Kuulumiset lyhyesti

Jaan Instagramissa viikko sitten jakamani julkaisun ja sen myötä pikakuulumiset tännekin (laiska kun olen):

Jos jakaisi selfien PITKÄSTÄ aikaa ihan muistutuksena, minkänäköinen tyyppi täällä. 🙄

Kuulumisia lyhyesti: painonpudottelu jäissä edelleen. Nyt ei inspaa, ei niin kerta kaikkiaan!

Olen antanut itseni elää melko herkuttelevasti ja huolettomasti, ottanut rennosti.

Enpä ole kyllä kuvitellutkaan painon tällä tavalla putoavan. Kaksi kiloa on tullut lisääkin, jotka olen valmis hyväksymään mukisematta. Eivät tulleet yllätyksenä, täysin ansaittuja. En edes pode niistä katumusta.

Tiedän, että ne kyllä lähtevät melko helposti, kun ihan tosissani alan taas tsemppaamaan ja niitä työstämään. Osa luultavasti taas ihan nestettäkin, johon päätee sananparsi easy comes, easy goes 🤷🏼‍♀️ – turha ihan liikaa hermostuakaan.

Nyt tympii, pännii ja väsyttää. Ihan vain siis noin yleensä tämä pimeä, kylmä vuodenaika tökkii ja meinaa koetella elämänhalua, lisää ja pahentaa masennusoireilua.

Se nyt on, mitä on eikä sille mitään voi enkä ole ainut, joka siitä kärsii. Tämän tiedän. Turha sitä sen enempää kirota ja siitä valitella.

Tässä kohtaa vain teen suosiolla päätöksen, että paitsi puren hammasta, yritän myös tehdä oloni mahdollisimman mukavaksi:
painoa on paljon kivempi ja helpompi pudotella pois, kun auringosta saa virtaa ja ulkona voi taas ihan ilokseen liikkua!

Kyllä tiedän osan ihmisistä nauttivan ulkoilusta tähänkin aikaan vuodesta, ulkoilevat päivittäin vapaaehtoisesti ja ilolla, en vain kuulu heihin. Lähinnä uloslähtö aiheuttaa ketutusta näinä päivinä lukuunottamatta joitakin harvoja kauniita päiviä tai lähinnä yksittäisiä hetkiä, kun ulkona on ihan mukavaa.🦊

Nyt ei jaksa eikä huvita ottaa paineita painosta tai ravata vaa’alla ja raportoida siitä. Onneksi minun ei tarvitsekaan. Jos tämä projekti alkaa rasittaa, tympiä ja ahdistaa, voin pistää sen jäihin. Yhtälailla minun ei TARVITSE myöskään olla aktiivinen somessa, jos tuntuu, ettei jaksa tai huvita. Tämä on ollut vapauttava oivallus!

Näinä päivinä nautin lähinnä käsitöistä ja uuden kodin laitosta ja keskityn niihin. Ne tuottavat iloa ja niitä kohtaan on säilynyt into, siksi ne ovat asiat, joihin juuri nyt käytän aikaani töiden ja perusarjen pyörittämisen ohessa.

Otollisempia aikoja odotellessa! 💗

Eipähän tässä välissä paljon mikään ole muuttunutkaan.

Toki kevät on ihan aavistuksen pidemmällä ja tässä on päästy todistamaan muutamaa ihmeen kaunista ja lämpöistä päivää. Ne kyllä näkyvät ja tuntuvat heti olossa ja jaksamisessa ihanasti!

Hetkittäin saatankin tuntea oloni suht energiseksi ja mieliala selkeästi kohoaa. Varhaiset arkiaamut ovat kuitenkin vielä kovin vaikeita. Välillä tuntuu, että elimistöni jokaisella solullaan vastustaa niitä. Tänäänkin olisi tehnyt mieleni vain parkua. Sen teinkin – sisäisesti.

Herkkuperseilyt hiipuivat itsekseen. Muutaman päivän meni herkuttelut melko överiksi, mutta tilanne siitä tasaantui pian omalla painollaan. Oikeastaan mitään en ole joutunut itseltäni kieltämään. Hölmöstä syömisestä seurasi pian epämukava, äklö olo, joka taas saakin minut jatkossa karttamaan niitä sen olon aiheuttajia.

Kun syömiset hoitaa fiksusti, on yksinkertaisesti parempi olla! Syy-seuraus-yhteys on siinä selkeä ja palauttelee minut automaatiolla ”ruotuun”, vaikken itseltäni lähtökohtaisesti asioita kieltäisikään ja vastustelisi mielitekoja.

Mitä oikeasti haluaisin syödä ja mitä minun kannattaisi syödä eivät olekaan välttämättä enää kaksi aivan eri asiaa!

Vaikka olo on taas vähän miellyttävämpi ja keveämpi, en silti ole valmis ihan vielä palaamaan vaa’an tuomittavaksi. Olkoot paino nyt, mitä ikinä on. Tässä vaiheessa keskityn vain olooni. Se, että tuntuu ihan hyvältä, saa nyt luvan riittää.

Vaaka, minua ei nyt kiinnosta, mitä sinulla on kerrottavaa!