Otos arjestani

Aamupäivä

Herään varttia vailla kahdeksan kännykän herätyksenä toimivaan Pasila-sarjan tunnaribiisiin. Liikahdan sängyssä. Minun ymmärretään olevan hereillä. Siitä hetkestä kissani Damien maukuu vaativana ruokaansa ja pyörii kiihkeästi jaloissani, kunnes ruoka on kupissa. Sitten laskeutuu rauha.

Kiskon vaatteet päälleni häthätää. Yleensä aamuni ovat mukavan kiireettömiä (sen jälkeen, kun Dami on ruokittu) ja kaikelle voi ottaa aikaa, mutta ei tänään. Nyt on kiire.

Kaappaan ulkovälinevarastosta fillarini ja hyppään pyörän satulaan. Siitä ehkä kymmenen minuuttia myöhemmin olen Kirkkonummen keskustassa ja terveysasemalla. Torstaisin täällä annetaan rokotuksia ajanvarauksetta klo 8-9. Olen tullut pistättämään ensimmäisen piston kolmen sarjasta hepatiitti A- ja B-yhdistelmärokotetta, ihan näin lähestyvää Thaimaan matkaamme silmällä pitäen. Pian koittaakin vuoroni.

”Olen loppuvaiheen opiskelija” nuori nainen ilmoittaa.”Saanko pistää?”

No voi paska. 

”Totta kai” vastaan hymyillen . Täytyyhän niiden saada harjoitella, ajattelen. Mutta mitä, jos se on ihan tunari?

Nainen tuikkaa piikin olkapään lihakseen. Hän ei ole tunari, mutta hitto vie hetken aikaa kirvelee silti niin maan perkeleesti! Onneksi kuitenkin vain lyhyen tovin.

Terveyskeskuksesta suuntaan läheiseen kahvilaan aamupalalle. Nautin sämpylän ja keksin latten kanssa fiilistellen paikallisen kahvilamme Cleopatran mukavaa tunnelmaa.

Seuraavaksi poljen Finnsbackaan, missä vanhan navetan tiloihin on kunnostettu tila kansalaisopiston käyttöön. Torstai klo 9.45 – 12.45, se on perinteisesti minulla aikaa savitöille.

Töitä tarjolla

Leikittyäni aikani lasitteiden kanssa suuntaan keramiikkakurssilta takaisin kotiin. Olen umpijäässä ja ryömin peiton alle. Tuumaan ottavani päiväunet.

Heräilen tunnin päikkäreiltä. Työnantajani Hanna laittaa viestiä ja tarjoaa ylimääräistä vuoroa iltatyövuoroni jatkoksi.

Tietysti 16-tuntinen tuplatyövuoro voi kuulostaa hurjalta, mutta nykyisessä pestissäni se ei sitä ole: yöllä töissä voi nukkua ja homma on enimmikseen muutenkin hyvin rentoa ja leppoisaa. Suostun extravuoroon oitis. Ylityöt ovat aina tervetulleita. Palkkioksi pomo lupaa, että voidaan tilata illalla kiinalaista hänen piikkiinsä.

Todellisuudesta toiseen

Keitän kahvia. Kahvikupposen kera istahdan hetkeksi tietokoneelle pelaamaan suurta addiktioni kohdetta the Sims 4:sta lisäosineen. Pelissäni seikkailevat tällä hetkellä the Big Bang Theorystä tutut hahmot. Hetken ehdin sisustaa Raj Koothrappalin ja yorkshirenterrieri Cinnamonin asuntoa. Sitten onkin aika rientää bussille – todellisuus kutsuu. Nappaan keittimestä loput kahvit mukaan termosmukiin.

Pyörin upeassa studioasunnossa tyköistuvassa, punaisessa mekossa, jonka syvään uurrettu kaula-aukko korostaa ihanasti kurvikasta vartaloani. Lemmikki-jaguaari tassuttelee luokseni.

Tässä todellisuudessa olen kuitenkin bussissa matkalla Matinkylään, mutta ajanvietoksi olen kännykälläni kadonnut nyt siis toiseen virtuaalitodellisuuteen: Avakin Life on ihan hauskanoloinen virtuaalimaailma mobiilipelin muodossa.

Törmäsin tähän oikeastaan sattumalta muutama päivä sitten, kun olin ottanut kokeiluun the Sims mobilen. Pian totesin pelin aika onnettomaksi tapaukseksi. Tietenkään en ollut odottanutkaan sen vetävän vertoja tietokone-Simsille, mutta tämä oli jo surkea esitys!

Tämä mobiilisovitus nyt ei ollut the Simsiä nähnytkään! Kaiketi se olisi voinut olla ihan ok, tällainen perinteinen, leppoisa peli, missä level upataan juttuja ja sillä saa avattua uusia juttuja ja sitä rataa. Kyseisen pelin suola nähdäkseni oli nimenomaan se, että pääsee ehostamaan siminsä kotia ja kasvattamaan sitä hiljalleen.

Se vain olisi tapahtunut aivan liian hiljalleen. Pelissä huonekalujen lisääminen ja kodin tuunaaminen on käytännössä tehty mahdottomaksi käyttämättä siihen oikeaa rahaa. Tämä oli ehdottomasti häiritsevintä, niinpä tuttavuus jäi lyhyeksi.

Ihan uteliaisuudesta päätin sitten kuitenkin kokeilla tätä Avakinia, jolla näytti olevan kohtuu hyvät arvostelut ja jota saman tyyppiseksi peliksi mainostettiin. Oli tämä ehdottomasti ainakin the Sims mobilea heittämällä parempi. Toistaiseksi tämä vaikuttaa ihan kelpo jutulta noin bussimatkojen ratoksi. Peli ei vaadi välttämättä rahaa tai järjetöntä aktivisuutta, että jotain saa aikaiseksi.

Bussi on saapunut Espoon Iso-Omenaan. Lähden lampsimaan Hannalle. Kävelymatkalla iskee spontaani ajatus tästä blogipostauksesta ja pysähdyn nappaamaan pikaisen selfien.

Saavun töihin, elikkä siis avustamani Hannan asunnolle. Olen hieman etuajassa. Virallisesti työpäiväni alkaa klo 16.

Hanna on ilmeisesti taistellut gradunsa kanssa jo pidemmän tovin ja aivan valmis lopettamaan tältä päivältä. Tilaamme Kung Food Pandasta Foodoran kautta dynamiittikanaa riisillä sekä kevätkääryleitä. Ruokaa odotellessa kirjoitan valtaosan tästä blogipostauksesta. Ruoka saapuu. Syödessämme katselen läppäriltäni Bates Motelia Netflixistä Hannan lukiessa kirjaa.

Ja tällaista tämä hyvin pitkälti juuri onkin, leppoisaa hommaa, kuten sanoin. Ja  melko leppoisaa elämää, voidaan sanoa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *