Anteeksi, Lionel Shiver

Englanniksi lukemisen projektini alkoi hyvin. Doris Lessingin The Fifth Child ja sen jatko-osa Ben, in the World olivat kiinnostavaa ja monella tavalla vaikuttavaa lukemista. Haruki Murakamin The Wind-Up Birdistä jäi englanniksi hieno mutta utuinen ja kummallinen mielikuva – vaan niin olisi jäänyt suomenkielisestäkin Murakamin teoksesta.

Mutta sitten. Tiedän, että minua on varoitettu, ettei Lionel Shriveriä kannata lukea englanniksi, jos kokee vieraalla kielellä lukemisen ylipäätään hankalaksi. Mutta minäpä ostin The New Republicin, mm. journalismista ja terrorismista kertovan kirjan.

Enkä pääse alkua pidemmälle. Ymmärrän kyllä tekstin, mutta en nauti siitä. Shriverin kirjojen parhaita puolia ovat mielestäni olleet sujuvuus ja tarkka osuvuus ja viiltävyys, suorastaan ilkeys. Nyt lukukokemus jää tylpäksi, kun en tavoita kaikkia viestejä. Vieraskielisessä tekstissä se, että tekstin alkaa heti vetää puoleensa, on minusta erityisen tärkeää, sillä muuten ote herpaantuu. Nyt minulle on käynyt juuri niin. Enkä voi sanoa, että ainakaan terrorismi olisi aihe, josta lukisin mielelläni, ellei teksti tunnu hyvältä ja ole erityisen kiinnostavasti kirjoitettu.

Joten valitan, Lionel Shriver, jään odottamaan suomennosta. Ja vaikka muukin Shriverin suomentamaton tuotanto kiinnostaisi, jätän sen rauhaan.

Sen sijaan käyn Lionel Shriverin Facebook-sivulla. Löysin sen juuri ja sieltä linkin The Guardianin haastatteluun, jossa Shriver kertoo, miten hän kirjoittaa. Suosittelen. Artikkeli on hauska ja antaa konkreettisia vinkkejä aina kirjoittajan päiväohjelmasta siihen, miten kommunikoida puolison kanssa.

Onko kukaan lukenut The New Republicia tai muita Shriverin suomentamattomia teoksia? Vaikutelmia, fiiliksiä? 

 

Ja P.S. Juttu jäi nyt vieläkin lyhyemmäksi ja raapaisumaisemmaksi kuin ajattelin, sillä en saanut teknisten syiden takia kuvia mukaan. Lisään myöhemmin, jos saan tekniikan tottelemaan.

 

Kommentit (10)
  1. Luin Poikani Kevinin englanniksi, kun lomalla oli mukana vain lukulaite ja suomenkielisten e-kirjojen tarjonta on masentava. Jos tarina ei olisi ollut niin kammottavan kiehtova kuin se oli, olisin jättänyt kesken. Hyvä arkikielitaitoni ei riittänyt kirjailijan kieleen ja menetin varmasti paljon sävyjä . Aistin tekstin hienouden, mutten ymmärtänyt kaikkea. Kuinka turhauttavaa! 

     

  2. Kiitos kommenteista! 🙂 Maija, voi, nyt tuli ihan ikävä Syntymäpäivän jälkeen/The Post-Birthday Worldia. Jos kuitenkin luen vielä Shriveriä enkuksi, voisinkin lukea sen, koska tarina olisi jo tuttu. Ainakin Lessingissä auttoi se, että olin lukenut The Fifth Childin suomeksi vuosia aiemmin. Pääsin tarinaan helposti kiinni, ja jatko-osa meni sitten sujuvasti siinä samalla.

    Hanna, kunnianhimoinen lukuhaaste! Pidän peukkuja. En uskalla itse luvata noin määrätietoista vieraskielisyyttä, mutta jatkan kyllä satunnaista. (Muistin juuri, että keväällä (?) kokeilin Gallayta ranskaksi eikä siitäkään tullut mitään ja valitin silloinkin tätä samaa en tavoita tekstiä -ongelmaa sekä livenä että blogissa).

    Aridith, juuri se sujuva ja pisteliäs kieli on Shriverissä parasta! Suomi on kyllä ihana, kun sitä väännellä melkein miten vain ja lopputulos on silti melkein aina ymmärrettävä.

     

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *