Mauri Kunnas: Aarresaari

maurikunnasaarresaari.jpg

Merirosvot ryöstää aina vaan!” Näin kuului nelivuotiaan, purjelaivoista ja merirosvoistakin innostuneen siskonpoikani kiteytys Mauri Kunnaksen Aarresaaresta. Keräsin tätipisteitä, kun menin eilen siskolle yökyläilemään ja vein mukanani seikkailukirjan. Sitä luettiin eilen illalla, siitä juteltiin eilen illalla, ja tuo Aina vaan -käyttökokemus kuului heti aamulla, kun poika oli herännyt merirosvot mielessään.

En ihmettele, että kirja oli niin mieluinen. Olen itsekin Mauri Kunnaksen fani. Ihailen kaikkia, jotka pystyvät luomaan kaikenikäisille sopivia kirjoja, ja Kunnas jos kuka pystyy. 

Oli kuitenkin hauska huomata, miten eri lailla kirjat aukeavat lapselle ja aikuiselle. Minusta tarina oli paikoin aika hurja, mutta pieni lukija ei kiinnittänyt huomiota esimerkiksi siihen, että eräs hahmoista joi monta pulloa rommia, kiljahti ja kaatui kuolleena maahan. Hänestä oli vain hauskaa sekin, että merirosvosaarelta löytyi pääkallo. Huhhahhei ja rommia pullo, mahtavan hauska seikkailu!

Minusta mahtavinta oli kuvitus: Kunnaksen piirroksia voisi tarkastella vaikka kuinka. Nyt tarkastelimme parin lukukerran aikana lähinnä yleisnäkymiä ja teknisiä seikkoja (”Miten matalaa pitää olla, että purjelaiva jää kiinni merenpohjaan?”) sekä etsimme Herra Hakkaraista. Joka aukeamalla oli ainakin yksi Hakkarainen milloin maassa, puussa tai tynnyrissä haahuilemassa. En ole lukenut niin monia Kunnaksen kirjoja, että olisin osannut odottaa saati etsiä Hakkaraista, mutta onneksi nelivuotiaat tietävät paremmin.

Oma Kunnas-suosikkini on arvatenkin Koirien Kalevala.

Entä sinun – luetko tai keräiletkö Mauri Kunnaksen kirjoja?

 

Mauri Kunnas: Aarresaari. Otava, 2012

Kustantajan kirjaesittely

Kunnaksen nettisivut

Kommentit (11)
  1. Joskus junnuna, silloin 80 -luvulla, sain suurimman osan ilmestyneistä Kunnaksen kirjoista lahjaksi. Suosikiksi nousi varmaankin Etusivun juttu, joka kertoo sanomalehden toimituksen päivästä ja jossa on mukana se tehty lehti, ihan oikeana sanomalehtenä. Yläasteikäisenä kirjoitin kirjeen Kunnakselle, joka siihen ystävällisesti vastasi. Olisin halunnut tehdä kirjailijakansion hänestä, mutta se ei sitten kelvannutkaan äidinkielenopettajalle, kun ne eivät olleet ”oikeita kirjoja”, ts. romaaneja. Harmittelin pitkään.

  2. Ihanan paljon löytyi Mauri Kunnaksen ystäviä, pahoitteluni, että vastaan teille vasta nyt! Lintukirjasta en äkkiseltään muista kuulleenikaan, mutta tiedänpä heti pari ihmistä, joille se olisi varmasti todella mieleen. Ja Urheilukirja-kommentista muistui mieleen, että minullakin on Urheilukirja. Pelastin sen pari vuotta sitten eräästä kuolinpesästä, pitäisikin lukea se ja muut pelastetut kirjat. (Niin, tämä kommentti kertoo, että olen kova haalimaan kirjoja ja keräämään kirjapinoja pölyttymään.)

    Olen lukenut Kunnaksen omaelämäkerran, ja se oli sekä kiinnostava että tosi sympaattinen. Suosittelen! Kirjoitukseni kirjasta löytyy vanhan blogini puolelta, täältä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *