Lue itsesi deittailtavaksi! Eli miten kirjavalinta vaikuttaa vetovoimaan?

Sattuipa hassusti: huomasin lukevani parhaillani kirjaa, joka Huffington Postin mukaan nostaa deittailuarvoani. Haruki Murakamin The Wind-Up Bird Chronicle vetoaa kuulemma muihin paitsi kissa-allergikkoihin. Luin kirjaa eilen sekä junassa että ostoskeskuksen penkillä, mutten huomannut olevani erityisen hot kenenkään mielestä.

Jos et ole kissaihmisiä, mutta haluat lisätä vetovoimaasi kirjan avulla, voit deittikirjalistan mukaan kokeilla myös esim. Patti Smithin Just Kidsia, Milan Kunderan Olemisen sietämätöntä keveyttä tai Hemingwayn novellikokoelmaa. 

Entäpä sitten, jos on jo niin houkutteleva, ettei saa edes lukea rauhassa? Huffington Postilla on ratkaisu tähänkin ongelmaan: lista kirjoista, jotka takaavat, että vaikutelma on undateable.

Ensinnäkään ei annata lukea Jack Kerouacin On the Roadia, koska se ei vetoa sitoutumishaluisiin. Sex appealia ei tule Anna Kareninastakaan, eikä Bartheskaan ole kutsuva valinta. 

Millaisia mahtaisivat olla deittailu- ja kumppaninkarkoituslistat, jos ne koostettaisiin suomalaisista kirjoista? Olisiko Sonja O. kutsu vai torjunta? Saako klassikoista sivistyspisteitä vai kertooko klassikon lukeminen, että tuo ihminen on vanhaa kirjaakin tylsempi?

Tietenkin riippuu siitäkin, kuka kirjaa lukee ja miten uppoutunut hän on kirjaansa. Mutta pääasia, että lukee. Jos mieheni ei koskaan lukisi, hän olisi ollut aikoinaan minusta hyvin undateable.

Kuva: Freedigitalphotos.net