Takaisin ruotuun – painonpudottelu jatkuu

Viimeisetkin lehdet alkavat olla pudonneet ja ensilumikin on jo käynyt maassa. Aletaan jo hiljalleen elää niitä kammoksumani vuodenajan pimeitä, kylmiä ja sateisia päiviä. 

Samalla on myös aika jatkaa pitkään lykkäämääni painonpudotusrupeamaa. Mikä ankea ajoitus – nyt jos koskaan sitä noin vuodenajan suhteen kaipailee lohturuokaansa! Lohtu ja piristys täytyy tänä talvena hakea kuitenkin aivan muualta.

Painonpudotus on niitä asioita, joille ei koskaan löydy mitään täydellistä ajankohtaa, jos sellaista lähtee hakemaan. Se vain on otettava itseä niskasta kiinni ja aloitettava. Oman kokemukseni mukaan juurikin se aloittaminen on vaikeinta. Tekosyitä ja verukkeita lykätä aloittamista keksisi kyllä aina. Jossain vaiheessa niiden kehittäminen täytyy vain lopettaa.

Strategiani on pitää itseni kiireisenä, kehitellä itselle riittävästi mielekästä tekemistä, johon keskittyä – muuta kuin se herkuttelu. Tämän tekemisen tulee myös olla mieluiten ilmaista – tässä samaan aikaan säästetään rahaa myös kaamoksenpakoreissuun Thaimaahan.

Lähtöpaino ja tavoitteet

Lähtöpainoni oli nyt ryhdistäytymispäätöksen hetkellä 89,2 kg. Ihan alkuperäinen lähtöpainoni vuoden alussa joulun porsastelujen jäljiltä – ja samalla elämäni aallonpohja – oli 95,5 kg. Pituutta minulla on kuitenkin vain 162 cm.

85,5 kg on oleva eräänlainen välietappini: silloin on 10 kg kaikkinensa pudoteltu alkuvuoteen nähden ja saan lunastaa palkintoni poikaystävän tarjoaman pihviaterian ravintola Groteskissa!

Tuon välitavoitteen jälkeen homma jatkuu seuraavat – 5 kg ja vielä seuraavat – 5 kg. Tässä vaiheessa paino olisi sitten 75,5 kg ja jo huomattavan paljon terveemmällä tolalla.

Haaveena olisi painolukema 80 kg ensi maaliskuuhun ja lomareissuun mennessä. Tavoite on täysin realistinen, mutta se edellyttää toki sitä, että alan elää tosissani sen mukaisesti.

Lempeä aloitus

Kuluneet kolme viikkoa olen palautellut itseäni ruotuun melko lempeästi. Lihottavat sokeri- ja rasvaherkut on jätetty kokonaan pois. Minun kohdallani se tarkoittaa enimmikseen leivonnaisia. Suklaakin on ehdoton nou nou. Se vain on minulle ihan liian koukuttavaa!

”Jos jonkin syömistä on liian vaikea lopettaa ajoissa, ehkä parasta olla aloittamattakaan”

Suklaankaan kanssa mitään ongelmaa ei olisi, jos olisin niitä ihmisiä, jotka voivat satunnaisesti syödä konvehdin tai kaksi ja olla tyytyväisiä. Minut konvehti tai kaksi saa lähinnä vain pahalle tuulelle ja jään himoamaan lisää. Kymmenen Geisha-namia katoaisi suuhun tuosta noin vain ilman, että huomaisinkaan. Ja kun yksi sellainen sisältää sen suurinpiirtein 40 kcal, on selvää, että tilanteessani kyseessä on katastrofi, jos tällainen toiminta alkaa olla arkea. Minä kun saatoin helposti syödä suklaata vaikka sen koko levynkin eikä siitä tullut edes huono olo!

Näin ollen koen, että on tässä vaiheessa parempi vain pistää ne tietyt asiat, ne omat heikkoudet, ehdottomalle kieltolistalle. Jos jonkun asian syömistä on liian vaikea lopettaa ajoissa,kun sitä syömään aloittaa, ehkä parempi olla aloittamattakaan. Ainakin näin alkuun.

Raakasuklaata syön joskus pari palaa. Sen kanssa osaa jotenkin pysyä kohtuudessa. Jos alkaa tuntua, ettei pysty, jätän senkin ottamatta.

Kylläisyyttä vihanneksilla ja vedenjuonnilla,makeannälkä kuriin hedelmillä ja marjoilla

Niin tutkimukset kuin oman elämän havainnot vahvistavat riittävän vedenjuonnin tärkeyden. Pyrinkin juomaan sen 8 lasillista vettä päivässä (n. 2 l). Vedenjuonti auttaa tuntemaan itsensä kylläiseksi vähemmälläkin syömisellä ja myös jeesaa aineenvaihduntaa.

Kasvisten määrää ruokavaliossani olen lisännyt paljonkin. Paljon pyrin syömään niitä kypsentämättöminä saadakseni niistä kaiken hyvän irti.

Smoothie päivässä, jonka makeus tulee siis puhtaasti hedelmistä ja marjoista, on pitänyt sokerihimoni ihanasti loitolla – mieli ei ole tehnyt erityisemmin muuta makeaa!

Alkoholin jätin pois

Alkoholin olen jättänyt pois ja se pysyy pois ainakin jouluun asti. Ei sillä, että olisin mikään alkoholin suurkuluttaja. Enhän minä ole. Se vain on itselle helppo paikka jättää ylimääräiset kalorit ottamatta ja eurot kuluttamatta, että jättää pois viikonloppuviinin ja mahdolliset saunajuomat (tosin enimmikseen saunajuomavalintani on kyllä muutenkin ollut vesi).

Jos joku tarjoaa lasin viiniä, en lupaa kieltäytyä. Loppujen lopuksi se on kuitenkin niin vähäistä. 98 % siitä, mitä syön ja juon, on kuitenkin itse ostettu. Nyt vain jätän siis sellaiset turhat ja huonot syötävät ja juomat ostamatta ja sillä pääsen jo melko pitkälle.

Hiilihydraatteja kohtuudella

Hiilihydraatteja olen noin yleisesti pyrkinyt nauttimaan kohtuudella. Noin muutoin olen kyllä syönyt esim. viikonloppuisin, kun ruokaa laitetaan yhdessä kotona, sitä niin sanottua ihan normiruokaa ja järkevinä annoksina. En ole lähtenyt siis niuhottamaan siitä, että perunaa ei voi syödä, pastaa ei saa syödä, jne. Leipää en osta kotiin. Kylässä voin kahvipöydässä syödä tarjotun voileivän tai vaikka sen leivoksenkin.

Työn puolesta tulee ravattua Hannan avustajana niin marttojen, vammaisneuvoston kuin lihastautisyhdistyksenkin kokouksissa sekä lisäksi vielä erilaisten työ- ja ohjausryhmien kokouksissa. Näissä on yleensä tarjoilu, josta avustajakin pääsee osalliseksi. Monesti se on täytetty voileipä tai croisantti. Olen tullut siihen tulokseen, että on vain yksinkertaisesti paljon käytännöllisempää ja helpompaa – ja taloudellisestikin kannattavaa – ottaa vastaan tarjottu ilmainen ruoka kuin raahata mukana omia, hyvin vähäkalorisia eväitään. Tässäkin kohtaa pitää mielessä vain sen avainsanan: kohtuudella.

Testailua

Mitään sen kummempaa varsinaista dieettiä tai ohjelmaa en ole nyt tässä vielä seuraillutkaan. Näillä painoa on huvennut melkein kaksi kiloa. Nyt on lähinnä siis testailtu, mitä ja kuinka paljon se käytännössä tarkalleen ottaen minulta vaatii, että painoa putoilisi koko ajan tasaisesti hiljakseen.

Sen kuta kuinkin tiedänkin, mitä painon ylläpito minulta vaatii (siis se, miten voi syödä ja liikkua – tai olla liikkumatta, ilman että painoa alkaa kertyä sillä elämäntavalla lisää ja lihomista tapahtuu). Se sallii kokemukseni mukaan minulle jo melko paljonkin. Herkutellakin saa ihan kiitettävästi, mutta totta kai se kohtuus ja järki aina kaikessa.

Liikunta

Työpäivinä ma-to minun tulee käveltyä automaattisesti n. 30 min/pvä. Torstaina vähän enemmänkin, kun pyöräilen tai kävelen työmatkojen lisäksi vielä kansalaisopiston keramiikan kurssille ja sieltä takaisin kotiin. Niihin päiviin en välttämättä lähtisi väkisin sovittamaan lisäliikuntaa ihan pakolla.

Sen sijaan pe-su ovat ne päivät, jolloin ei välttämättä tulekaan lähdettyä kuin autokyydillä ruokakauppaan, ja vaikka se Prisma toki iso onkin, noina päivinä jää helposti hyötyliikunnat saamatta. Niille päiville pitäisi kehitellä vähän jotain liikunnallista ohjelmaa. Tähän aikaan vuodesta se ei välttämättä ole minulle lenkkeily, sillä luontaisesti kartan ylimääräistä ulosmenoa ihan viimeiseen asti. Minusta ei ole järkeä pakottaa itseään tekemään mitään, mikä tuntuu aivan vastenmieliseltä ja tuottaa vitutusta.

Kuntosalilla käyminen on minulle helposti melkoista pakkopullaa sekin. Olen tällä hetkellä luopunut ajatuksesta, että saisin sen sovitettua arkeeni niin, että se olisi sujuva ja jotenkin mielekäs osa arkirutiineita. Joskus se oli sitä. Kirkkonummellakin olen kokeillut käydä kuntosalilla, mutta se ei oikein sitten toiminut. Siitä tuli pian minulle palvelu, josta lähinnä vain maksoi turhaan.

Jos kävisin salilla, kävisin luultavasti Matinkylässä eli työmatkan varrella ja ajoittaisin salilla käynnin ennen työvuoroni alkua (klo 16). Viikonloppuisin sinne asti ei varmasti tulisi kotoa raahauduttua – mutta eipä kyllä tullut tuonne meidän paikallisellekaan salille. Se ei vain oikein kolahtanut ja sitä paitsi talvella minun on sinne ikävä lähteä – kesällä taas viihtyy mieluummin ulkosalla kuin kuntosalilla hikoilemassa.

Helposti saliharrastusen kanssa käy niin, että pyörin siellä yksin hyvin eksyneen oloisena ja ihmettelen, mitä tässä oikein kannattaisi nyt tehdä. Se on sitten sellaista päätöntä ihme haahuilua. Personal traineria lähde tässä vaiheessa näillä tuloillani palkkaamaan. Loppujen lopuksi kotona tekemällä ja ihan vain omaa painoaan käyttämällä pääsee halutessaan varmasti jo aika pitkälle. Se iänikuinen pulma onkin vain, miten sitä tulisi kotona sitten ihan oikeasti tehneeksi!

Hormonitasapainoa tukeva ruokavalio kiinnostaa

Hormonitasapainoa tukevat ruoka-aineet kiinnostavat nyt erityisesti – vielä ihan erityisesti nimenomaan naisten hormonitasapainoa auttavat ruoka-aineet ja tällaiset luonnolliset keinot aktivoida aineenvaihduntaa. Näistä nyt lueskelen, haalin tietoa ja testailen, mutta en koe, että minulla olisi tässä kohtaa riittävästi tietoa aiheesta enempää vielä kirjoittaakseni.

Näinpä tämä talvi varmaan tulee kuta kuinkin menemään: parhaansa mukaan painoa pudotellessa ja koittaen tulla toimeen vähällä ja turhia tuhlailematta – maaliskuussa tämä sitten palkitaan kaukomatkalla!