Mauri Kunnas: Aarresaari
”Merirosvot ryöstää aina vaan!” Näin kuului nelivuotiaan, purjelaivoista ja merirosvoistakin innostuneen siskonpoikani kiteytys Mauri Kunnaksen Aarresaaresta. Keräsin tätipisteitä, kun menin eilen siskolle yökyläilemään ja vein mukanani seikkailukirjan. Sitä luettiin eilen illalla, siitä juteltiin eilen illalla, ja tuo Aina vaan -käyttökokemus kuului heti aamulla, kun poika oli herännyt merirosvot mielessään.
En ihmettele, että kirja oli niin mieluinen. Olen itsekin Mauri Kunnaksen fani. Ihailen kaikkia, jotka pystyvät luomaan kaikenikäisille sopivia kirjoja, ja Kunnas jos kuka pystyy.
Oli kuitenkin hauska huomata, miten eri lailla kirjat aukeavat lapselle ja aikuiselle. Minusta tarina oli paikoin aika hurja, mutta pieni lukija ei kiinnittänyt huomiota esimerkiksi siihen, että eräs hahmoista joi monta pulloa rommia, kiljahti ja kaatui kuolleena maahan. Hänestä oli vain hauskaa sekin, että merirosvosaarelta löytyi pääkallo. Huhhahhei ja rommia pullo, mahtavan hauska seikkailu!
Minusta mahtavinta oli kuvitus: Kunnaksen piirroksia voisi tarkastella vaikka kuinka. Nyt tarkastelimme parin lukukerran aikana lähinnä yleisnäkymiä ja teknisiä seikkoja (”Miten matalaa pitää olla, että purjelaiva jää kiinni merenpohjaan?”) sekä etsimme Herra Hakkaraista. Joka aukeamalla oli ainakin yksi Hakkarainen milloin maassa, puussa tai tynnyrissä haahuilemassa. En ole lukenut niin monia Kunnaksen kirjoja, että olisin osannut odottaa saati etsiä Hakkaraista, mutta onneksi nelivuotiaat tietävät paremmin.
Oma Kunnas-suosikkini on arvatenkin Koirien Kalevala.
Entä sinun – luetko tai keräiletkö Mauri Kunnaksen kirjoja?
Mauri Kunnas: Aarresaari. Otava, 2012