Miesflunssa – naiselle uhka vai mahdollisuus?

Tutkimukset osoittavat: miehen flunssa voi todellakin olla vastaavaa naisen flunssaa oireiltaan rajumpi

Ihan ensimmäisenä, kun aloin miettimään aihettani miesflunssaa, kirjasin itselleni muistiinpanoihin mietteet voisiko miesten ja naisten fysiologisilla eroavaisuuksilla olla vaikutusta asiaan? Onko miehen ja naisen flunssa ylipäätänsä suoraan vertailukelpoista keskenään? Ilmenevätkö oireet molemmilla sukupuolilla tismalleen samalla tavoin vai olisiko tässä kenties eroja?

Mielestäni nämä kysymykset ovat varsin relevantteja ja jotain, mikä olisi syytä ottaa huomioon ennen kuin aletaan syytellä miespotilaita liioittelusta ja vähätellä heidän flunssaoireitaan.

Sitä voisi helposti ajatella, että flunssa on aina flunssa ja jokaiselle samanlainen. Tämä nyt ei kuitenkaan pidä aivan välttämättä paikkaansa.

Alan etsiä aiheesta tietoa, ja pian minulle selviää, että nykytutkimukset todellakin tukevat teoriaani flunssaoireiden rankkuuden eroista miesten ja naisten välillä. On esitetty, että hormoneilla olisi osansa tässäkin asiassa.

Hiirillä tehdyt kokeet osoittavat, että uroshiirillä on naaraita heikompi immuunijärjestelmä. Tämän on esitetty johtuvan urosten korkeammasta testosteronitasosta. Testosteroni hillitsee immuunijärjestelmää, siinä missä naisten estrogeeni tehostaa immuunijärjestelmää. Tämä tekee miehistä alttiimpia hengitysinfektioille ja tämä tekee miesten flunssaoireista usein myös vaikeampia.

Minä flunssassa vs poikaystävä flunssassa

Tämä tutkimuksen päätelmä kuulostaa varsin loogiselta minusta. Omat havaintoni elävästä elämästä ovat saman suuntaisia kuin hiirikokeissa: omaa kumppaniani vaivasi esimerkiksi tämä flunssapöpö, joka veti äkkiä vuoteen omaksi ja häneltä vei siitä aikaa myös toipua. Jossain kohtaa huomasin sitten omalla kohdallani oirelua. Oireet olivat saman suuntaisia kuin hänen flunssansa alkuoireet olivat olleet. Ajattelin, että jahas, nyt taitaa olla minun vuoroni.

Sen sijaan, että oireet olisivat pahentuneet ja lisääntyneet, seuraavana aamuna ne kuitenkin väistyivät eikä taudista ollut kohdallani enää tietoakaan. Pöpö siis yritti iskeä, mutta immuunijärjestelmäni taklasi sen alkuunsa. Selvisin avopuolison vuoteen omaksi vetämästä flunssapaholaisesta itse vain päivän kestäneillä oireilla, jotka sisälsivät sellaista pientä tukkoisuutta, kurkun karheutta ja kirvelyä ja huteraa oloa, sellaista että ajatukset ei oikein kulje ja ”päässä vippaa”.

Meidän välillämme vallitsee kuitenkin tämä luottamus ja arvostus. Siispä, kun toinen sanoo olevansa kipeä, minä kyllä uskon hänen olevan kipeä ja juuri niin kipeä, kuin hän vakuuttaa olevansa. Niin yksinkertaista. En minä ole silloin ensimmäisenä epäilemässä, kyseenalaistamassa ja vähättelemässä hänen tilaansa. Miksi olisin?

En ylipäätänsäkään kannata elämässä sellaista turhaa vertailua. Jo pelkästään yksilöllisetkin erot saavat aikaan sen, että vertailu on monesti hedelmätöntä ja hölmöä ja joku tuntee olonsa vertailun seurauksena huonommaksi tai heikommaksi tai yksinkertaisesti jää vain ilman ymmärrystä.

Ne kuuluisat miesflunssavitsit

Palataan kuitenkin tähän miesflunssaan, josta vitsejä piisaa.

Tulkintahan tuntuu olevan:

”jos naiselle tulee tuo sama flunssapahanen, nainenpa ei tee siitä isoakaan numeroa ja heittäydy säälimään itseään, vaan jatkaa arjentoimia melkeinpä normaaliin tapaan”.

Olen nähnyt tästä humoristisen netissä kiertävän videonkin nainen flunssassa vs mies flunssassa. Näitähän on varmasti useampiakin ja myös meemejä aiheesta piisaa. Päällimmäinen tunne ja asenne miesflunssasta puhuttaessa tuntuu olevan naisille huvittuneisuus.

