Ideat joulun parhaisiin lahjoihin

Tarkoitukseni oli julkaista tämä postaus paljon aikaisemmin, mutta elämä tuli väliin. Joulukuu on jo pitkällä ja monella lahjat varmaan ovatkin tässä vaiheessa aikalailla hankittuna. Tässä kuitenkin mietteitä ja ideoita avuksi niihin viime hetken lahjahankintoihin –  toisaalta taas postauksen voivat löytää myöhemmin myös tulevien joulujen lahjaideoita kaipailevat.

Mikä tekee hyvän lahjan?

Hyvä lahja on mielestäni sellainen, joka on lahjansaajalle sopiva ja mieluinen. Siitä on hänelle iloa ja hyötyä. Lahjan ei tule olla ristiriidassa lahjansaajan tyylin, maun, elämäntavan tai arvomaailman kanssa.

Hyvässä lahjassa on ajatusta. Siitä näkee, että siinä on otettu lahjansaaja huomioon ja se on tarkoitettu nimenomaan hänelle. Ihmiselle, joka tunnetusti on absolutisti, ei kannata lahjoittaa alkoholia tai vastaavasti ihminen, joka ei syö makeisia ollenkaan, ei luultavasti ihan valtavasti juuri siitä konvehtirasiasta myöskään saa iloa.

Tokihan tällaiset lahjat voi aina antaa tarvittaessa eteenpäin, mutta jos lahjan vastaanottaja päätyy laittamaan lahjan suoraan kiertoon, se on aika selvä merkki siitä, ettei lahja osunut kovinkaan nappiin juuri häntä ajatellen.

Sanonta kuuluu, ettei lahjahevosen suuhun auta katsoa – lahja on aina lahja ja siitä tulisi olla vain kiitollinen. Toisaalta, jos lahjasta ajatus uupuu armotta aivan kokonaan, mitä pointtia on sellaista lahjaa antaakaan, voidaan pohtia.

Hyvä lahja voi olla jotain sellaista, mitä toinen joka tapauksessa hankkisi muuten itse, kuten yksinkertaisimmillaan vaikka ihan paketti hänen mielikahviaan tai tavallisesti käyttämäänsä  (tai sitten sitä ylellisempää) deodoranttia tms: silloinhan tämä on pois hänen seuraavalta kauppalistaltaan ja hän voi käyttää sen rahan muuhun ja juuri, mihin itse katsoo parhaaksi!

Toisaalta hyvä lahja voi olla myös jotain sellaista, mitä toinen ei itse raaskisi itselleen hankkia, mutta tarvetta voisi ollakin.

Esimerkkinä viime jouluna annoin avopuolisolleni lahjaksi Ratian kylpytakin ja tohvelit: meillä on saunavuoro ja käymme siis taloyhtiön saunassa joka lauantai klo 21. Siitä huolimatta avokilla ei ollut kylpytakkia eikä hän sellaista olisi varmaan raaskinut itse ostaakaan. Aina saunan jälkeen hän siis häthätää kuivaili itsensä ja veti vaatteet vielä nihkeälle iholle siksi hetkeksi takaisin päällensä, että hipsittiin rapun läpi takaisin asuntoomme. Heti sen jälkeen taas riisuttiin ja käytiin yöpuulle. Uskon, että saunominen on nyt mukavampaa ja käytännöllisempää, kun saa vetää kylpytakin päälleen ja tohvelit jalkaansa saunaan mennessä ja saunasta lähtiessä. Lahja tuli siis ihan suoraan käyttöön ja tarpeeseen ja annoin sen hänen mukavuuttaan ajatellen.

Mitä paremmin toisen tuntee ja on mukana hänen arjessaan, sitä paremmin myös tapaa tietää, mitä hän tarvitsee ja mistä hän tykkää.

Itsetehdyt lahjat kertovat vaivannäöstä ja välittämisestä…

…varsinkin, kun niihin on selvästi panostettu. Itse olen esimerkiksi puurtanut tänä syksynä tehdäkseni mahdollisimmat monet villasukat pukinkonttiin – ja jokaiselle totta kai jollain tapaa näköisensä.

Toivelistalta takuulla osuvat lahjat

Takuulla osuvat lahjat tulevat toivelistalta. Kun lahja on valittu toivelistalta, sen kanssa on vaikea mennä pieleen. Minusta toivelistat lahjoille eivät ole ollenkaan huono idea. Silloin saa, mitä haluaa ja tarvitsee tai vastaavasti osaa antaa toiselle jotakin, mitä hän toivoo ja tarvitsee. Silloin kenenkään rahaa ei mene johonkin turhaan eikä tule myöskään rasitettua maapalloa turhaan.

Toivelistan jakamisen sijaan upea vaihtoehto on aloittaa oma varainkeruukampanja itse tärkeäksi kokemalleen hyväntekeväisyyshankkeelle. Kuka tahansa voi aloittaa tällaisen ja näiden perustaminen ja jakaminen on sosiaalisissa medioissa on tehty varsin helpoksi. Ehkäpä tänä vuonna pyydät tutuilta lahjojen sijaan pientä rahallista osallistumista aloittamaasi varainkeruukampajaan?

Vastuulliset lahjat

Vastuullisuutta on antaa lahja, joka tulee saajalleen käyttöön ja tarpeeseen. Se voi olla jotakin, mitä hän joka tapauksessa olisi hankittunut myöhemmin itse: näin lahjananto ei teetä ylimääräistä kulutusta, jota muuten ei olisi tapahtunut.

Maailma ei tarvitse enempää turhaa krääsää. Ympäristönäkökulmasta on suotavaa suosia aineettomia lahjoja aineellisten sijaan. Vastuullisuuden näkökulmasta samat säännöt pätee lahjanannossa kuin kuluttamisessa yleensäkin: ostakaamme enemmän palveluita kuin materiaa. Ostakaamme vain tarpeeseen. Aineeton lahja voi olla vaikka lahjakortti tai elämys. Aina sen ei tarvitse maksaa lahjanantajalle rahaakaan: voit vaikka joululahjaksi antaa kirjallisen lupauksen pestä ensi keväänä lahjansaajan ikkunat! Kukapa ei sellaisesta tarjouksesta ilahtuisi?

Lahjanannon sijaan voit osallistua pienellä lahjoituksella lahjansaajan perustamaan varainkeruukampanjaan.

Mikäli lahjansaaja ei ole aloittanut varainkeruukampanjaa, voit tehdä rahallisen lahjoituksen hänen puolestaan taholle, jonka uskot olevan lahjansaajalle tärkeä. Lahjan sijaan voit antaa vaikka itse askartelemasi kortin, jossa kerrot tästä lahjoituksestasi hänen puolestaan.

Yleispätevät lahjaideat

Ns. yleispätevät lahjaideat eivät ole kovin persoonnallisia, mutta toimivat silloinkin, kun lahjansaajaa ei tunne riittävän hyvin tietääkseen, mistä hän oikein tykkää tai mitä hän juuri tällä hetkellä tarvitsee. Toisinaan sellaisiakin ihmisiä haluamme kuitenkin jouluna jollain tapaa muistaa ja ilahduttaa. Päätin siis laatia idealistan näistä melko perinteisistä lahjoista, jotka toimivat monelle – ne eivät siis välttämättä ole kovin henkilökohtaisia lahjoja, vaan enemmänkin sellaisia, joista on iloa melkeinpä kenelle tahansa.

  • Raaputusarvat sopivat aikalailla jokaiselle
  • Viini-, viski-, konjakki- tai glögipullo esimerkiksi – ja nimenomaan näistä se oikea valinta juuri lahjansaajan omien mieltymysten mukaisesti – voi olla varsin tervetullut lahja. Tietenkään alkoholia ei sovi antaa alaikäisille tai muutenkaan ihmisille, jotka eivät alkoholia syystä tai toisesta käytä. Tässä on luonnollisesti syytä käyttää sitä kuuluisaa tervettä harkintakykyä.
  • Leffaliput ovat monesti mieluinen lahja erityisesti nuorille
  • Raha on sekin monesti mieluisa lahja (ja erityisesti nuorelle). Raha voi jonkun mielestä tuntua jotenkin mielikuvituksettomalta ja tympeältäkin lahjalta, mutta omasta mielestäni raha on aina melko hyvä lahja siinä mielessä, että sen voi kukin käyttää juuri parhaaksi kokemallaan tavalla. Sanotaan näin, että en koskaan pahastuisi, jos saisin kirjekuoressa rahaa ja mukana viestin ”Osta itsellesi jotain kivaa/mitä tarvitset. <3” Rahan antamisessakin voi olla sitä kaunista ajatusta ja rakkautta paljonkin. Joskus se on vain paras mahdollinen lahja – tai ainakin se varma valinta. Minusta se on aika ihanastikin ajateltu. Toki näkisin, että rahan antaminen on monesti vähän kysymys siitä, kuka antaa ja kenelle. Jos pienituloinen antaa paljon parempituloiselle lahjaksi rahaa, se on ehkä siinä vaiheessa vähän outo asetelma.
  • Erilaiset lahjakortit ja elämyslahjat mahdollistavat valinnan mukaan oikeastaan mitä vain ja niiden moninaisen laajasta tarjonnasta varmasti löytyy jokaiselle jotakin sopivaa, olkoon se sitten lahjakortti ruokakauppaan tai määrättyyn myymälään, ylellinen hemmotteluhoito, ravintolaillallinen tai huimapäiselle jotain vauhdikkaampaa menoa.
  • Herkkukorit ovat nekin mukavia antaa ja vastaanottaa. Herkkukoreja myydään valmiinakin, mutta viitsivä voi koota herkkukorin lahjaksi itse. Jos tietää, mitkä ovat lahjansaajan mieliherkkuja, silloin kori kannattaa ehdottomasti kasata itse pakaten täyteen nimenomaan niitä rakkaan omia henkilökohtaisia suosikkeja.

Martan joululahjamietteitä

Postaukseen haastattelin myös Hanna Bäckströmiä. Hän on työnantajani (olen siis lihassairaan Hannan henkilökohtainen avustaja), mutta myös martta neljännessä polvessa ja Soukan marttojen sihteeri.

Kävi ilmi, että meillä on hyvinkin samantyyppiset ajatukset, mitä tulee joululahjoihin ja siihen, mitä tulisi ottaa huomioon ja mikä tekee hyvän lahjan.

Hannalta pyysin vastaukset seuraaviin kysymyksiin.

Mikä mielestäsi tekee hyvän lahjan?

Lahjan tulee olla sellainen, että se tuottaa saajalleen iloa ja/tai hyötyä eikä se sodi hänen arvomaailmaa vastaan, esim. miksi antaa vegaanille hirvikivääriä?

Tuleeko mieleen vuosien varrelta joku vastaanottamasi lahja, joka oli erityisen mieluinen ja osui nappiin?

Vastaanottamani lahjat useinkin ovat mieluisia ja osuvat nappiin, sillä moni niistä on sellainen, jota olen nimenomaan toivonut. Erityisesti mieleen on jäänyt eräs nuoruuden joulu, jolloin olin käynyt juuri lonkkaleikkauksessa ja oli kiikun kaakun, viettäisinkö jouluni sairaalassa vaiko kotona – ehdottomasti paras joululahjahan oli päästä kotiin jouluksi ja perheen pariin!

Irtoaisiko sinulta lukijoille muutama marttamainen joululahjaidea?

Sanoisin, että noin yleensä kaikki itsetehty tai kotimaista työtä tukevat lahjat ja aineettomat lahjat, esim. lahjoitus lapsiperhetyöhön ym. Osoitteesta https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/ löytyy näihin paljon kivoja ideoita ja hyviä vaihtoehtoja!

Kuvat: Pixabay; Bru-nO & PhotoMIX-Company

Ihanaa joulun odotusta!

rakkaudella Tanja

Puheenaiheet Tapahtumat ja juhlat Ajattelin tänään Vastuullisuus

Takaisin ruotuun – painonpudottelu jatkuu

Viimeisetkin lehdet alkavat olla pudonneet ja ensilumikin on jo käynyt maassa. Aletaan jo hiljalleen elää niitä kammoksumani vuodenajan pimeitä, kylmiä ja sateisia päiviä. 

Samalla on myös aika jatkaa pitkään lykkäämääni painonpudotusrupeamaa. Mikä ankea ajoitus – nyt jos koskaan sitä noin vuodenajan suhteen kaipailee lohturuokaansa! Lohtu ja piristys täytyy tänä talvena hakea kuitenkin aivan muualta.

Painonpudotus on niitä asioita, joille ei koskaan löydy mitään täydellistä ajankohtaa, jos sellaista lähtee hakemaan. Se vain on otettava itseä niskasta kiinni ja aloitettava. Oman kokemukseni mukaan juurikin se aloittaminen on vaikeinta. Tekosyitä ja verukkeita lykätä aloittamista keksisi kyllä aina. Jossain vaiheessa niiden kehittäminen täytyy vain lopettaa.

Strategiani on pitää itseni kiireisenä, kehitellä itselle riittävästi mielekästä tekemistä, johon keskittyä – muuta kuin se herkuttelu. Tämän tekemisen tulee myös olla mieluiten ilmaista – tässä samaan aikaan säästetään rahaa myös kaamoksenpakoreissuun Thaimaahan.

Lähtöpaino ja tavoitteet

Lähtöpainoni oli nyt ryhdistäytymispäätöksen hetkellä 89,2 kg. Ihan alkuperäinen lähtöpainoni vuoden alussa joulun porsastelujen jäljiltä – ja samalla elämäni aallonpohja – oli 95,5 kg. Pituutta minulla on kuitenkin vain 162 cm.

85,5 kg on oleva eräänlainen välietappini: silloin on 10 kg kaikkinensa pudoteltu alkuvuoteen nähden ja saan lunastaa palkintoni poikaystävän tarjoaman pihviaterian ravintola Groteskissa!

Tuon välitavoitteen jälkeen homma jatkuu seuraavat – 5 kg ja vielä seuraavat – 5 kg. Tässä vaiheessa paino olisi sitten 75,5 kg ja jo huomattavan paljon terveemmällä tolalla.

Haaveena olisi painolukema 80 kg ensi maaliskuuhun ja lomareissuun mennessä. Tavoite on täysin realistinen, mutta se edellyttää toki sitä, että alan elää tosissani sen mukaisesti.

Lempeä aloitus

Kuluneet kolme viikkoa olen palautellut itseäni ruotuun melko lempeästi. Lihottavat sokeri- ja rasvaherkut on jätetty kokonaan pois. Minun kohdallani se tarkoittaa enimmikseen leivonnaisia. Suklaakin on ehdoton nou nou. Se vain on minulle ihan liian koukuttavaa!

”Jos jonkin syömistä on liian vaikea lopettaa ajoissa, ehkä parasta olla aloittamattakaan”

Suklaankaan kanssa mitään ongelmaa ei olisi, jos olisin niitä ihmisiä, jotka voivat satunnaisesti syödä konvehdin tai kaksi ja olla tyytyväisiä. Minut konvehti tai kaksi saa lähinnä vain pahalle tuulelle ja jään himoamaan lisää. Kymmenen Geisha-namia katoaisi suuhun tuosta noin vain ilman, että huomaisinkaan. Ja kun yksi sellainen sisältää sen suurinpiirtein 40 kcal, on selvää, että tilanteessani kyseessä on katastrofi, jos tällainen toiminta alkaa olla arkea. Minä kun saatoin helposti syödä suklaata vaikka sen koko levynkin eikä siitä tullut edes huono olo!

Näin ollen koen, että on tässä vaiheessa parempi vain pistää ne tietyt asiat, ne omat heikkoudet, ehdottomalle kieltolistalle. Jos jonkun asian syömistä on liian vaikea lopettaa ajoissa,kun sitä syömään aloittaa, ehkä parempi olla aloittamattakaan. Ainakin näin alkuun.

Raakasuklaata syön joskus pari palaa. Sen kanssa osaa jotenkin pysyä kohtuudessa. Jos alkaa tuntua, ettei pysty, jätän senkin ottamatta.

Kylläisyyttä vihanneksilla ja vedenjuonnilla,makeannälkä kuriin hedelmillä ja marjoilla

Niin tutkimukset kuin oman elämän havainnot vahvistavat riittävän vedenjuonnin tärkeyden. Pyrinkin juomaan sen 8 lasillista vettä päivässä (n. 2 l). Vedenjuonti auttaa tuntemaan itsensä kylläiseksi vähemmälläkin syömisellä ja myös jeesaa aineenvaihduntaa.

Kasvisten määrää ruokavaliossani olen lisännyt paljonkin. Paljon pyrin syömään niitä kypsentämättöminä saadakseni niistä kaiken hyvän irti.

Smoothie päivässä, jonka makeus tulee siis puhtaasti hedelmistä ja marjoista, on pitänyt sokerihimoni ihanasti loitolla – mieli ei ole tehnyt erityisemmin muuta makeaa!

Alkoholin jätin pois

Alkoholin olen jättänyt pois ja se pysyy pois ainakin jouluun asti. Ei sillä, että olisin mikään alkoholin suurkuluttaja. Enhän minä ole. Se vain on itselle helppo paikka jättää ylimääräiset kalorit ottamatta ja eurot kuluttamatta, että jättää pois viikonloppuviinin ja mahdolliset saunajuomat (tosin enimmikseen saunajuomavalintani on kyllä muutenkin ollut vesi).

Jos joku tarjoaa lasin viiniä, en lupaa kieltäytyä. Loppujen lopuksi se on kuitenkin niin vähäistä. 98 % siitä, mitä syön ja juon, on kuitenkin itse ostettu. Nyt vain jätän siis sellaiset turhat ja huonot syötävät ja juomat ostamatta ja sillä pääsen jo melko pitkälle.

Hiilihydraatteja kohtuudella

Hiilihydraatteja olen noin yleisesti pyrkinyt nauttimaan kohtuudella. Noin muutoin olen kyllä syönyt esim. viikonloppuisin, kun ruokaa laitetaan yhdessä kotona, sitä niin sanottua ihan normiruokaa ja järkevinä annoksina. En ole lähtenyt siis niuhottamaan siitä, että perunaa ei voi syödä, pastaa ei saa syödä, jne. Leipää en osta kotiin. Kylässä voin kahvipöydässä syödä tarjotun voileivän tai vaikka sen leivoksenkin.

Työn puolesta tulee ravattua Hannan avustajana niin marttojen, vammaisneuvoston kuin lihastautisyhdistyksenkin kokouksissa sekä lisäksi vielä erilaisten työ- ja ohjausryhmien kokouksissa. Näissä on yleensä tarjoilu, josta avustajakin pääsee osalliseksi. Monesti se on täytetty voileipä tai croisantti. Olen tullut siihen tulokseen, että on vain yksinkertaisesti paljon käytännöllisempää ja helpompaa – ja taloudellisestikin kannattavaa – ottaa vastaan tarjottu ilmainen ruoka kuin raahata mukana omia, hyvin vähäkalorisia eväitään. Tässäkin kohtaa pitää mielessä vain sen avainsanan: kohtuudella.

Testailua

Mitään sen kummempaa varsinaista dieettiä tai ohjelmaa en ole nyt tässä vielä seuraillutkaan. Näillä painoa on huvennut melkein kaksi kiloa. Nyt on lähinnä siis testailtu, mitä ja kuinka paljon se käytännössä tarkalleen ottaen minulta vaatii, että painoa putoilisi koko ajan tasaisesti hiljakseen.

Sen kuta kuinkin tiedänkin, mitä painon ylläpito minulta vaatii (siis se, miten voi syödä ja liikkua – tai olla liikkumatta, ilman että painoa alkaa kertyä sillä elämäntavalla lisää ja lihomista tapahtuu). Se sallii kokemukseni mukaan minulle jo melko paljonkin. Herkutellakin saa ihan kiitettävästi, mutta totta kai se kohtuus ja järki aina kaikessa.

Kuvassa ilmeisesti juonin myrkkyomenan kanssa Lumikin pään menoksi?! 😀

Liikunta

Työpäivinä ma-to minun tulee käveltyä automaattisesti n. 30 min/pvä. Torstaina vähän enemmänkin, kun pyöräilen tai kävelen työmatkojen lisäksi vielä kansalaisopiston keramiikan kurssille ja sieltä takaisin kotiin. Niihin päiviin en välttämättä lähtisi väkisin sovittamaan lisäliikuntaa ihan pakolla.

Sen sijaan pe-su ovat ne päivät, jolloin ei välttämättä tulekaan lähdettyä kuin autokyydillä ruokakauppaan, ja vaikka se Prisma toki iso onkin, noina päivinä jää helposti hyötyliikunnat saamatta. Niille päiville pitäisi kehitellä vähän jotain liikunnallista ohjelmaa. Tähän aikaan vuodesta se ei välttämättä ole minulle lenkkeily, sillä luontaisesti kartan ylimääräistä ulosmenoa ihan viimeiseen asti. Minusta ei ole järkeä pakottaa itseään tekemään mitään, mikä tuntuu aivan vastenmieliseltä ja tuottaa vitutusta.

Kuntosalilla käyminen on minulle helposti melkoista pakkopullaa sekin. Olen tällä hetkellä luopunut ajatuksesta, että saisin sen sovitettua arkeeni niin, että se olisi sujuva ja jotenkin mielekäs osa arkirutiineita. Joskus se oli sitä. Kirkkonummellakin olen kokeillut käydä kuntosalilla, mutta se ei oikein sitten toiminut. Siitä tuli pian minulle palvelu, josta lähinnä vain maksoi turhaan.

Jos kävisin salilla, kävisin luultavasti Matinkylässä eli työmatkan varrella ja ajoittaisin salilla käynnin ennen työvuoroni alkua (klo 16). Viikonloppuisin sinne asti ei varmasti tulisi kotoa raahauduttua – mutta eipä kyllä tullut tuonne meidän paikallisellekaan salille. Se ei vain oikein kolahtanut ja sitä paitsi talvella minun on sinne ikävä lähteä – kesällä taas viihtyy mieluummin ulkosalla kuin kuntosalilla hikoilemassa.

Helposti saliharrastusen kanssa käy niin, että pyörin siellä yksin hyvin eksyneen oloisena ja ihmettelen, mitä tässä oikein kannattaisi nyt tehdä. Se on sitten sellaista päätöntä ihme haahuilua. Personal traineria lähde tässä vaiheessa näillä tuloillani palkkaamaan. Loppujen lopuksi kotona tekemällä ja ihan vain omaa painoaan käyttämällä pääsee halutessaan varmasti jo aika pitkälle. Se iänikuinen pulma onkin vain, miten sitä tulisi kotona sitten ihan oikeasti tehneeksi!

Hormonitasapainoa tukeva ruokavalio kiinnostaa

Hormonitasapainoa tukevat ruoka-aineet kiinnostavat nyt erityisesti – vielä ihan erityisesti nimenomaan naisten hormonitasapainoa auttavat ruoka-aineet ja tällaiset luonnolliset keinot aktivoida aineenvaihduntaa. Näistä nyt lueskelen, haalin tietoa ja testailen, mutta en koe, että minulla olisi tässä kohtaa riittävästi tietoa aiheesta enempää vielä kirjoittaakseni.

Näinpä tämä talvi varmaan tulee kuta kuinkin menemään: parhaansa mukaan painoa pudotellessa ja koittaen tulla toimeen vähällä ja turhia tuhlailematta – maaliskuussa tämä sitten palkitaan kaukomatkalla!

Hyvinvointi Oma elämä Terveys Ajattelin tänään