Tämä ei ole sama Suomi, josta lähdimme
Kaikki uusiksi viikossa
Maanantaina aamuvarhaisella kotiuduttiin Thaimaan Krabilta. Edelleen koitan parhaani mukaan tottua näihin uusiin koronakuvioihin ja pitää itseni niistä ajantasalla. Ilmaiseen Wi-Fi:in oli reissussa mahdollisuutta vähän joka kulmalla, joten informaatiopimennossa ei suinkaan lomailtu. Uutisia luettiin ahkerasti ja oli muutenkin tiiviit yhteydet kotipuoleen. Siinä vaiheessa, kun THL:ltä tuli tekstiviesti ”Koronavirustiedote: ulkomailta saapuessasi sovi poissaolosta (suositus 14 vrk) työ-, opiskelu- ja päivähoitopaikan kanssa. Tietoa koronaviruksesta TLH.fi”, olin jo valmiiksi tietoinen uusista suosituksista Suomessa ja varotoimenpiteistä, joihin oltiin matkamme aikana ryhdytty.
Kuinka paljon voikaan muuttua reilussa viikossa! Suomi, johon palasimme, ei ole se sama Suomi, josta lähdimme.
Kun lähdimme reissuun, ei ollut vielä mitään rajoituksia eikä liiemmin virallisia suosituksiakaan. Työpaikat, koulut, päiväkodit, harrastukset, tapahtumat, lomamatkat, kaikki olivat normaalilla tolallaan, kaikki rullasi tavalliseen tapaansa. Terveydenhuolto ei käsittääkseni ollut valtavan ylikuormittunut.
Olo on vieläkin varsin typertynyt. Siis mitä ihmettä oikein tapahtui sillä aikaa, kun olin poissa? Olinko poissa jotenkin kauankin ?
Toisaalta, mikä olisi tähän voinut valmistellakaan? Eihän mitään tämän kaltaista ole elämäni aikana koettu!
Tilanteet elävät ja etenevät vauhdilla
Selväksi on käynyt, että nyt tilanteet todella elävät ja etenevät vauhdilla. Hirvittää ajatellakaan, minkälainen helvetti olisi jo irti ja kuinka nopeasti se taas olisi käynyt, mikäli järeisiin varotoimenpiteisiin ei oltaisi ryhdytty. Korona etenee ja ”pyyhkäisee lävitsemme” nyt hidastetusti – ja hallittummin verraten siihen skenaarioon, jossa olisimme jatkaneet elämää ilman rajoitteita ja varotoimenpiteitä – ja tällä taas säästetään lukuisia ihmishenkiä.
Säästämme ihmishenkiä. Ehdotan, että pidämme tämän mielessä, erityisesti niinä hetkinä, kun kyllästyttää kotona tai kivat suunnitelmat ja harrasteet peruuntuu, elämä hankaloituu ja rajoitukset tuntuvat suurelta liioittelulta.
Näinä aikoina niin epäitsekkyys kuin itsekkyys korostuvat
Ihmishengen sanotaan olevan mittaamattoman arvokas. Silti moni ei olisi halukas muuttamaan niitä omia suunnitelmiaan ja kuvioitaan, kun annetaan päätös, että se on nyt ihan aikuisten oikeasti todella tarpeen. Yhteiskuntaa ei pysäytetä ihan huviksi ja heppoisin perustein vai kuinka monesti näin on muka tehty? Kun näin tehdään, on tosi kyseessä. Uhka on todellinen.
Tiedän, että on yhtälailla monia, jotka toimivat todella esimerkillisesti ja epäitsekkäästi tässä tilanteessa. On heitä, jotka vaarantavat oman terveytensä auttaakseen muita eivätkä siitäkään valita. Koronakriisi ei ole horjuttanut omaa uskoani ihmisiin. Se vain nostaa esiin monenlaista. Sitä epäitsekkyyttä ja solidaarisuutta. Ja toisaalta myös itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä – tai vähintäänkin karmaisevaa ajattelemattomuutta.
Toivottavasti tilanne ja sen vakavuus pian tavoittaisi meistä viimeisetkin. Todistamani mukaan monien nuorisoporukoiden kesken koko tämä koronajuttu on vielä ”ihan läppä”. Nuoriso kokoontuu, hengailee isoissa porukoissa ja järjestää bileitä. Kun järjestyksenvalvoja eilen kertoi Prisman ulkopuolella lorvivalle nuorten porukalle, että heillä on koronatilanteen vuoksi ohjeistus puuttua tällaiseen, nuoret pyörittelivät kovasti silmiään, tekoyskivät ja -aivastelivat.
Niin. Se, että kieltäytyy ottamasta vakavasti, voi kai sekin olla selviytymismekanismi. Kieltämys, se että naureskellaan, vitsaillaan ja pyöritellään silmiä, on varmasti helpompaa kuin ymmärtää ja hyväksyä koko tilanteen todellinen karmeus. Silti haluaisin uskoa, että tämä käytös johtuu vain siitä, että kaikki faktat ja tilanteen todellinen vakavuus ei ole selvillä – ja samalla toivon siihen ja tuohon asenteeseen pikaista muutosta. On asioita, joiden kanssa ei sovi pelleillä.