Minusta huvittuneisuuttakin on kuitenkin monenlaista. Huvittuneisuus voi olla aivan lempeääkin: sen ei tarvitse olla vähättelevää silmienpyörittelyä tai sisältää ärtymystä.

Miksi miesflunssa voi raivostuttaa naista

Puhutaanpa sitten hetki niistä miesflunssan herättämistä mahdollisista ärsytyksen tunteista. Ne voisivat olla vaikka sanotaan nyt tämän tyyppisiä:

Tapaus 1 ”Voi herran jestas, mies! RYHDISTÄYDY! Enhän mäkään heittäydy aivan avuttomaksi, kun olen hiukan kipeä!”

Tapaus 2 ”Ei mulla vaan ole varaa tuohon luksukseen, että voisi alkaa säälittelemään itteään ja antaa maailman pysähtyä heti, kun joku pöpö vähän vaivaa! Jos töihin en kykenekään lähtemään, sitten on katsos vielä kotityöt ja lapset ja haluatko listan vielä mitä muuta! Kuules, mulla on jo kolme lasta, älä kehtaa sinä heittäytyä siinä neljänneksi!”

Ensimmäinen esimerkki ainakin tuntuu olettavan miehen flunssan ja naisen flunssan olevan fyysisesti nimenomaan täysin sama asia ja suoraan verrannollinen. Oma asiantuntemus ei yksinkertaisesti riitä tässä kohtaa ottamaan kantaa suuntaan tai toiseen. Omat kokemukset, tunne ja ns ”kutina” asiasta on, että miehen flunssa ja naisen flunssa eivät ole välttämättä suoraan verrannollisia keskenään. Ei sittenkään, vaikka kyseessä olisi sama pöpö.

Asiasta on myös tehty tosiaan tieteellistä tutkimusta, joka vahvistaisi ajatukseni siitä, että kyse ei ole vain päättämisestä ja asennoitumisesta, vaan miehille flunssan oireet voivat todellakin tulla rajumpina.

Toisen esimerkin tapauksesta luen valtavaa stressiä ja uupumista siinä perheen yhteisessä arjessa. Kuulostaa siltä, että naisella olisi valmiiksi turhan paljon harteillaan, hän on loppuunpalanut ja huumori on vähissä. Mahtavatko kotityöt ja muut velvollisuudet jakautua aivan tasaisesti?

Ilmi kävi myös ainakin toisessa esimerkissä, että tilanteen ollessa tosinpäin, nainen ei itse todellakaan saa keskittyä sairaana vain sairastamaan, lepäämään ja toipumaan. Voitko odottaa toisen suovan sinulle sellaista, mitä et hänelle itse suo ja mahdollista tarvittaessa siinä käänteisessä tilanteessa?

Miehenä sinun ei tule koskaan sekoittaa äidin rakkautta parisuhteen rakkauteen. Äidin rakkaus on usein ehdotonta. Muistuttaisin, että vaimon tai naisystävän sinua kohtaan tuntema rakkaus ei välttämättä ole samalla tapaa ehdotonta. Ei minun ainakaan ole. Itse asiassa sen voin sanoa, etten perseilyä alkaisi katsella alkuunkaan. Kohtelen rakastani hyvin, mutta ihan samalla tapaa minuakin täytyy suhteessa kohdella hyvin. Rakkaus ja arvostus parisuhteessa täytyy ansaita. Romanttinen rakkaus ei ole itsestäänselviö eikä sitä koskaan tulisi sellaisena pitää. Jos et arvosta naistasi ja hänen rakkauttaan, sen hyvinkin voit menettää.

Mikä miehen flunssassa sitten on hassua?

Nämä miesflunssavitsit yleensä kumpuavat naisten ja miesten vastakkainasettelusta flunssatilanteessa, ja usein kyseen esitetään olevan vain asenteesta.

No, jos mietitään asiaa sitten sillä uskomuksella, että kyse on todellakin tässä puhtaasti vain asenne-erosta ja päätöksestä. Siis, että tässä samanlaisessa flunssatilanteessa sitä nyt joko uhriutuu tai ei uhriudu – ja miehet ilmeisesti tykkää uhriutua.

Ensinnäkin haluan sanoa, että kyllä: tämän tyyppistä ”miesflunssaa” todistaneena voin sanoa, että kyllä miesflunssa minuakin huvittaa. Omalla kumppanilla on nimittäin ainakin sellaiset miesflunssat, että oksat pois!

Tällä tarkoitan nyt sitä, että tuosta kohdalle osuneesta todellisesta flunssatilanteesta jollain tapaa otetaan kyllä täällä kaikki irti. Ehkäpä välillä on ollut jotain pientä sympatian kalasteluakin havaittavissa. Ja tämä taas herättää kyllä lievää huvittuneisuutta minussa, mutta huvittuneisuuteni on tosiaan täysin lempeää ja hyväksyvää. Saatan siis hymyillä itsekseni, mutta suon toiselle sen heittäytymisen vähän raasuksikin miesflunssan kouriin. Suon hänelle silloin sitä vähän ehkä erityistäkin ymmärrystä, sympatiaa ja hoivaa. Siis näitä asioita, joita hän sillä hetkellä tuntuu minulta kaipaavan.

Miesflunssaan suhtautumiseen vaikuttavat tekijät suhteessa

Minun suhtautumiseeni omaan kumppaniin tuossa flunssatilanteessa vaikuttaa toki moni tekijä, kuten elämäntilanne ja yleiset asetelmat meidän välisessämme suhteessa ja arjen hommien jakamisessa. Toki myös kasvatus ja opitut toimintamallit varmasti vaikuttavat. Ja sen lisäksi joku tahtoo varmasti lisätä tähän väliin kiva sulle, Tanja. Sulla ei olekaan lapsia!

Aivan totta. Meillä ei ole lapsia. Se on todellakin eri asia täällä heittäytyä flunssassa hoivattavaksi reppanaksi, mitä se olisi lapsiperheen härdellin keskellä. Että sellaisessa tietynlaisessa tilanteessa ”nyt hei ryhdistäydy vähän!” voisi omastakin suusta lipsahtaa. Ehkäpä siinä olisi silloin pointtiakin.

Eli ei, en varmasti siitä huvittuisi itsekään, jos mies heittäytyisi lapseksi lapsien joukkoon. Kylläpä sellainen suututtaisikin!

Ainut syy, miksi uskallan jälkikasvun hankkimista edes tosissani ajatella, on se, että rinnallani on tämä hieno mies, jonka kanssa kotitöitä aina jaetaan. Jos tilanne olisi täällä toisenlainen ja kaikki aina yksin minun niskoilla, suhtautumiseni kumppanin miesflunssiinkin olisi äkkiä varmasti hiukan toisenlainen.

Jos olisin jatkuvasti se meidän ainut arjensankari, varsin uupunut ja stressaantunut tässä tilanteessani, eipä varmaan jaksaisi miesflunssat lempeästi huvittaa, kun ensimmäinen tunne olisi oikeasti se kasvava vitutus toisen käytöksestä. Saatan tämän kuvitella. Toisaalta taas enpä kyllä hyvin pitkään sellaista miestä alkaisi katselemaankaan. Kiitos ei ja hei hei.

Mutta oma kumppanini on kyllä todellakin meillä se arjen sankari! Olenhan minäkin varmasti joskus, mutta niin on kyllä hänkin. Ihan ehdottomasti. Niin on reipas ja avulias ja toimelias normaalisti, että herran jestas sen kerran, kun tuo potee flunssaa, suotakoon hänelle se, että vähän ehkä heittäytyy tällaiseksi ”voi minua! Kato, oon tässä niin raukkaparkana, niin niin huonona ja kurjana. Hoivaisitko mua?” Hän siis todellakin sen tekee ja sanottakoon tämä: hän tekee sen hyvin!

Äidit voivat pilata lapsensa niin monella tavalla. Pojan voi todellakin paapoa aivan piloille. Luojan kiitos minun anoppini ei ole kuitenkaan Matsia paaponut piloille, vaan kasvattanut hänestä tämän upean, reippaan, avuliaan ja omatoimisen miehen.

Kumppanini erinomaisesta kyvystä heittäytyä kipeänä aivan raasuksi saatan kyllä päätellä, että anoppi on varmasti hellästi hoivannut aina poikaansa ja vielä sitten aivan erityisellä tavalla hänen sairastaessaan.

Tämä taas on varmasti tuntunut hoivan vastaanottajasta mukavalta. Vannon, että tämä mies osaa anoa nyt minulta sairastaessaan tuota samaa hoivaa niin kuin koiranpentu vain toivomaansa anoo!

Kun suhde on tasavertainen ja reilu, voin sen pienen mukavuudenhalunkin kumppanilleni ajoittain suoda

Sen kerran, kun toinen nyt ylipäätään on kipeä, miksi en voisi suoda hemmottelua ja hoivaa? Mieheni ei useinkaan heittäydy avuttomaksi eikä tällä tapaa tarvitsevaksi (eng. needy). Sen yhden hetken siinä yhdessä tilanteessa hän on vähän kuin se lapsi taas, joka toivoo ja odottaa osakseen hieman sitä sellaista lempeää naisellista hoivaa. Toinen on siis hieman mukavuudenhaluinen tilanteessa, jossa tuntee olonsa muuten varsin epämukavaksi ja kurjaksi. Onko tämä nyt sitten tuomittava rikos?

Osana tätä meidän kokonaisuutta en lainkaan koe, että tämä tekisi toisesta hemmoteltua mammanpoikaa, jolta olisi mennyt ohi tämä olennainen huomio, että minä nyt en todellakaan ole hänen äitinsä. Sen hän kyllä tietää.

Näen siis naisena tällaisessa miesflunssassa ehdottomasti mahdollisuuden uhkan sijaan: sen kerran kuin sankari on heikkona ja minulta jotain kaipaa ja tarvitsee, vaikka vähän jotain tällaista ns erityiskohtelua, toki hän sen saa ja oikeastaan on ihan ilo päästä se hänelle antamaan ja suomaan. Kutsukoon joku sitten hyysäykseksi.

Toki tällaisten asioiden täytyy toimia molemmin puolin. Saanko minä häneltä samalla tavalla sitten hoivaa ja eräänlaista erityiskohtelua, kun olen flunssainen? En tiedä. En seurustelumme aikana ole ollut todella kipeänä. Uskon, että tilanteen vaatiessa ja tarvittaessa kyllä Mats minusta huolta pitäisi. Luotan, että hän tarvittaessa helpottaisi arjentaakkaani vielä entisestään, jotta saisin levätä. Tämä riittää minulle.

Mutta saanko takaisin häneltä täysin saman ja ihan samassa muodossa, mitä itse olen valmis antamaan? Sitä sellaista lempeää, hellää, naisellista hoivaa, hemmottelua ja hyysäystä, kun olen ”pipi”?

Ei, enpä usko saavani sitä välttämättä Matsilta – enkä tarvitsekaan. Sen sijaan saan eräänlaista miehellistä huolenpitoa, joka taas saa naisen tuntemaan olonsa hyväksi ja turvalliseksi. Saan sitä myös aivan normaaliarjesamme.

Huomioonottaminen nyt on aina huomioonottamista. Huomaavaisuushan ei ole vain naisellinen piirre (Luojan kiitos!). Vastuunottaminen ei ole vain naisellinen piirre. Arjensankaruus ei ole naisen yksinoikeus tai vain naisen rooli. Ei täällä meillä ainakaan. Saan olla enemmän kuin usein avuton nainen ja Mats pääsee rientämään hätiin ja pelastamaan tilanteen jollain lukuisista omista vahvuuksistaan ja hienoista piirteistään.

Muistathan, että jokainen on erilainen

Hoivavietin katsotaan olevan useimmin naisellinen ominaisuus, vaikka tasa-arvoon, tasavertaisuuteen ja vapaisiin rooleihin perinteisten sukupuoliroolien sijaan uskonkin. Yksilöllisiä erojakin aina löytyy tietysti. Minä uskoakseni olen yksilönäkin luontaisesti melkoinen hoivaaja, niin sellaisen roolin ottaminenhan sopii minulle.

Miesten on kuitenkin syytä muistaa, että kaikki naiset eivät ole hoivaajia. On naisia, jotka loistavat miesten valtaamilla aloilla. On kovia bisnesnaisia, joiden erityisiin vahvuuksiin (tai mielenkiinnonkohteisiin) ei välttämättä kuulu kotityöt kuten siivoaminen, ruuanlaitto ja leipominen, vaan he loistavat ihan muualla. On naisia, joilla hoivavietti ei ole vahva. Kaikki eivät koskaan halua edes äidiksi. Se vain ei ole kaikille se juttu.

Ja samahan pätee ehdottomasti toisinpäin. Joku mies voi aivan loistaa koti-isänä ja saada siinä tehtävässä todellisen täyttymyksen. Mikäpä siihen ideaalimpi kumppani kuin se uraa uurtava bisnesnainen!

Mielestäni hyvässä, toimivassa ja tasapainoisessa suhteessa molemmat pääsevät vuorollaan loistamaan, pelastamaan päivän, pelastamaan tilanteita ja olemaan se arjensankari. Ja tämän he tekevät aina niillä omilla vahvuuksillaan.

Harva meistä on hyvä kaikessa tai taipuvainen kaikkeen. Oma mieheni on siitä ihmeellinen, että välillä oikeasti tuntuu siltä, että onko mitään, mitä hän ei osaa! Mutta onneksi on vielä sentään asioita, joissa minä saan olla parempi tai jotka tulevat minulta paljon luontaisemmin ja omien taipumuksieni mukaisesti. Melkein jokainen taipumushan on jollain tapaa käännettävissä omaksi vahvuudeksi.

Kaikilla meillä on myös puutteemme ja silloin on maailman parasta, jos rinnalta sattuu löytymään kumppani, jolla on vahvuudet siellä, missä sinulla taas ei ole.

 

Kuvat: Pixabay; stevepb

Rakkaudella Tanja

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *