Lopulta hiljaisuudesta kuului pieni vaikerrus

…ja niin alkavan kesän myötä vihdoin palauduin kuin palauduinkin takaisin taas elävien kirjoihin!

Talvi. Talvi itsessään…

…joka helvetin kerta se on minulle yksi henkinen kuolema tai vähintään kooma. Jälleen kerran se on selätetty. Tähän talveen liittyi lisäksi paljon muutakin. Oli asunnon myyminen ja ostaminen ja lopulta muutto joulun alla, kaikki siihen liittyvä. Jo pelkkä muutokseen sopeutuminen aiheutti kipuilua, vaikka se oli kiva, toivottu ja itse valittu muutos. Siltikin.

Sitten tietysti korona ja sen tuomat rajoitukset.

Kaikki tämä yhdessä otti koville ja siirryin säästöliekille. Moni asia jäi lähinnä odottamaan otollisempaa aikaa, blogi ollen vain yksi näistä.

Niinpä siis soin ja otin itselleni aikaa…

…eikä vain juuri riittävästi, että vähän tuntuu paremmalta ja jotenkin jaksaa ja pystyy taas, vaan kunnolla. Otin tarpeeksi aikaa – ja sitten vielä vähän päällekin.

En ole ihan vasta juuri elävien kirjoihin jotenkin palautunut, olen ollut sitä jo tovin.

Nyt elämä oikeasti taas todella maistuu! Osaan ja jaksan intoilla asioista, tahdon ja jaksan tehdä asioita, suunnitella, järkkäillä, kehitellä, fiilistellä, inspiroitua… I’m back!!

Tätä olen odottanut kaiken tämän ajan!

Asiat eivät kohdallani ole olleet todellakaan mitenkään huonosti enkä ole ollut edes onneton: olen ollut varsin onnellinen, mutta samaan aikaan kuitenkin jotenkin liian loppu kyetäkseni nauttimaan kunnolla oikein mistään. Nyt olen palautunut, ja olenkin aivan fiiliksissä elämästäni, elämäntilanteestani, meidän uudesta, ihanasta kodista, tulevaisuudesta – kaikesta!

Tiesin, että olisin: en vain kyennyt oikein tuntemaan sitä. Nyt vasta oikeastaan ihan hiljattain olen alkanut kunnolla nauttimaan tästä uudesta kodista ja oikein fiilistelen sitä! Meillä on niin kiva pikku koti ja pihakin ja siitä tulee koko ajan vain parempi ! Ja kesäkin vielä! <3

Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Elämä on ihanaa!

…kunnes lopulta taas väistämätön talvi. Noh, murehditaan sitä sitten syksyllä. Kesä on liian arvokasta aikaa haaskattavaksi ja tuhlattavaksi murehtimiseen!

Olen kieltämättä aika onneton bloginpitäjä.

Kesäisin täällä on kovin hiljaista, koska olen liian kiireinen elämisen kanssa ja talvella melkein yhtä hiljaista, koska olen aivan liian kuollut.

Lopettaisinko koko blogin tai tekisinkö sen suhteen joitakin muutoksia; se on edelleen harkinnan piirissä.

Antaako tämä blogi minulle mitään? Antaako riittävästi vs kuinka paljon se vaatii? Antaako tämä kelleen muulle yhtään mitään vai siirtyisinkö pitämään ennemmin vain yksityistä päiväkirjaa?

Jääkööt nämä mietintään. Juuri nyt tuntuu, että pää ylikuumenee kaikesta pohtimisesta. Ja minä kun tahtoisin nyt vain olla, mennä ja nauttia! Ottaa kaiken irti.

Instagram kulkee huomattavasti luontevammin minulla menossa ja arjessa mukana. Siihen verraten blogin ylläpitäminen on jokseenkin työlästä ja aikaavievää.

Operaatio ”kevyempi huominen”

– siis ylipainonpudotusta tarkoitan – jatkuu. Nähtäväksi jää, saanko aikaiseksi tuottaa sisältöä siitä blogin puolelle asti, instaan nyt ainakin: @tanjantavalla_blogi

Heissulivei!

-Tanja