Mistä olen kotoisin ja missä asun?

Asun tätä nykyä Kirkkonummella ja täällä on tullut asuttua nyt reilu vuoden verran. Muutoin olen pienen elämäni asunut Helsingissä elikkä stadin kasvatteja. Taloudesta löytyy avopuoliso ja kaksi devon rex -rotuista kissaa. Kerrostaloasujia ollaan vielä, joskin meitä suunnitelmien mukaan odottaa tulevaisuus nykyisen mummolan punaisessa ”mökissä” metsän keskellä. 

DSC_8316-Edit.jpg

Painonpudotusmissioni

Tänä päivänä olen vielä huomattavasti ylipainoinen ja blogissani seuraillaankin juuri aloittamaani elämäntaparemonttia ja painonpudotusmission etenemistä aktiivisesti. Näitä toteutan hyvillä fiiliksillä ja omaa itseä ja vointia kuulostellen. Minulle tärkeintä on voida hyvin, olla onnellinen ja tehdä asiat omalla tavallaan ja tahdissaan. 

Ajatukset omasta iästä ja painosta

Painoni tai ikäni eivät minua määritä. En ajattele itseäni lihavana tai kolmekymppisenä. Olen lapsenmielinen, nuorekas ja ulkonäönkin puolesta minua toistuvasti luullaan jopa 10 vuotta ikäistäni nuoremmaksi. Olen kai jotenkin sellainen baby-face. Oma kantani asiaan on I don’t get older, I level up. Tokihan sitä on iän myötä saanut tiettyjä elämänoivalluksia ja niiden myötä eräänlaista tyytyväisyyttä ja rauhaa. Kehoni tietysti on 30+ ja olen asian kanssa kyllä ihan sinut. 

DSC_8201_small.jpg

Ammattini ja koulutustaustani

Työskentelen henkilökohtaisen avustajan tehtävissä. Pidän työstäni ja viihdyn työpaikassani. Koulutukseltani olen kuitenkin yo-merkonomi, eli en siis varsinaisesti työskentele tällä hetkellä oman alani tehtävissä.

Rakkaat harrastukseni ja vapaa-aika

Jokseenkin aktiivisesti pelaamani pelit ovat Pokemon Go ja Clash of Clans. Pokemon Go:ta peilailen vähän kausiluontoisesti, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Suurin Clash of clans -addiktioni on tässä vuosien varrella hiipunut, mutta edelleen päivittäisellä tasolla peli vie aina hieman aikaani ja huomiotani, sillä olen klaaninjohtaja ja pyöritän omaa klaaniani. En edes lähde avaamaan tätä enempää sellaisille, joilla ei ole pienintä käsitystä, mitä ihmettä tämä tarkoittaa.

Olen luova näpertelijä. Näpertelen kaikennäköistä koruista pieniin veistoksiin. Uusin intohimoni on keramiikkatöiden parissa. Myös fanarttia elikkä fanitaidetta tulee tehtyä jonkin verran. Satunnaisesti myös myyn tekeleitäni ja vastaanotan tilaustöitä. Blogi luomuksilleni löytyy osoitteesta https://juicylittletangerine.blogspot.com

Kuten varmaan arvata saattaa uusi harrastukseni (ja aikamoinen aikasyöppö!) on blogin pitäminen. Kun taas on aika rentoutua ja heittää aivot narikkaan, katselen Netflixiä.

Untitled-1.jpg

Ruokavalioni

Olen kasvispainotteinen sekasyöjä enkä ihan äkkiä kyllä aikeissa muuksi muuttuakaan. Varsinkin tuoreiden hedelmien ja kasvisten määrää ruokavaliossani pyrin lisäämään entisestään. Pyrin myös syömään ravintorikasta ja vähentämään pitkälle prosessoitua ruokaa. Harvemmin sitä nykyään tulee syötyä sian tai naudanlihaa, mutta protskuna tykkään kyllä kanasta, kalkkunasta, kananmunasta ja kalasta enkä näe syytä niistä luopuakaan. Olen hyvin eläinrakas ihminen. Joku voi kokea ristiriidan tämän ja lihansyönnin välillä. 

Kierrättäminen ja järkevä kulutus

Kierrätän. Taloudessa lajitellaan muovit, biojätteet, pahvit, lehdet, lasi ja metallit. Pullot palautetaan. Paristot, lääkkeet ja elektroniikka hävitetään asianmukaisesti. Käyttämättömäksi jääneet ylimääräiset tavarat ja vaatteet menevät kirpputorille tai lahjoitetaan pois. Minusta olisi sääli ja synti heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, jos voi löytyä joku, jonka hoivissa kyseinen tavara pääsisi hyötykäyttöön. Teen parhaani ostaakseni vain, mitä todella tarvitsen ja käytän ja pikku hiljaa tämä alkaakin jo sujua.

En myöskään kannata turhan ja tarpeettoman roinan hankkimista muille lahjojen muodossa. Lahjoja on kiva antaa ja vastaanottaakin niin kauan kun tulevat lahjansaajalle käyttöön ja tarpeeseen. Osuvimmat lahjat tulevat yleensä toivelistoilta eikä mielestäni olekaan huono ajatus kysyä suoraan, mitä toinen toivoisi lahjaksi. Jonkun mielestä tämä pilaa yllätyselementin. Onko yllätyselementtiys sitten tavoiteltava itseisarvo, vaikka lahja menisi saajaansa ajatellen ihan metsään? Ei minusta. 

Siinä on joitakin omia periaatteitani. En väitä enkä koe olevani maailman ”vihrein” ihminen. Yritän olla järkevä kuluttaja, mutta täytyy tunnustaa, että vaatteet hankin lähes poikkeuksetta uutena kuten useimman muunkin tarvitsemani asian. Minulla on myös kasvattajalta kovalla rahalla hankittuja rotukissoja, vaikka maailmassa on niin monta ihan ilmaista ja koditonta kissaa. Jonain päivänä minä itsekkäästi haluan myös oman lapsen. Haluan kokea raskauden, haluan kokea koko helahoidon alusta alkaen huolimatta siitä, että voisin sen sijaan tarjota kodin sitä tarvitsevalla orvolle adoptoimalla. Tällainen maailmanparantaja minä olen. En siis ehkä niin kovin kummoinen. 

DSC_8277.jpg

Pukeutumiseni ja tyylini

Viihdyn parhaiten hyvin istuvissa farkuissa tai collegehousuissa ja ylisuurissa paidoissa. En ole tosiaan mikään suuri tyyli-ikoni. Seuraan melko huonosti mitään trendejä. En juurikaan käytä kosmetiikkaa. Taustalla ei ole niinkään mikään hieno, ylevä syy tai periaate: en vain yleensä jaksa vaivautua. Arkisin harvoin meikkaan. Jos ja kun meikkaan, meikkaan vain kevyesti.

En yleensä käytä muotoilutuotteita hiuksissani tai näe paljon vaivaa luonnonkiharan hiuspehkoni kesyttämiseksi. Vaihtelunkaipuisena olen tykännyt vaihdella hiusväriäni ja tällä hetkellä hiusteni pituudet ovat vaalennettu. Hiukset ovat järkyttävän kuivat ja onnettomassa kunnossa, vaikka niitä olen koittanut kosteuttaa ja tämä onkin syy sille, miksi aion välttää värjäämistä viimeiseen asti tulevaisuudessa millään muulla kuin suoravärein. En arvostele tai tuomitse ihmisiä, jotka käyttävät paljon kosmetiikkaa ja seuraavat muotia enkä koe olevani heitä parempi ihminen. 

Oma arvomaailma, vahvuudet, heikkoudet ja taipumukset

Minä tykkään kiireettömistä aamuista, läheisyydestä ja väreistä – siis oikein rohkeista, selkeistä, voimakkaista väreistä. Kuitenkin myös hempeät pastellivärit ovat kovasti mieleeni. Arvostan aitoutta, rehellisyyttä ja lojaalisuutta. En voi sietää tekopyhyyttä, pinnallista ulkonäkökeskeisyyttä, hyväuskoisuuden tai kieltteyden laskelmoitua hyväksikäyttöä tai omahyväistä ylimielisyyttä. Uskon myönteisen ajattelun voimaan, kanssaihmisten ja eläinten kunnioittamiseen ja lempeän ymmärtäväiseen ja armolliseen suhtautumiseen niin itsensä kuin muiden kanssa. Uskon, että minulla on ihmisenä paljon annettavaa. Uskon, että jos ja kun todella annan kaikkeni ja teen parhaani, voin saavuttaa mitä vain. Uskon, että minulle tapahtuu hyvää, kun vain riittävän pitkään teen sinnikkäästi oikeita asioita.

Samalla kuitenkin pelkään myös lähes kuollakseni epäonnistumisia ja joskus mahdollisia pettymyksiä. Olen taipuvainen täydellisyyden tavoitteluun, uupumiseen, masennukseen, ylisuorittamiseen, liialliseen tunnollisuuteen ja murskaavaan itsekritiikkiin. Koen tällä hetkellä eläväni melko omannäköistäni elämää ja vilpittömästi voin sanoa, että enimmikseen minä kyllä pidän arjestani. Ja jos en pitäisi, muuttaisin sitä. Koen itseni hurjan onnekkaaksi, mutta samaan aikaan uskon ansainneeni onneni ja tiedän tehneeni töitä sen eteen ja olen vaatinut itselleni sitä hyvää, minkä ansaitsen. Ansaitsen arvostusta, ansaitsen hyvää kohtelua ja ansaitsen hyvän kumppanin – olenhan sitä itsekin ja aina yritän kasvaa entistäkin paremmaksi. Koen vilpittömästi olevani onnellinen. Elämäni ei ole täydellistä. Se ei ole aina helppoa eikä sen mielestäni kuulukaan olla. Elämäni ei ole erityisen hohdokasta ja jännittävää, mutta minä olen siihen tyytyväinen. Ja olen onnellinen.

DSC_8289.jpg

Kuinka koen itseni ja elämäni?

En siis suinkaan havittele tässä enää hyvää elämää, sillä mielestäni minä elän jo sellaista. Olen epätäydellinen, mutta ei minussa ole mitään vikaa. Alkanut elämäntaparemonttini perustuukin sille, että tavoitteeni on tulevaisuudessa elää vieläkin parempaa elämää itsestäni ja muista entistäkin parempaa huolta pitäen. Kuka nyt ei haluaisi voida paremmin? Kuka nyt ei haluaisi tulla parhaaksi versioksi itsestään? Teen tämän, koska minussa on parantamisen varaa ja teen tämän, koska välitän tarpeeksi. Mielestäni minä ansaitsen parasta. Siitä blogissani on kyse.

En enää toimi tyytymättömyydestä itseäni kohtaan tai koska häpeän itseäni tällaisena. Minä kohtaan ja hyväksyn itseni tällaisena kuin nyt olen, mutta aivan tällaiseksi en ajatellut kuitenkaan jäädä. En myöskään toimi riittämättömyyden pelosta. Koen tulevani hyväksytyksi ja rakastetuksi jo valmiiksi. Ei minun tarvitse laihtua, koska muuten en kelpaisi, ja minä tiedän sen. Uskon, että yksi avain onnistumiseen piilee siinä, että tekee oikeat asiat ihan oikeista syistä. Silloin motivaatio ei lopu kesken.

Kuvat: Tanja Burtsoff ja Mats Düne

Lue myös

Miksi aloin bloggaamaan?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *